Ap­tee­kin hyl­lyl­tä­hän ne tu­le­vat, kun yrit­tä­jä An­ne Ber­ne­riä pyy­tää lu­et­te­le­maan työn­sä par­haat puo­let. Ne ovat luo­vuus, on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­set ja it­se­näi­syys. Ber­ner joh­taa isoi­sän­sä pe­rus­ta­man per­hey­ri­tyk­sen, ny­kyi­sen Val­li­la In­te­ri­o­rin, hal­li­tus­ta.

Ber­ner, 49, te­kee pää­tök­set no­pe­as­ti ja naut­tii sii­tä.

Nais­joh­ta­jan lem­pi­pu­hee­nai­hei­ta ei kui­ten­kaan ole nais­ten vä­häi­nen mää­rä yri­tys­ten joh­to­teh­tä­vis­sä. Ai­heen ot­ta­vat kuu­lem­ma esil­le yleen­sä mie­het.

An­ne Ber­ne­ril­lä on ai­na kii­re. Mut­ta hän on täs­mäl­li­nen kuin sveit­si­läi­nen kel­lo - on­han hän isoi­sän­sä Ot­to Ber­ne­rin kaut­ta sveit­si­läis­tä su­kua. Hän sa­noo­kin, et­tä työ­te­li­äi­syys kul­kee su­vus­sa.

”Toi­saal­ta on ol­lut pak­ko ol­la ah­ke­ra”, Ber­ner sa­noo. Su­vun yh­tiö on sel­vin­nyt lama-ajois­ta ja suo­ma­lai­sen teks­tii­li­te­ol­li­suu­den ku­tis­tu­mi­ses­ta.

On hä­nen ta­val­li­nen työ­päi­vän­sä, ja en­nen puol­ta­päi­vää hän on jo eh­ti­nyt ajaa ko­to­aan Es­poon Lau­rin­lah­des­ta Ko­neen pää­kont­to­ril­le Kei­la­nie­meen. Siel­lä hän neu­vot­te­li uu­den las­ten­sai­raa­la­hank­keen ra­hoi­tuk­ses­ta.