Pie­ta­ris­sa kah­vi­lat hou­kut­te­le­vat kes­kus­tan jo­kai­ses­sa kort­te­lis­sa. Hin­ta- ja laa­tu­ta­so so­pii joka lom­pa­kol­le, mut­ta mi­kään pi­his­te­li­jän ihan­ne­koh­de Pie­ta­ri ei ole.

Kun mat­ka­kas­saa on vie­lä rei­lus­ti jäl­jel­lä, aloi­ta reis­su is­tah­ta­mal­la Sin­ge­rin eli om­pe­lu­ko­ne­teh­tai­li­jan ta­los­sa si­jait­se­vaan Kir­jo­jen kah­vi­laan, Dom Kni­giin. Ju­gend­ra­ken­nus­ta voi­si kut­sua pai­kal­li­sek­si Aka­tee­mi­sek­si kir­ja­kau­pak­si.

Ti­laa toi­sen ker­rok­sen kah­vi­las­sa pöy­tään kan­nul­li­nen tee­tä, voi­sar­via tai mus­tik­ka- tai hu­na­ja­let­tu­ja. Hin­ta­kin on hu­na­jai­nen, mut­ta tun­nel­mas­ta mak­saa mie­lel­lään. Ne pai­kal­li­set­kin, joil­la on va­raa, is­tu­vat kes­kit­ty­nei­nä kir­ja kä­des­sä ruuk­ku­pal­mu­jen kat­vees­sa ja luo­vat vä­lil­lä miet­te­li­ään kat­seen Ka­za­nin ka­ted­raa­lil­le.

Tääl­lä on help­po an­taa it­ses­tään fik­su vai­ku­tel­ma, vaik­ka miet­ti­si vain ei­li­sen saip­pu­a­sar­jan ta­pah­tu­mia.

Toi­sek­si pa­ras kah­vi­la­tun­nel­ma on lei­po­moit­ten kah­vi­lois­sa. Kä­ve­ly­mat­kal­la Ii­sa­kin kir­kol­le Ma­la­ja Mors­ka­jaa pit­kin ei kan­na­ta py­säh­ty­mät­tä ohit­taa Bu­sea. Läm­pi­mien pul­lien tuok­su huu­maa, ja lei­vos­va­li­koi­mat ovat mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­set. Va­rau­du jo­not­ta­maan – myös is­tu­ma­paik­kaa!

STOL­LE LEI­POO PII­RAAT

Kau­pun­gin par­haat ja iha­nan ras­vai­set pii­ra­kat lei­poo Stol­le. Ne on täy­tet­ty kaa­lil­la, li­hal­la, lo­hel­la, sie­nil­lä tai ma­keil­la hil­loil­la. Yh­den an­nok­sen ja tee­ku­pil­li­sen hin­ta jää al­le kol­men eu­ron, ja suo­lai­nen pii­rak­ka täyt­tää mai­nos­ti lou­naan tar­peen.

Stol­lel­la on lu­kui­sia kah­vi­loi­ta, yk­si ai­van val­ta­ka­dul­la ro­mant­ti­sen Moi­ka-ka­na­van lie­peil­lä.

Kes­ki-ikäi­set ja sitä van­hem­mat rou­vat poik­ke­a­vat kah­vi­loi­hin ker­naas­ti yk­si­nään ja naut­ti­vat ker­ral­la pa­ri­kin tuh­tia, ker­mais­ta herk­kua. He­kin näyt­tä­vät miet­te­li­äil­tä – tuu­mai­lu kuu­luu kult­tuu­riin. Eh­kä kah­vi­het­ki on hei­dän ai­noa rau­hal­li­nen het­ken­sä päi­väs­sä. Ma­ke­aan hem­mot­te­luun jo­kai­sen ra­hat tun­tu­vat riit­tä­vän.

Jos kai­paa neu­vos­to­ai­ko­jen nos­tal­gi­aa, var­ma paik­ka on Pis­hech­na­ja-kah­vi­la. Kol­hiin­tu­neet tuo­lit raa­pi­vat lat­ti­aa, ja ai­ka on py­säh­ty­nyt 1970-lu­vul­le. Mum­me­li ti­laa ker­ral­la kuu­si suus­sa su­la­vaa munk­ki­rin­ki­lää, ja kun mais­tat it­se yh­tä, haet heti vii­si li­sää, kaik­ki yh­teen­sä al­le kak­si eu­roa.

