Tä­män päi­vän maa­il­ma kuu­luu ak­tii­vi­sil­le ih­mi­sil­le. Ark­ki­piis­pa Kari Mä­ki­nen ha­lu­aa he­rä­tel­lä mei­tä miet­ti­mään, mi­ten suh­tau­dum­me van­huu­teen ja van­he­ne­viin ih­mi­siin.

Kah­vi­pöy­tä on ka­tet­tu ark­ki­piis­pan­ta­lon kir­jas­toon. Sei­niä kier­tä­vät hyl­lyt ovat täyn­nä kir­jo­ja. Nii­tä on pi­noit­tain myös jy­ke­väl­lä työ­pöy­däl­lä ja oles­ke­lu­ryh­män si­vu­pöy­däl­lä.

Kir­jal­li­suus on tär­keä osa ark­ki­piis­pa Kari Mä­ki­sen elä­mää. Vä­lil­lä kä­sis­sä on te­o­lo­gi­aa, kult­tuu­ri­his­to­ri­aa tai his­to­ri­aa kä­sit­te­le­vä teos, vä­lil­lä ro­maa­ni, no­vel­li­ko­ko­el­ma tai dek­ka­ri.

Ta­paa­mis­tam­me edel­tä­vä­nä il­ta­na hän sai lop­puun no­vel­li­ko­ko­el­man Äi­te­jä ja poi­kia, jon­ka on kir­joit­ta­nut ir­lan­ti­lai­nen Colm Tói­bin.

”Se on poik­keuk­sel­li­sen hie­no no­vel­li­ko­ko­el­ma, jo­hon tar­tuin ihan sat­tu­mal­ta. Lu­ku­ko­ke­mus oli hyvä. No­vel­leis­sa ku­vat­tiin eri­no­mai­sen hie­nos­ti ja tar­kas­ti ih­mis­ten hy­vin herk­kiä suh­tei­ta”, hän ihas­te­lee.

Ark­ki­piis­pa Kari Mä­ki­nen on it­se­kin kir­joit­ta­nut kol­mi­kymp­pi­se­nä kir­jan, ru­no­ko­ko­el­man Hä­mä­räs­sä kyp­syy aa­mu.

Enää hän ei kir­joi­ta ru­no­ja.

”Se kuu­lui tuo­hon elä­män­vai­hee­see­ni. Ei­hän sitä tie­dä, mitä elä­mä tuo eteen, mut­ta nyt ru­not ei­vät ole ol­leet sel­lai­nen il­mai­su­muo­to, jon­ka oli­sin ko­ke­nut it­sel­le­ni lä­hei­sek­si”, hän sa­noo.