Län­si-La­pin Pel­lon Ora­jär­ven ky­läs­sä oli ai­koi­naan van­hem­mil­le se­lit­tä­mis­tä, kun 16-vuo­ti­as maa­ta­lon ty­tär Ei­ni Ora­jär­vi päät­ti tart­tua het­keen ja muut­taa Hel­sin­kiin.

Vaik­ka kah­dek­san­lap­si­sen per­heen toi­sek­si nuo­rin kou­lu­lai­nen oli ujo ja ar­ka, hän pää­si – tai jou­tui – pik­ku­vel­jen­sä Sai­lons-bän­din lau­lu­so­lis­tik­si 1974 ve­li­po­jan mene­tet­tyä ää­nen­sä ää­nen­mur­rok­ses­sa.

”Mi­nä­hän pu­nas­tuin jo pel­käs­tä ni­me­ni sa­no­mi­ses­ta, mut­ta pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la ei pal­jon lau­la­jia ol­lut. Me­nin vain nel­jän kap­pa­leen kei­kal­le, mut­ta se­hän vei mi­nut heti! Eh­kä se oli sitä, et­ten ujou­te­ni vuok­si muu­ten ky­en­nyt tuo­maan it­se­ä­ni esiin. Myö­hem­min sii­tä herk­kyy­des­tä on tul­lut voi­ma­va­ra täs­sä am­ma­tis­sa”, Ei­ni ker­too.

”Ha­lu­sin hoi­to­a­lal­le”

”Lap­se­na mi­nul­la ei ol­lut kos­kaan ku­vi­tel­mia sii­tä, et­tä ha­lu­ai­sin lau­la­jak­si tai täh­dek­si. Ha­lu­sin hoi­to­a­lal­le, per­heen ja lap­sia. Kes­ki­kou­lun jäl­keen py­rin ja pää­sin Ro­va­nie­men kaup­pa­op­pi­lai­tok­seen, jo­ten mi­nus­ta oli­si voi­nut tul­la pank­ki­nei­ti.”

Koh­ta­lo kui­ten­kin puut­tui pe­liin. Kun Ei­ni esiin­tyi Sai­lon­sin kans­sa Äkäs­lom­po­lon ho­tel­lis­sa, ”Pir­tu­kir­kos­sa”, eräs pa­ris­kun­ta tuli sa­no­maan, et­tä tämä tyt­tö pi­tää saa­da ete­lään lau­la­maan. Nämä Toi­vo Kär­jen tu­tut pa­ni­vat Ei­nil­le kä­teen le­gen­daa­ri­sen mu­sii­kin­tuot­ta­jan osoit­teen.

Ei­ni esiin­tyi myös La­pin alu­e­ra­di­on oh­jel­mas­sa yh­des­sä sil­loin yh­tä tun­te­mat­to­man Tar­ja Yli­ta­lon kans­sa. Ei­ni ää­nit­ti ne kol­me kap­pa­let­ta ja lä­het­ti de­mon Fa­zer-mu­sii­kin Topi Kär­jel­le ja myös Scan­dia-levy-yh­ti­öl­le.

Kär­ki soit­ti en­sin ja pyy­si ko­e­lau­luun. Ei­nin äi­ti it­ki pari päi­vää, mut­ta pääs­ti 16-vuo­ti­aan tyt­tä­ren­sä le­vy­mo­gu­lin ho­tei­siin sil­lä eh­dol­la, et­tä ty­töl­le hom­ma­taan kun­non työ.

Kär­ki hoi­ti Ei­nin mi­ni­äl­leen ham­mas­hoi­ta­ja­har­joit­te­li­jak­si. Sa­mal­la nau­hoi­tet­tiin Iri­na Mi­la­nin suo­men­ta­ma Bac­ca­ra-hit­ti Yes sir, al­kaa polt­taa.