Kuu­lui­san ho­tel­li As­to­ri­an kel­lo vii­den teel­lä voi­kin sit­ten leik­kiä po­hat­taa.

NAI­SET TUR­KEIS­SAAN

Nais­ten kat­se­lu on Pie­ta­ris­sa hu­via yh­tä hy­vin mie­hel­le kuin nai­sel­le. Sor­ti­ment­tia riit­tää: tuol­la mum­mo luu­tii kir­kon edus­taa, tuol­la kau­no­tar tai­tei­lee mu­ku­la­ki­vil­lä kym­men­sent­ti­sil­lä ko­roil­laan kuin tra­pet­sil­la.

Tur­kis­ten vas­tus­ta­jil­le Pie­ta­ri ei tal­vi­ai­kaan sovi ol­len­kaan. Ka­duil­la joka toi­nen vas­taan­tu­le­va nai­nen on son­nus­tau­tu­nut turk­kiin, kuka merk­ki­vaat­tee­seen, kuka kuo­ri­ais­ten na­ker­ta­maan kar­va­ka­saan.

Oi­ke­as­taan ai­noa jär­ke­vä pääl­lys­vaa­te kyl­mil­le, tuu­li­sil­le ja kos­teil­le ka­duil­le on turk­ki. Kai­va siis ko­me­ro­jen pe­ril­tä oma­si. Kii­tät sitä vie­lä mon­ta ker­taa, sil­lä pak­ka­nen pu­reu­tuu lui­hin ja yti­miin, lä­hes sie­luun as­ti.

Ve­nä­läi­nen nai­nen saat­taa ih­me­tel­lä, mi­ten suo­ma­lai­nen nai­nen ei tun­nu tar­vit­se­van mies­tä mi­hin­kään. Toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen Pie­ta­ris­sa ei juu­ri ol­lut mie­hiä, ja niin­pä jo­kai­nen mies oli kul­taa kal­liim­pi. Kos­ka mie­his­tä on ol­lut puu­tet­ta, hei­tä ar­vos­te­taan. Toi­saal­ta Ve­nä­jäl­lä on help­po ol­la nai­nen, sil­lä voi­mak­kai­siin nai­siin on to­tut­tu. Nai­set ja mie­het tar­vit­se­vat toi­si­aan, ja per­heyh­teys on laa­jem­pi kuin meil­lä.

DLT ON TA­VA­RA­TAI­VAS

Ta­va­ra­ta­lo DLT:tä voi­si ver­ra­ta New Yor­kin Berg­dorf-Good­ma­niin tai pa­rii­si­lai­siin ta­va­ra­ta­loi­hin. Tun­nel­ma on lie­väs­ti sa­not­tu­na ylel­li­nen ja hin­ta­ta­so sen mu­kai­nen.

DLT:hen kan­nat­taa suh­tau­tua kuin mu­se­oon ikään: tar­jol­la ovat kaik­ki muo­ti­maa­il­man huip­pu­mer­kit Guc­cis­ta Lan­vi­niin. Kos­me­tiik­ka­o­sas­tol­ta löy­tyy merk­ke­jä, joi­ta ei ko­ti­maas­ta saa, ku­ten Bob­bi Brown tai Lau­ra Mer­cier.

Mu­se­o­tun­nel­ma tu­lee sii­tä­kin, et­tä pai­kal­la on enem­män myy­jiä ja tur­va­mie­hiä kuin asi­ak­kai­ta. He ei­vät kui­ten­kaan häi­rit­se, vaan ter­veh­ti­vät mah­dol­lis­ta asi­a­kas­ta koh­te­li­aas­ti ja an­ta­vat tä­män fii­lis­tel­lä rau­has­sa.

Jos näet toi­sen asi­ak­kaan, kat­so hän­tä tar­kas­ti: asu on kal­lis, pääl­lä roik­kuu ta­va­raa kymp­pi­ton­nien ar­vos­ta ja kai­na­los­sa kiik­kuu vie­rei­ses­tä myy­mä­läs­tä han­kit­tu Di­o­rin lauk­ku.

Toi­sen­lais­ta kau­pan­käyn­tiä har­joi­te­taan to­reil­la. Sen­na­yan eli Hei­nä­to­rin lä­his­töl­lä mum­mut myy­vät niin rin­ta­merk­ke­jä, tuo­ret­ta ka­laa kuin lei­von­nai­si­a­kin. Iso ru­si­nai­nen rah­ka­pii­rak­ka nel­jäl­le hen­gel­le mak­saa run­saan eu­ron.

PIDÄ LAU­TA­SES­TA KIIN­NI

On koh­ta­lo­kas­ta an­taa Pie­ta­ris­ta hy­vien ruo­ka­paik­ko­jen ni­miä ja osoit­tei­ta. Ra­vin­to­loi­ta sul­je­taan ja ava­taan, ne muut­ta­vat ja nii­tä kun­nos­te­taan uu­teen us­koon. Se, mikä toi­mi ei­len, ei luul­ta­vas­ti mais­tu enää huo­men­na.

Ra­vin­to­loi­den hin­ta­ta­so on suun­nil­leen sama kuin ko­ti­maas­sa, sa­moin tren­dit. Sus­hia saa mo­nin pai­koin, mut­ta kan­nat­taa eh­kä kat­soa, mis­sä sus­hin­sa naut­tii.

Moni pie­ta­ri­lai­nen syö yhä kol­men ruo­ka­la­jin lou­naan, jo­hon kuu­lu­vat sa­laat­ti, keit­to, pää­ruo­ka ja jäl­ki­ruo­ka. Suo­sit­tu, tren­di­käs ja var­ma kes­kei­nen lou­nas­paik­ka on esi­mer­kik­si Mar­ketp­la­ce. An­nok­set ovat raik­kai­ta ja lei­von­nai­set eko­hen­ki­siä. Juo­mak­si mais­tuu kar­pa­loi­nen mors-mehu. Pöy­tää voi jou­tua jo­not­ta­maan.

Mat­kal­la Ii­sa­kin kir­kol­le kan­nat­taa py­säh­tyä Gos­tis­sa. Tun­nel­ma on ren­to, an­nok­set val­ta­vat ja tar­joi­li­jat pu­hu­vat hy­vää eng­lan­tia.

Kie­vi­läis­tä ka­naa voi mais­taa mo­nis­sa ra­vin­to­lois­sa Ere­mi­taa­sin nur­kil­la, esi­mer­kik­si Push­ka Inn -ra­vin­to­las­sa (Moi­ka 14). Jos il­ta on ku­lu­nut tai­de-elä­mys­ten pa­ris­sa Ma­riins­ki-te­at­te­ris­sa, vie­rei­ses­sä kort­te­lis­sa si­jait­se­va Te­at­ro tyy­dyt­tää niin pie­nen kuin ison­kin nä­län. Pöy­tä on syy­tä käy­dä va­raa­mas­sa en­nen ba­let­tie­si­tys­tä.

Ita­li­a­lai­sen ruo­an, piz­zan ja pas­tan ys­tä­vät her­kut­te­le­vat Mam­ma Ro­mas­sa. Ket­jul­la on Pie­ta­ris­sa kym­men­kun­ta ra­vin­to­laa eri puo­lil­la kau­pun­kia. Jos lou­na­sai­kaan ha­lu­aa löy­tää edul­li­sen ruo­ka­pai­kan, kan­nat­taa seu­ra­ta, mis­tä por­tis­ta pai­kal­li­set li­vah­ta­vat si­sään. Kan­san suo­si­mat pik­ku­ra­vin­to­lat ei­vät väl­kyt­te­le mai­nos­tau­lu­ja.

Mut­ta pidä kiin­ni lau­ta­ses­ta­si! Pie­ta­ri­lai­set tar­joi­li­jat ovat vik­ke­liä ja kii­kut­ta­vat puo­li­täy­den va­ti­si keit­ti­öön, jos jä­tät haa­ru­kan lii­an pit­käk­si ai­kaa le­pää­mään lau­ta­sel­le.

MIE­LI­PAIK­KO­JA MO­NEEN MA­KUUN

Suo­men Pie­ta­rin-ins­ti­tuu­tin joh­ta­jal­la Eli­na Kah­lal­la on kau­pun­gis­sa omat lem­pi­paik­kan­sa: Fe­o­do­rovs­ka­ja-kirk­ko, jos­sa juh­lit­tiin elo­kuus­sa Ro­ma­no­vien dy­nas­ti­an 400-vuo­tis­juh­laa, Suu­ri Tal­li­ka­tu, jos­sa ins­ti­tuut­ti si­jait­see ja Alek­sand­rovs­kin puis­to pat­sai­neen ja ru­no­si­taat­tei­neen.

