Nuo­re­na Lee­na ih­met­te­li, mik­si yli 40-vuo­ti­aat ih­mi­set yli­pää­tän­sä hy­myi­le­vät. Ny­ky­ään hän ei ajat­te­le ikää. Eni­ten hän pel­kää sai­ras­tu­mis­ta, sil­lä hän näki äi­tin­sä hal­vaan­tu­van ja kär­si­vän.

Han­nuun ikä on tuo­nut va­ro­vai­suut­ta.

”Nuo­ren mie­hen us­ko kuo­le­mat­to­muu­des­ta on vaih­tu­nut pel­koon, mikä on it­se asi­as­sa pelk­kää vii­sas­tu­mis­ta.”

Han­nu on tai­tei­li­ja Ta­pa­ni Rait­ti­lan poi­ka, ai­nut lap­si. Äi­ti kuo­li syö­pään, kun poi­ka oli vii­den. Lee­nal­la on sis­ko ja veli.

”Han­nu sa­noo, et­tä tun­tuu hy­väl­tä ja loh­dul­li­sel­ta kun si­sa­re­ni tu­lee meil­le. Hän on elä­nyt ah­dis­ta­van, yk­si­näi­sen lap­suu­den. Me taas olim­me kuin pie­ni so­ta­ryk­ment­ti, joka piti yh­tä ek­sent­ri­sen isäm­me edes­sä. Han­nu on jou­tu­nut pi­tä­mään krii­si­pa­la­ve­rit yk­si­nään.”

”Isä sa­noi, et­tei hän tule häi­him­me”

Isän­sä piir­tei­tä Lee­na on kir­joit­ta­nut muun mu­as­sa Lie­kin las­ten saar­naa­ja Her­man Har­ju­laan ja uu­den kir­jan Mik­koon. Ris­ti­rii­dois­ta huo­li­mat­ta Lee­na oli lä­hei­nen isän­sä kans­sa.

”Isä sa­noi, et­tei hän iki­nä tule häi­him­me. Ei se edel­li­nen mies­kään hyvä ol­lut, mut­ta kun olin ero­a­mas­sa, hän oli lois­ta­va. Lo­pul­ta hän ky­syi, pis­tää­kö hän si­ni­sen pu­vun. Hän piti se­re­mo­ni­ois­ta, jo­ten hän oli­si näh­nyt it­sen­sä mor­si­a­men isä­nä, pu­hu­nut ja no­lan­nut mut täy­del­li­ses­ti.”

Lee­nan isä me­neh­tyi en­nen häi­tä, ei­kä Han­nu eh­ti­nyt ta­va­ta hän­tä. Hän kui­ten­kin kuun­te­li tyt­tä­rien ja isän kes­kus­te­lu­ja ja miet­ti, et­tä hän oli­si kyl­lä jak­sa­nut kuun­nel­la tä­män jut­tu­ja.