1990-lu­vun alus­sa  Rit­va-Lii­sa Poh­ja­lai­nen teki töi­tä P.T.A.:n pää­suun­nit­te­li­ja­na, mut­ta mie­li kyti jo koh­ti jo­ta­kin uut­ta. Hän sai puo­len vuo­den apu­ra­han ja läh­ti Lon­too­seen.

Eng­lan­nis­sa hän ta­pa­si ku­lut­ta­jia ja ta­va­ra­ta­lo­jen si­sää­nos­ta­jia.

”Ta­ju­sin, et­tä ai­kui­sil­ta nai­sil­ta, jot­ka ei­vät ha­lua näyt­tää mum­moil­ta, vaan ha­lu­a­vat pu­keu­tua nuo­rek­kaas­ti ja laa­duk­kaas­ti, puut­tui oma vaa­te­merk­ki”, Rit­va-Lii­sa ker­too.

Ita­li­an kaut­ta koh­ti Ril´sia

Rit­va-Lii­sa oli suun­ni­tel­lut P.T.A.:lle kuo­se­ja ja ma­te­ri­aa­le­ja, joi­ta val­mis­te­tiin Li­ne­aes­sen kan­gas­teh­taal­la Mon­te­mur­los­sa, Ita­li­as­sa. Hän oli tu­tus­tu­nut yri­tyk­sen joh­toon - ja sai ti­lai­suu­den läh­teä sin­ne töi­hin.

Ita­li­an-vai­he kes­ti lo­pul­ta puo­li vuot­ta, kos­ka per­he oli Suo­mes­sa. Sinä ai­ka­na Rit­va-Lii­sal­le kui­ten­kin kyp­syi us­kal­lus: hän pär­jäi­si mis­sä ta­han­sa. Ja nyt hä­nen piti kek­siä, mitä hän te­ki­si Suo­mes­sa. En­sim­mäi­sen ker­ran elä­mäs­sään hän soit­ti jol­le­kul­le, L-Fas­hi­on Grou­pin tuo­te­pääl­li­köl­le Timo Vil­kal­le ky­sy­äk­seen, löy­tyi­si­kö hä­nel­le töi­tä. Hä­nel­lä oli­si idea ai­kuis­ten nais­ten vaa­te­mal­lis­tos­ta.

Jo sa­ma­na il­ta­na L-Fas­hi­on Grou­pin toi­mi­tus­joh­ta­ja Vesa Luh­ta­nen pyy­si hän­tä käy­mään Lah­des­sa.

Ril´s koos­tuu myös etu­kir­jai­mis­ta

En­sim­mäi­ses­sä ta­paa­mi­ses­sa Vesa Luh­ta­nen ei läm­men­nyt Rit­va-Lii­san ide­al­le. Tämä ke­rä­si kamp­peen­sa, läh­ti Kuo­pi­oon ja val­mis­tau­tui maa­nan­tai­na pa­laa­maan Ita­li­aan. Luh­ta­nen kui­ten­kin pyy­si hän­tä käy­mään vie­lä me­no­mat­kal­la Lah­des­sa.

”Hä­nel­lä oli pa­pe­ri­lap­pu, jo­hon hän kir­joit­ti Rit­va-Lii­sa Poh­ja­lai­nen. Hän ky­syi, kiin­nos­tai­si­ko tämä?”

Nyt Rit­va-Lii­sa koki saa­van­sa elä­män­sä haas­teen.

Pää­tök­ses­sä aut­toi, et­tä Rit­va-Lii­san rak­kain mal­li­mes­ta­ri, Lee­na To­lo­nen, oli siir­ty­nyt P.T.A:lta Luh­dal­le. Hän sai li­säk­si P.T.A.:lta mu­kaan­sa Six­ten ja Ina He­le­ne­lun­din.

Ril´s nimi tar­koit­taa kyl­lä Rit­va-Lii­sa, mut­ta se tar­koit­taa muu­ta­kin. Se si­säl­tää työ­ryh­män tär­kei­den ih­mis­ten ni­mien al­ku­kir­jai­met: R = Rit­va-Lii­sa, I = Ina He­le­ne­lund, L = mal­li­mes­ta­ri Lee­na Tans­ka­nen, S = Six­ten He­le­ne­lund.

”Jo sil­loin aja­tel­tiin, et­tä merk­ki pys­tyy jat­ku­maan il­man mi­nua”, Rit­va-Lii­sa ker­too.

”Olen saa­nut muo­dis­ta kai­ken”

Ril´s me­nes­tyi. Tuot­tei­ta myy­tiin laa­tu­pu­tii­keis­sa ja ta­va­ra­ta­lois­sa mo­nes­sa Eu­roo­pan maas­sa, mm.  Hol­lan­nis­sa, Eng­lan­nis­sa ja Sak­sas­sa. Pa­rii­sin Ga­le­ries La­fa­yet­tes­sa oli oma Ril´s-osas­to mon­ta vuot­ta. Ruot­sin kruu­nunp­rin­ses­sa Vic­to­ri­a­kin suo­sii Ril´sin mek­ko­ja.

Vaa­te­mer­kis­tä odo­tet­tiin jopa eu­roop­pa­lais­ta lä­pi­mur­toa. Sitä ei tul­lut. Rit­va-Lii­san työ­tä 1970-lu­vuls­ta as­ti seu­ran­nut toi­mit­ta­ja ja vaa­te­suun­nit­te­li­ja Jaak­ko Se­li­nin mu­kaan syy­tä on vai­kea eri­tel­lä. Vai­kut­ti­vat­ko las­ku­kau­det? Oli­ko mark­ki­noin­nis­sa puut­tei­ta?

”Kun Ril´s oli Rit­va-Lii­san kä­sis­sä, tun­nis­tin vaat­teet vä­reis­tä, kuo­seis­ta, ma­te­ri­aa­leis­ta ja leik­kauk­ses­ta. Hän muut­ti asen­tei­ta. Suo­mes­sa­kin oli ja­not­tu, et­tä sai­si si­tou­tua suun­nit­te­li­jaan ja merk­kiin. Rit­va-Lii­sa vas­ta­si sii­hen”, Se­lin sa­noo.

Ril´sis­sa Rit­va-Lii­sa oli aset­ta­nut it­sel­leen kym­men­vuo­tis­ta­voit­teen, jon­ka hän koki saa­vut­ta­neen­sa. Sa­maan ai­kaan Luh­ta al­koi siir­tää tuo­tan­toa Kii­naan.

”Mik­si Suo­mi on niin ly­hyt­nä­köi­nen? Am­mat­ti­tai­to ja kä­den tai­dot ei­vät pe­riy­dy, el­lei meil­lä ole tuo­tan­toa. Skan­di­naa­vi­nen muo­to­kie­li on voi­ma­va­ra. Sil­lä on oma sie­lu, vaik­ka kuin­ka kan­sain­vä­lis­tym­me.”

Rit­va-Lii­sa jät­ti Luh­dan ja Ril´sin vuon­na 2008.