”On hui­ke­aa työs­ken­nel­lä ta­los­sa, jo­hon Uno Cyg­na­eus pe­rus­ti en­sim­mäi­sen suo­ma­lai­sen kan­sa­kou­lun. Alek­sand­rovs­kis­sa ihai­len paa­siin ja pys­tei­hin kai­ver­ret­tu­ja Pus­ki­nin sä­kei­tä. Poh­dis­ke­lu, oles­ke­lu ja mie­tis­ke­ly on ih­mi­siin­kin si­sään­kir­joi­tet­tua. Ar­jes­ta­han ei tääl­lä sel­viä il­man poh­dis­ke­lua.”

Eli­na Kah­la sai en­sim­mäi­sen kos­ke­tuk­sen Pie­ta­riin 7-vuo­ti­aa­na.

”Tu­lim­me tu­ris­ti­mat­kal­le au­tol­la isän ja äi­din kans­sa. Mie­lee­ni ovat pai­nu­neet Ere­mi­taa­sin kau­niit oven­kah­vat.”

Pie­ta­ris­sa on help­po – ja pak­ko­kin – nous­ta ar­jen ylä­puo­lel­le. Pie­ta­ri­lai­set ar­vos­ta­vat juh­lia ja lait­tau­tu­vat nii­hin. Ih­mi­sis­sä on spon­taa­nia läm­pöä il­man pö­nö­tys­tä ja suu­reel­li­suut­ta. Jos vai­vau­dut opet­te­le­maan ky­ril­li­set kir­jai­met ja pari sa­naa ve­nä­jää, jopa yr­meim­män kas­sa­rou­van huu­lil­le ko­ho­aa ys­tä­väl­li­nen hymy.

Nuo­ret­kin käy­vät oop­pe­ras­sa ja ba­le­tis­sa. Vie­rai­lu Ma­riins­ki-te­at­te­ris­sa on joka rup­lan ar­voi­nen, vaik­ka tu­ris­teil­ta kis­ko­taan pai­kal­li­siin ver­rat­tu­na mo­nin­ker­tai­nen hin­ta.

Mi­hai­lovs­ki-te­at­te­ri, joka si­jait­see ai­van Ve­nä­läi­sen tai­teen mu­se­on vie­res­sä, on ar­vos­tuk­ses­sa nou­se­mas­sa jopa Ma­riins­kin ohit­se. Lip­pu­jen hin­nat ovat suo­lai­set, mut­ta elä­mys kat­so­mos­sa unoh­tu­ma­ton.

KIR­JAI­LI­JOI­DEN JA­LAN­JÄL­JIS­SÄ

Ro­man­tik­ko ei Pie­ta­ris­sa pety. Kä­ve­lyt Moi­ka-joen ran­nal­la ja sil­loil­la on luo­tu haa­vei­lu­ja ja ha­lai­lu­ja var­ten. Yk­si sil­lois­ta on ni­met­ty Suu­del­mien sil­lak­si.

Kir­jai­li­joi­den ja­lan­jäl­jis­sä on Pie­ta­ris­sa help­po tai­val­taa. Voit osal­lis­tua ret­keen, jos­sa kul­je­taan Fjo­dor Dos­to­jevs­kin kir­jo­jen mai­se­mis­sa. Kaz­nat­seis­ka­jan ku­jan var­rel­la Dos­to­jevs­ki kir­joit­ti Ri­kok­sen ja ran­gais­tuk­sen. Alek­san­der Push­ki­nin ko­ti­mu­seo on ve­nä­läi­sil­le lä­hes pyhä paik­ka. Myös An­na Ah­ma­to­val­la on oma neu­vos­to­a­jan ar­kea hy­vin ku­vaa­va ko­ti­mu­se­on­sa.

Vla­di­mir Na­bo­ko­vin mu­se­os­sa voit näh­dä mum­mo­jen is­tu­van kat­so­mas­sa kir­jai­li­jan elä­mäs­tä ker­to­vaa vi­de­o­ta – saat­taa ol­la, et­tä ky­sees­sä ei ole pelk­kä suu­ri rak­kaus sa­na­tai­tee­seen, vaan halu tul­la läm­mit­te­le­mään ko­dik­kaa­seen mu­se­oon.

