Teksti Jarmo Aaltonen
Kuva Mari Lahti
Oman Ajan numero 4/2016
Ammattinsa vuoksi Lauerman puhelinnumero on salainen eikä hän osallistu keskusteluihin sosiaalisessa mediassa. Silti hänen nimissään on perustettu jopa Facebook-sivusto, jolla ei ole mitään tekemistä ylilääkärin kanssa.
”En ole mitenkään mielissäni siitä. Maailma on sosiaalisen median leviämisen myötä nykyään disinformaatiota täynnä”, tiukkaan tieteelliseen ajatteluun nojaava Lauerma puuskahtaa.
Verkkoaikana kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa ilman, että henkilöllisyys paljastuisi, hän toteaa.
Uusi hoitotapa seksuaalirikollisille
Lauerma johtaa Turussa vankisairaalaa, jossa hoidetaan rajuja, akuutteja psykoottisia tiloja, henkeä uhkaavia deliriumeja eli sekavuustiloja, vakavia depressioita, itsemurhakriisejä ja sopeutumishäiriöitä – joukossa myös maan vaarallisimpia vankeja.
Turussa on aloitettu ensi kertaa myös seksuaalirikollisten ”velvoitteinen lääkehoito”. Se tarkoittaa sitä, että seksuaalirikollinen voi päästä etuajassa valvottuun vapauteen, jos hän sitoutuu vastaavasti käyttämään pidemmän aikaa viettiä kontrolloivaa lääkitystä.
”Se on niin uusi asia, että motivoituneita ei ole oikein meillä vielä löytynyt. Tanskassa ja Ruotsissa näitä on paljon, mutta meillä tätä vasta käynnistetään.”
Vaikka vankien hyysäämisestä välillä kohkataan, kovin pitkään he eivät valtiota rasita. Lauerma muistuttaa, että miesvangin keskimääräinen elinikä Suomessa on 47 vuotta, kun se koko väestössä on vajaat 78 vuotta.
Henkirikokset painottuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen
”Vangeille saattaa kehittyä vaikeahoitoinen skirtsofrenia tai korkeammalla iällä esimerkiksi dementioita, joiden takia jokunen kerta vuodessa päädytään siihen, että esitän terveydellisillä syillä vankeusrangaistuksen toimeenpanon keskeyttämistä. Heidät lähetetään sitten valtion sairaalaan pitkäaikaiseen kuntoutukseen.”
Mitä tulee vakavampiin rikoksiin, tyypillinen suomalainen henkirikollinen on syrjäytynyt monipäihderiippuvainen mies, joka on tehnyt järjettömän henkirikoksen juovuksissa – ja saattaa ihmetellä tekoaan jälkikäteen itsekin.
Suomessa ei tapeta ihmisiä sen enempää kuin muuallakaan maailmassa, mutta Saksaan ja muihin Skandinavian maihin verrattuna meillä tapetaan kolme kertaa enemmän ihmisiä sataatuhatta asukasta kohti, Lauerma toteaa.
”Se painottuu erittäin voimakkaasti Itä- ja Pohjois-Suomeen ja näyttää olevan tekemisissä poikkeavan alkoholireagoimisen kanssa. Nämä ovat niitä miehiä, joilla osin geneettisistä syistä alkoholi aiheuttaa raivokkuutta: nuoria ja keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat surmannet kaltaisensa ilman mitään suunnitelmaa.”
”Ryyppykaverin tappo on se suomalainen klassikko, lähemmäs 80 prosenttia tapauksista.”
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA