Han­kim­me vai­mo­ni Kaa­ri­na­na kans­sa siir­to­la­puu­tar­ha­mö­kin Kum­pu­las­ta kym­me­nen vuot­ta sit­ten, kun enää nuo­rin kol­mes­ta lap­ses­tam­me asui ko­to­na. Alue oli tut­tu ys­tä­vä­per­heen kaut­ta ja vai­kut­ti viih­tyi­säl­tä.

Mök­kim­me on kool­taan 18 ne­li­ö­tä. Avo­nai­sen ti­lan toi­ses­sa pääs­sä nu­ku­taan, toi­ses­sa pääs­sä on keit­tiö. Pää­a­si­as­sa ruo­at lai­te­taan ja syö­dään ul­ko­na.

Las­ten­lap­set­kin, joi­ta meil­lä on kuu­si, tyk­kää­vät käy­dä tääl­lä mu­mun ja mu­fan luo­na.

Tont­ti on noin 300 ne­li­ö­tä. Naa­pu­rit ovat lä­hel­lä, mut­ta siir­to­la­puu­tar­haan ha­keu­tuu yleen­sä so­pui­sia ih­mi­siä. Meil­lä­kin on mu­ka­via naa­pu­rei­ta.

Edel­li­nen omis­ta­ja oli luo­nut puu­tar­haan hie­non poh­jan ja­ot­te­le­mal­la sen ikään kuin huo­neik­si. Me olem­me pie­nen­tä­neet laa­jaa nur­mik­koa ja li­sän­neet is­tu­tuk­sia puu­tar­haam­me.

Puu­tar­has­sa on kol­me ome­na­puu­ta, krii­ku­na­puu, pu­na­he­ruk­ka- ja mus­ta­he­ruk­ka­pen­sai­ta, kar­vi­ai­sia, va­del­mia ja va­lo­kat­teen al­la vii­ni­ry­pä­lei­tä. Kas­va­tam­me tal­vi­val­ko­si­pu­lei­ta ja jät­ti­kur­pit­so­ja. Ku­kis­ta olem­me ihas­tu­neet eri­tyi­ses­ti kär­höi­hin.

Kun as­tuu siir­to­la­puu­tar­ha-alu­een por­tis­ta si­sään, kaik­ki ul­ko­maa­il­man asi­at jää­vät ai­dan taa. Nau­tim­me alu­een rau­has­ta ja har­mo­ni­as­ta. Te­le­vi­si­o­ta kat­som­me mö­kil­lä har­voin, kuun­te­lem­me mie­lui­ten sa­ta­kiel­tä ja mus­ta­ras­tas­ta. Myös ur­baa­nit lii­ken­teen ää­net kuu­los­ta­vat puu­tar­ha­mö­kil­tä kä­sin kuul­tui­na kieh­to­vil­ta.

Ko­tiin Van­han­kau­pun­gin­kos­kel­le mö­kil­tä on kym­me­nen mi­nuu­tin pyö­rä­mat­ka.