Kir­jai­li­joi­den reit­tien li­säk­si Pie­ta­riin voi tu­tus­tua kul­ke­mal­la C.G. Man­ner­hei­min, V. I. Le­ni­nin tai Vla­di­mir Pu­ti­nin mai­se­mis­sa. Au­ro­ra-lai­val­ta am­mut­tiin lo­ka­kuun val­lan­ku­mouk­sen merk­ki­lau­kaus. Lai­va on kom­mu­nis­ti­sen val­lan­ku­mouk­sen sym­bo­li ja suo­sit­tu tu­ris­ti­koh­de.

Mikä es­tää kul­ke­mas­ta läpi Vla­di­mir Pu­ti­nin pie­ta­ri­lais­ta elä­män­pol­kua vaik­ka aa­mu­len­kil­lä, aloi­tus­pis­tee­nä Bas­ko­vin kuja 12, jos­ta pre­si­dent­ti aloit­ti tai­pa­leen­sa vaa­ti­mat­to­mas­ta kom­mu­nal­kas­ta, yh­tei­sa­sun­to­las­ta (www. Ec­lec­ti­ca.ru).

Man­ner­hei­min kier­ros kel­paa aloit­taa Ho­tel­li Mar­sa­lin baa­ris­ta. Baa­ris­ta saa Mars­kin ni­mik­ko­vod­kaa. Mar­salk­ka asui per­hei­neen Moi­ka-ka­na­va 29:ssa, kun­nes jou­tui muut­ta­maan siel­tä ta­lou­del­lis­ten syi­den ta­kia.

VII­SI PA­KOL­LIS­TA NÄH­TÄ­VYYT­TÄ

Jos ai­kaa on vain vii­kon­lo­pun ver­ran, eh­dit käy­dä läpi vii­si ”pa­kol­lis­ta” näh­tä­vyyt­tä, vaik­ka vä­hän hen­gäs­tyi­sit­kin: Ere­mi­taa­sin, Ve­nä­läi­sen tai­teen mu­se­on, Ve­ri­kir­kon, Ka­za­nin tuo­mi­o­kir­kon ja Py­hän Ni­ko­lauk­sen kir­kon.

Ih­me­tel­tä­vää riit­tää yk­sis­tään Pie­ta­rin met­ro­a­se­mil­la, joil­la saat­taa riip­pua kris­tal­lik­ruu­nu­ja. Yh­del­lä ze­to­nil­la kul­jet maan al­la vaik­ka koko päi­vän ase­mia tai­vas­te­le­mas­sa.

Lau­kuis­ta, kän­ny­köis­tä ja ka­me­rois­ta on syy­tä pi­tää huo­li: ka­me­ras­ta saat­taa häi­pyä ob­jek­tii­vi suo­ja­tie­tä ylit­tä­es­sä.

Ere­mi­taa­sis­sa pelk­kä Tal­vi­pa­lat­sin si­sus­tus sal­paa hen­gen. 350 huo­neen lä­pi­juok­su an­taa vain pin­ta­raa­pai­sun tai­de­aar­teis­ta.

Mu­se­on ko­ko­el­mat kat­ta­vat lä­hes kai­ken. Remb­rand­tin Da­na­en edes­sä on ai­na tun­gos­ta: kat­so­jien kau­his­tu­neet il­meet joh­tu­ne­vat sii­tä, et­tä vuon­na 1985 teos yri­tet­tiin tu­ho­ta rik­ki­ha­pol­la ja viil­te­le­mäl­lä. Sen res­tau­roin­ti kes­ti­kin 12 vuot­ta.

Ve­ri­kirk­ko, oi­ke­as­taan Kirk­ko ve­ren pääl­lä, on kuin non­pa­rel­lein ko­ris­tel­tu pää­si­äis­ka­ra­mel­li. Si­säl­tä jo­kai­nen sent­ti on pei­tet­ty mo­sai­i­kein. Vä­lil­lä kirk­ko toi­mi jopa pe­ru­na­va­ras­to­na, ja 1970-lu­vul­la suun­ni­tel­tiin sen rä­jäyt­tä­mis­tä. Vie­res­sä si­jait­se­van Ve­nä­läi­sen mu­se­on Be­nois-sii­pi esit­te­lee ve­nä­läis­tä mo­der­nia tai­det­ta.

Tu­let tai­de­äh­kyyn, mut­ta sa­mal­la mie­leen jää kai­ver­ta­maan halu: tätä li­sää ja vie­lä pi­dem­mäl­lä ajal­la!

UL­LA-MAI­JA PAA­VI­LAI­NEN TEKS­TI / PHI­LIP LASZ­LO KU­VAT

Oma Ai­ka 8/2013