”Olin mu­ka­na ien­leik­kauk­sis­sa, jois­sa kou­lu­te­tut­kin ham­mas­hoi­ta­jat pyör­tyi­li­vät, mut­ta minä vain imu­roin ve­ret suus­ta. Olin töis­sä, kun en­sim­mäi­nen le­vy­ni soi ra­di­os­sa. Ham­mas­lää­kä­ri to­te­si po­ti­laal­le, et­tä täs­sä lau­laa mi­nun ham­mas­hoi­ta­ja­ni. Pu­nas­tuin.”

Ham­paat sai­vat jää­dä, sil­lä mar­ras­kuus­sa1977 jul­kais­tu en­si­sing­le nou­si heti lis­ta­kak­ko­sek­si. Ei­ni anoi lyk­käys­tä kou­lus­ta, mut­ta ai­na kun le­vy­tet­tiin uu­si hit­ti­kap­pa­le, kou­lu sai lo­pul­ta jää­dä.

Kan­san kier­tu­eel­le

Seu­raa­va­na ke­vää­nä Ei­ni pää­si hoi­ta­maan ujout­taan, kun Ta­pa­ni Kan­sa pyy­si hän­tä Sum­mer Night Spe­ci­al -kier­tu­eel­leen vie­rai­le­vak­si ar­tis­tik­si.

”Aral­le ja jän­nit­tä­väl­le ih­mi­sel­le kier­tue oli omal­la ta­val­laan lot­to­voit­to. Pää­sin heti en­si­hi­tin jäl­keen esiin­ty­mään isoil­le mas­soil­le.”

Sa­ma­na vuon­na il­mes­tyi Ei­ni-de­byyt­ti­al­bu­mi, ja lau­la­jan taus­tal­le koot­tiin oma Boo­gie- bän­di. Sen li­säk­si lau­la­ja on työl­lis­tä­nyt keik­ka­myy­jän­sä ja usei­ta levy-yh­ti­öi­den, ja­ke­lu­por­tai­den ja keik­ka­paik­ko­jen ih­mi­siä.

1980-lu­vul­la Ei­niä vie­tiin myös Ja­pa­niin, jos­sa jul­kais­tiin Kii­tä­vän het­ken hur­ma suo­mek­si ja eng­lan­nik­si. Sit­tem­min 17-vuo­ti­as Yō­ko Na­ga­ya­man teki sii­tä ja­pa­nin­kie­li­sen co­ver-hi­tin Haru wa sara sara. Ei­ni osal­lis­tui myös Bul­ga­ri­as­sa Gol­den Or­feus -lau­lu­kil­pai­luun.

”Sain siel­lä par­hai­ten pu­keu­tu­neen lau­la­jan pal­kin­non”, hän nau­raa.

”Lii­ton ei us­kot­tu kes­tä­vän”

Vuon­na 1984 Ei­ni teki myös ca­meo-roo­lin eli esit­ti it­se­ään Uu­no Tur­ha­pu­ro ar­mei­jan lei­vis­sä -elo­ku­vas­sa, joka on kaik­kien ai­ko­jen me­nes­ty­nein Tur­ha­pu­ro-fil­ma­ti­soin­ti.

Elo­ku­vas­sa esi­te­tys­tä Kesä ja yö -bii­sis­tä tuli yk­si lau­la­jan suu­rim­mis­ta hi­teis­tä.

Uu­den tu­le­mi­sen­sa myö­tä Ei­ni osal­lis­tui vuo­si­na 2004 ja 2012 myös Fin­n­hits-kier­tu­eil­le Dan­nyn, Mark­ku Aron, Tais­kan, Ki­sun, Fre­de­ri­kin, Vic­ky Ros­tin ja Ta­pa­ni Kan­san kans­sa. Vuon­na 2005 hän oli eh­dol­la Is­kel­mä-Fin­lan­di­an saa­jak­si.

