Jo­han­na ja Rei­jo Oras ovat ol­leet nai­mi­sis­sa 20 vuot­ta. Kum­mal­la­kin on tem­pe­ra­ment­tia, mut­ta per­hees­sä ei jää­dä hau­to­maan pie­niä eri­mie­li­syyk­siä.

”Olen avi­o­liit­tom­me ai­ka­na muu­ta­man ker­ran kun­nol­la suut­tu­nut­kin Jo­han­nal­le, mut­ta kun vart­ti on men­nyt, en enää muis­ta, mis­tä. Vai­kea sii­nä on ol­la vi­hai­nen”, Rei­jo ker­too.

Jo­han­na­kaan ei ole Rei­jol­le pit­kä­vi­hai­nen. Jur­nut­ta­mis­ta heil­lä ei har­ras­te­ta.

Pa­ris­kun­ta käyt­tää päi­vit­täin tois­taan sa­no­ja ra­kas ja kul­ta. Sa­nat tu­le­vat sy­dä­mes­tä, mut­ta hem­pei­lyä hei­dän elä­män­sä ei ole.

”Kyl­lä meil­lä on ol­lut vuo­sien var­rel­la kii­vai­ta­kin väit­te­lyi­tä. Kun Rei­jo ryh­tyy pro­vo­soi­maan mi­nua, hän saa mi­nut hel­pos­ti kiih­ty­nee­seen ti­laan. Ve­ren­pai­nee­ni ja puls­si­ni nou­se­vat tuos­ta vain ja kai­lo­tan niin, et­tä koko huus­hol­li rai­kuu”, Jo­han­na sa­noo.

Rei­jo to­te­aa, et­tä vä­lil­lä hän är­syt­tää Jo­han­naa lei­kil­lään­kin.

”Kun huo­maan, et­tä ai, tuol­lai­nen tuu­li nyt pu­hal­taa, hei­tän jon­kun pik­ku­ju­tun. Näyk­käi­sen vä­hän ja ru­pe­an li­sää­mään löy­lyä. Kun Jo­han­na sit­ten oi­kein kiih­tyy, pää­sen nau­ra­maan, et­tä taas meni täy­des­tä! Ajat­te­lin vain pa­ras­ta­si, et­tä saat ve­ren kier­tä­mään kun­nol­la.”