Pal­jon en­nen Mad­ven­tu­re­sin mie­hiä ja mui­ta tv:stä tut­tu­ja seik­kai­li­joi­ta Maa­rit Tas­tu­la, 51, oli kier­tä­nyt maa­il­maa rink­ka se­läs­sä ris­tiin ras­tiin. Tie on vie­nyt niin New Del­hiin kuin An­dien vuo­ris­toon­kin.

”Olen po­te­nut va­paan nai­sen synd­roo­maa. Maa­il­maa tuli näh­tyä. Kun ih­mi­sen pin­taa vä­hän raa­put­taa, al­ta pal­jas­tuu hy­vin sa­man­kal­tai­nen olen­to ol­tiin­pa sit­ten mis­sä päin maa­il­maa ta­han­sa”, Tas­tu­la ker­too.

Kau­ko­kai­puu­ta he­rät­te­li Er­nest He­ming­way, jon­ka te­ok­sia Tas­tu­la ah­mi, ku­ten kaik­kia mui­ta­kin kä­siin­sä saa­mia kir­jo­ja.

”Kuin­ka He­ming­wa­yl­le sit­ten kä­vi­kään? Hän sai­ras­tui al­ko­ho­lis­miin ja teki it­se­mur­han. Va­paus ei ol­lut­kaan siel­lä, mis­tä hän sitä et­si.”

Tas­tu­la kut­suu va­pau­den har­haa elä­män val­heek­si.

”Moni ajat­te­lee, et­tä va­paus on vain jo­tain ul­kois­ta, vaik­ka kyse on aja­tuk­sen va­pau­des­ta. Oma­pe­räi­nen ajat­te­li­ja, sit­tem­min puo­lus­tus­mi­nis­te­ri Yr­jö Kal­li­nen is­tui vuon­na 1918 Tam­mi­saa­ren van­ki­lei­rin van­ki­ko­pis­sa, mut­ta koki vah­vas­ti ole­van­sa si­säi­ses­ti va­paa.”

Maa­rit Tas­tu­la on huo­man­nut, et­tä täy­del­li­nen va­paus ei ole ih­mi­sen pe­ru­so­le­mus. Ih­mi­nen on lau­ma­e­läin ja tar­vit­see lau­maa ym­pä­ril­leen.

”Syn­nym­me maa­il­maan na­pa­nuo­ras­sa roik­ku­en, sa­nan­mu­kai­ses­ti kiin­ni toi­ses­sa ih­mi­ses­sä. Yh­teys toi­seen on kaik­kein tär­kein asia, ja yk­sin maa­il­mal­la kul­ke­va­na sitä on vai­kea saa­vut­taa.”

Tas­tu­lan mie­les­tä jo­tain on men­nyt pie­leen, kun lä­heis­riip­pu­vuu­des­ta pu­hu­taan kuin va­ka­vas­ta tau­dis­ta ikään.

”Pa­hin­ta, mitä ih­mi­sel­le voi ta­pah­tua, on eris­tä­mi­nen lau­mas­ta, oli sit­ten kyse van­ki­lois­ta, kou­lu­kiu­saa­mi­sis­ta tai jää­kiek­ko-ot­te­lun jää­hyis­tä. Eris­tä­mi­nen on kova ran­gais­tus, pa­him­mil­laan se ajaa ih­mi­sen hul­luu­teen.”

Va­paus ja pe­rus­tur­va kul­ke­vat käsi kä­des­sä. Il­man tois­ta ei ole tois­ta.

”Lau­ma tuo pe­rus­tur­vaa. Olen it­se saa­nut elää tur­val­li­sen lap­suu­den ja ko­ke­nut ole­va­ni ra­kas­tet­tu. Sii­tä on ol­lut hyvä läh­teä eteen­päin.”