Sä­vel­tä­jä-lau­la­ja-muu­sik­ko Pet­ri Laak­sos­ta, 53, ko­e­tel­tiin muu­ta­ma vuo­si sit­ten ra­jus­ti, kun en­sin kuo­li äi­ti, sit­ten veli. Pit­kän lin­jan muu­sik­ko tun­si men­neen­sä sä­vel­tä­jä­nä täy­sin tuk­koon, mut­ta vä­hi­tel­len kipu ja­los­tui mu­sii­kik­si ja uu­dek­si le­vyk­si.

Laak­so­nen teki vii­me vuo­den lo­pul­la 27 kirk­ko­kon­ser­tin kier­tu­een vii­des­sä vii­kos­sa.

”Mie­li on nyt to­del­la hyvä ja kii­tol­li­nen. Nyt ei ole­kaan tyh­jä olo, ku­ten etu­kä­teen luu­lin. Pi­kem­min­kin tun­nen täyt­ty­nee­ni, vaik­ka olen niin pal­jon it­ses­tä­ni an­ta­nut ja ja­ka­nut. Tu­li­pa­han to­dis­te­tuk­si, et­tä an­ta­es­saan saa”, tyy­ty­väi­sen oloi­nen Pet­ri sa­noo.

Hän ker­too yl­lät­ty­neen­sä sii­tä, kuin­ka suu­reen tar­pee­seen ki­peis­tä tun­teis­ta ker­to­vat lau­lut ovat ylei­söl­le tul­leet. Uu­des­ta cd-le­vys­tä on pi­tä­nyt teh­dä jo kak­si uut­ta pai­nos­ta.

”Tot­ta kai se ilah­dut­taa, kun on näh­ty niin pal­jon vai­vaa ja sat­sat­tu osaa­mis­ta sii­hen. Oli­si­han sii­nä voi­nut käy­dä niin­kin, et­tä le­vyt oli­si­vat jää­neet kä­siin, mikä ei oli­si ol­lut am­ma­til­li­ses­ti­kaan ko­vin roh­kai­se­vaa.”