Ku­ten hy­vin tie­de­tään, se kuu­lui­sa mies­muis­ti on osa­puil­leen kol­men vii­kon mit­tai­nen, par­haas­sa­kaan ta­pauk­ses­sa ei edes vuot­ta.

Sen huo­maa ai­na näi­nä ai­koi­na, kun ns. mök­ki­jal­ka al­kaa vi­pat­taa. Mies­muis­tis­sa ovat pel­käs­tään ne edel­lis­ke­sän hel­teet (ker­ran yh­te­nä il­ta­päi­vä­nä elo­kuus­sa), run­saat ka­lan­saa­liit (pari kiis­ken sint­tiä ja lah­nan­part­ti), it­se kas­va­te­tut luo­mu­vi­han­nek­set ja -mar­jat (jot­ka eta­nat, ras­taat ja myy­rät pis­te­li­vät pos­keen­sa) ja met­sän run­saat an­ti­met (zil­joo­na hyt­tys­tä ja hir­vi­kär­päs­tä kim­pus­sa).

Pari vuot­ta sit­ten hön­käi­sim­me jo pää­si­äi­se­nä pe­rä­kär­ry ta­va­ras­ta piu­ke­a­na mö­kil­le, ja olim­me rie­muis­sam­me sii­tä, et­tä ke­vät­tul­va ei ol­lut huuh­to­nut koko mök­ki­tie­tä men­nes­sään.

Rie­mun­kil­jai­sut ei­vät ol­leet kuun­nol­la vai­men­neet, kun kant­ta­sin pol­le­a­na poi­ka­na au­ton keu­lan mök­ki­tiem­me vii­mei­sel­le eta­pil­le – ja sii­nä sa­mas­sa au­to hump­sah­ti ma­haa myö­ten mu­taan.

Säh­kö­lai­tok­sen mie­het oli­vat edel­li­se­nä syk­sy­nä vet­ku­tel­leet piu­han­ve­toa niin pit­kään, et­tä maa oli eh­ti­nyt men­nä rou­taan. Kun kaa­pe­lit oli saa­tu maan po­veen, kai­van­to oli pei­tel­ty rou­tai­sel­la maal­la, joka ke­vään tul­len tie­tys­ti suli, mut­ta ei sitä sil­mäl­lä näh­nyt.

Sii­nä sitä sit­ten päh­käil­tiin lau­an­tai-il­ta­na yl­tä pääl­tä ra­vas­sa, sil­lä au­toa ei saa­tu lan­kuil­la­kaan nou­se­maan mu­das­ta. On­nek­si maa­seu­dul­la on vie­lä trak­to­rei­ta ja ys­tä­väl­li­siä maa­jus­se­ja, jo­ten keh­ta­sim­me soit­taa Ma­sal­le.

Hän tö­räyt­ti­kin mas­sii­vi­sel­la Val­me­til­la pi­haan ja nyp­päi­si au­ton ra­pa­kos­ta kuin pul­lon­kor­kin – ei­kä kor­vaus vai­van­nä­ös­tä mei­nan­nut kel­va­ta mil­lään. Sit­tem­min olem­me teh­neet pai­kal­li­sen myl­lä­rin kans­sa dii­lin, jon­ka mu­kaan hän käy tal­vi­sin sil­loin täl­löin puk­kaa­mas­sa mök­ki­tien au­ki, mikä edis­tää tien kui­vu­mis­ta ke­vääl­lä.

Au­ton nos­ton jäl­keen piti tie­tys­ti ryh­tyä lu­mi­töi­hin, kos­ka tal­ven vii­mat oli­vat ki­nos­ta­neet koko nie­men­kär­jen han­get mei­dän te­ras­sil­lem­me ja sau­na­po­lul­le.

Sen jäl­keen piti hil­pais­ta lii­te­riin hak­kaa­maan ha­lot sau­naan ja ka­mii­naan. Yleen­sä joko puut tai ti­kut ovat niin mär­kiä, et­tä sy­ti­mi­seen ku­luu her­mo­ja ja tu­pak­kia. Mök­ki on tie­tys­ti kyl­mä, mut­ta sau­na­kal­jat ovat py­sy­neet läm­pi­mi­nä.

Mies­muis­tis­sa täs­sä vai­hees­sa har­mo­ni­nen ydin­per­he naut­tii tak­ka­tu­len loi­mo­tuk­ses­sa her­kul­li­sis­ta juus­to­mak­ka­rois­ta, ka­nan­koi­vis­ta ja rin­ta­fi­leis­tä, vaik­ka oi­ke­as­sa elä­mäs­sä ne pa­loi­vat kar­rel­le kas­se­ja ja mui­ta nys­sä­köi­tä pu­ret­ta­es­sa.

Sau­nan pesä on eh­ti­nyt sam­mua, jo­ten se täy­tyy käy­dä sy­tyt­tä­mäs­sä uu­del­leen, ben­sal­la. Jär­veen ei ole me­ne­mis­tä, sil­lä syk­syl­lä lai­tu­ri on ny­käis­ty ran­nal­le; edel­li­se­nä ke­vää­nä se oli näet ka­ran­nut jäi­den mu­ka­na vas­ta­ran­nal­le. On tyy­dyt­tä­vä kan­to­ve­teen, joka on juu­ri ja juu­ri haa­le­aa.

Mies­muis­tis­sa pa­ris­kun­ta kää­riy­tyy il­lan päät­teek­si läm­pi­mään vuo­tee­seen an­sai­tul­le le­vol­le. To­del­li­suu­des­sa vuo­de­vaat­teet ovat säi­lö­neet te­hok­kaas­ti tal­vi­pak­ka­set si­sään­sä, el­lei heti mö­kil­le tul­tua muis­ta ava­ta sän­ky­jä ja myös vaa­te­kaap­pe­ja.

Se sii­tä mies­muis­tis­ta.