Muut­to Mo­na­coon run­saat 20 vuot­ta sit­ten oli Er­ja Häk­ki­sel­le, 56, haas­te, sil­lä hän oli löy­tä­nyt Pa­rii­sis­ta unel­man­sa.

– En­sim­mäi­nen vuo­si Mo­na­cos­sa oli ai­van kau­hea. Tämä tun­tui si­sään­päin kään­ty­neel­tä ja pie­nel­tä pai­kal­ta. Mi­nul­la ei ol­lut to­del­li­sia ys­tä­viä, saa­ti ys­tä­väl­li­syyt­tä. Pa­rii­sin jäl­keen tääl­tä puut­tui kaik­ki kult­tuu­ri ja elä­mä, Er­ja Häk­ki­nen ker­too.

Elä­mä ot­ti uu­den suun­nan, kun Vä­li­me­ren ää­rel­tä löy­tyi tu­le­va avi­o­mies Mika Häk­ki­nen.

Vaik­ka Er­ja on asu­nut rei­lus­ti yli puo­let elä­mäs­tään ul­ko­mail­la, Suo­mi on hä­nel­le tär­keä.

– Suo­mi on mi­nul­le to­del­li­nen voi­ma­va­ra ja mie­le­tön yl­pey­den ai­he.

"Minä en edes tie­dä, mitä on ta­val­li­nen per­he-elä­mä"

Hän asuu yhä Mo­na­cos­sa las­ten vuok­si. Eron jäl­keen hän ja Mika ha­lu­si­vat pi­tää las­ten elä­män mah­dol­li­sim­man muut­tu­mat­to­ma­na. Er­ja oli kui­ten­kin kan­ta­nut pää­vas­tuun ar­jes­ta.

– Minä en edes tie­dä, mitä on ta­val­li­nen per­he-elä­mä, jos­sa mo­lem­mat van­hem­mat ovat joka päi­vä ko­to­na.

Lap­set asu­vat äi­tin­sä kans­sa ja ta­paa­vat isään­sä sään­nöl­li­ses­ti. Jär­jes­te­ly toi­mii hy­vin: vaik­ka lap­set ei­vät nä­ki­si isää, Er­ja ja Mika soit­te­le­vat vii­koit­tain.

Er­jan mie­sys­tä­vä, elo­ku­va-alal­la työs­ken­te­le­vä Mika Kart­tu­nen mat­kus­te­lee Hel­sin­gin ja Mo­na­con vä­lil­lä, ruup­pien sii­tä, mi­ten työt mil­loin­kin kul­ke­vat mu­ka­na. Va­ki­nai­sem­mal­le, yh­tei­sel­le osoit­teel­le ei ole tar­vet­ta.

Mök­kei­ly pi­tää nuor­ten ja­lat maas­sa

Vaik­ka mo­lem­mat lap­set ovat syn­ty­neet ja elä­neet ikän­sä yl­tä­kyl­läi­ses­sä Mo­na­cos­sa, Er­ja pi­tää huo­len, et­tä nuor­ten ja­lat py­sy­vät maas­sa.

Suo­men ke­sä­reis­suil­la vie­te­tään po­ru­kal­la ai­kaa mö­kil­lä. Siel­lä kul­je­taan verk­ka­reis­sa ja pe­sey­dy­tään il­man juok­se­vaa vet­tä. Te­le­vi­si­o­ta­kaan ei ole, vaan päi­vät ku­lu­vat luon­nos­sa tut­kis­kel­len ja nik­ka­roi­den.

– Olen opet­ta­nut lap­set ka­las­ta­maan ja tyk­kää­mään luon­nos­ta. Mo­lem­mat ha­lu­a­vat hir­ve­äs­ti ol­la mö­kil­lä. Mi­nul­le se on tae, et­tei­vät he ole men­neet tä­hän Mo­na­con kup­laan.

"Mi­nul­le on mys­tee­ri, mi­ten joku jak­saa elää koko elä­män­sä vain jon­kun puo­li­so­na."

Suo­mes­sa lap­sia ve­tä­vät luon­non li­säk­si puo­leen­sa Mo­na­coa va­paam­mat ol­ta­vat.

Kiil­lo­tet­tu, ra­ha­kas Mo­na­co tun­tuu usein epä­ai­dol­ta. Elä­mään kai­paa sy­vyyt­tä ja oi­kei­ta koh­taa­mi­sia. Er­ja sa­noo, et­tä ul­ko­suo­ma­lai­sel­le syn­nyin­maa saat­taa mer­ki­tä vie­lä enem­män kuin koti-Suo­mes­sa asu­val­le.

Lue myös: Pau­la Koi­vu­nie­mi: "Nyt me­nen min­ne ha­lu­an"

Il­man kuop­pia em­me sel­viä

Oma työ on ai­na ol­lut Er­jal­le tär­ke­ää - ja sii­tä hän on pi­tä­nyt kiin­ni myös kaik­ki­na Mo­na­con vuo­si­na.

– Kyl­lä elä­mäs­sä pi­tää ol­la jo­tain omaa. Mi­nul­le on mys­tee­ri, mi­ten joku jak­saa elää koko elä­män­sä vain jon­kun puo­li­so­na. Mi­nul­la on ai­na ol­lut hir­veä palo teh­dä asi­oi­ta. Vä­lil­lä on­nis­tun, vä­lil­lä en.

Mut­ta Er­jan mu­kaan ku­kaan ei sel­viä elä­mäs­tä il­man kuop­pia.

– Nii­den an­si­os­ta me opim­me ar­vos­ta­maan sitä, et­tä kaik­ki on hy­vin. Näin sa­non lap­sil­le­kin.

Mitä muu­ta Er­jal­le kuu­luu? Lue Oman Ajan nu­me­ros­ta 4/2017.

Lue myös:

Mar­juk­ka Ha­vu­mä­ki työs­tään: "Jos­kus tun­tuu sil­tä, et­tä mi­kään ei rii­tä"

Su­san­na Rah­ka­mo ja Pet­ri Kok­ko: "Ur­hei­lu-uran jäl­keen olim­me ihan lo­pus­sa"

Tans­si­ja Min­na Ter­va­mä­ki: "Älä kuun­te­le it­se­ä­si, käy­tä jär­ke­ä­si"