Pal­jon mer­kit­tä­väm­pi kier­tue suun­tau­tui Poh­jan­maal­le jo 1988. La­pu­al­la Ei­ni kiin­nit­ti huo­mi­on­sa ra­vin­to­lan ko­me­aan ho­vi­mes­ta­riin. Kei­kan jäl­keen hän soit­ti mie­hel­le ja pyy­si hän­tä tu­le­maan vii­kon pääs­tä Sei­nä­jo­en-kei­kal­le.

Lars Pa­ju­mä­ki tuli. Kah­den kuu­kau­den pääs­tä pari oli kih­lois­sa ja vii­den kuu­kau­den ku­lut­tua nai­mi­sis­sa. Suh­tees­ta on siu­naan­tu­nut nyt 25-vuo­ti­as ty­tär ja 16-vuo­ti­as poi­ka. Tätä ny­kyä Lars Pa­ju­mä­ki hoi­taa Po­lar-ar­tis­tin pal­ve­luk­ses­sa myös Ei­nin kei­kat ja ai­ka­tau­lut.

Avi­o­liit­to on kes­tä­nyt myrs­kyt ja tyve­net 27 vuot­ta, mikä on ar­tis­ti­pii­reis­sä tosi har­vi­nais­ta.

”Ei mei­tä mon­ta esi­merk­kiä ole alal­la. Ku­kaan ei ai­koi­naan us­ko­nut lii­ton kes­tä­vän. Ree­tu (lau­la­ja Fre­de­rik) löi jo häis­sä ve­toa, et­tä vuo­den pääs­tä ero­taan. On jou­tu­nut syö­mään sa­nan­sa.”

”Ein sa­no­mi­nen tun­tui hy­väl­tä”

Ei­nin mu­kaan kai­kis­sa suh­teis­sa luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­nen on tär­kein­tä. Mies ei enää soit­te­le kei­kal­le pe­rään, mis­sä ja ke­nen kans­sa men­nään.

Luot­ta­mus on pi­tä­nyt saa­vut­taa myös ylei­sön kans­sa.

”Luot­ta­mus on pi­tä­nyt saa­vut­taa myös ylei­sön kans­sa. Nai­set tie­tä­vät, et­tä en ole vie­mäs­sä hei­dän mie­hi­ään. Mies­ten kans­sa voi su­rut­ta flirt­tail­la, kun kaik­ki tie­tä­vät mis­sä se raja me­nee. Minä an­nan rak­kaut­ta ylei­söl­le ja se an­taa sitä mi­nul­le – ihan pyy­teet­tö­mäs­ti.”

Pit­kän uran var­rel­la on ihai­li­ja­pos­tin li­säk­si tul­lut myös ros­ka­pos­tia. Isom­mil­ta on­gel­mil­ta Ei­ni on sääs­ty­nyt, vaik­ka eroot­ti­sel­la esiin­ty­jäl­lä on ta­pa­na pääs­tää ihai­li­jan­sa hy­vin lä­hel­le.

”Enem­män kuin kau­nis ha­lu­an ol­la sie­lu­kas nai­nen niin, et­tä ylei­sö ko­kee mi­nun ole­van oi­ke­as­ti läs­nä esiin­ty­mis­ti­lan­tees­sa. Minä teen työ­ni sii­nä, mut­ta kun sen jäl­keen pai­nan oven kiin­ni, al­kaa oma ai­ka­ni.”

Ei­ni al­koi elää omaa ai­kaan­sa vas­ta neli­kymp­pi­se­nä toi­sen lap­sen­sa jäl­keen.

”En tie­dä, mitä ta­pah­tui, mut­ta yh­täk­kiä sel­kä­ran­ka­ni vain jo­ten­kin suo­ris­tui ja aloin ol­la oma it­se­ni. Olin ai­na ol­lut niin sa­not­tu kilt­ti lap­si, joka ha­lu­aa miel­lyt­tää mui­ta ei­kä sano ke­nel­le­kään ei. Se ein sa­no­mi­nen oli mi­nul­le kai­kis­ta suu­rin asia. Nyt yli vii­si­kymp­pi­se­nä elän ku­kois­ta­vin­ta ai­kaa­ni!”