JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Fit.Treeni
Artikkeli
Haastattelu
Emppu Suhonen juoksee sekä pitkää matkaa että vetoja radalla. Parasta on hidas lenkki, jolloin voi pysähtyä myös ihailemaan maisemia.

Emppu Suhonen juoksee sekä pitkää matkaa että vetoja radalla. Parasta on hidas lenkki, jolloin voi pysähtyä myös ihailemaan maisemia.

Hanna Linnakko

Miia Vä­hä­hyyp­pä

Tiktakista tuttu Emppu Suhonen: ”Maraton on henkisen voiman mittelö”

Tiktakissa ja Mira Luodin bändissä soittava kitaristi Emppu Suhonen on lapsesta asti ollut hermoilija. Juoksu auttaa häntä rauhoittumaan.

”Ur­hei­lu ei mi­nua kiin­nos­ta, mut­ta juok­se­mis­ta ra­kas­tan. Pelk­kä jal­ko­jen lii­ke tun­tuu tyy­dyt­tä­väl­tä. Ih­mi­nen on teh­ty juok­se­maan ja kä­ve­le­mään – sen jo­ten­kin kuu­luu ta­pah­tua.

Aloi­tin juok­sun, kun pa­ri­kymp­pi­se­nä ta­ju­sin, et­tä olen ai­ka huo­nos­sa kun­nos­sa. Van­hem­pa­ni ovat ma­ra­too­na­rei­ta, jo­ten la­ji­va­lin­ta oli help­po. Heti en­sim­mäi­sil­lä len­keil­lä huo­ma­sin, et­tä juos­tes­sa saa sa­mal­la rau­hoit­tua ja pur­kaa ener­gi­aa. Hu­rah­din.

Kun olin 24-vuo­ti­as, juok­sin en­sim­mäis­tä ker­taa kym­me­nen ki­lo­met­riä al­le tun­nis­sa. Ko­tiin pa­la­tes­sa näin ra­tik­ka­py­sä­kin kel­los­ta, et­tä pää­sen al­le tun­nin ai­kaan. Sil­loin tuli on­nen­kyy­ne­leet ­sil­miin.

Tä­hän men­nes­sä olen juos­sut kym­me­ni­sen ma­ra­to­nia ja muu­ta­man ult­ra­juok­sun, mut­ta nyt kes­ki­tyn ki­saa­mi­ses­sa lä­hin­nä ra­ta­juok­suun. Juok­sen vii­koit­tain sekä pit­kiä lenk­ke­jä et­tä ve­to­ja ra­dal­la. Olen kova puu­haa­maan ja me­nen jos­kus elä­mäs­sä vä­hän jak­sa­mi­sen ää­ri­ra­joil­le, mut­ta nyt yri­tän vä­hän hi­das­taa tah­tia. Kun kes­ki­tyn ma­ra­to­nien si­jaan ra­taan, saan juos­ta, mut­ta ei tar­vit­se ve­tää ää­ri­ra­joil­la.

On haus­kaa, et­tä ta­tuo­i­tu punk­ka­ri tu­lee ki­soi­hin ja oi­ke­as­ti pär­jää.

Ki­sois­sa tu­lee mah­ta­via on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­sia. En saa kik­se­jä sii­tä, et­tä voi­tan muut, mut­ta jos si­joi­tun hy­vin, ta­ju­an, et­ten voi ol­la ihan sur­kea. On haus­kaa, et­tä ta­tuo­i­tu punk­ka­ri tu­lee ki­soi­hin ja oi­ke­as­ti pär­jää.

Vaik­ka esi­mer­kik­si ma­ra­ton on kova ur­hei­lu­suo­ri­tus, miel­län sen enem­män hen­ki­sen voi­man mit­te­lök­si. Jo start­ti­vii­val­la täy­tyy ol­la päät­tä­nyt pääs­tä maa­liin. Mat­kan ai­ka­na epä­toi­von het­kel­lä aut­taa, kun pää­tös on jo teh­ty.

Nou­da­tan tätä sa­maa pe­ri­aa­tet­ta myös kai­kes­sa tree­naa­mi­ses­sa. Aa­mul­la olen jo päät­tä­nyt, et­tä il­lal­la me­nen len­kil­le. En voi al­kaa etei­ses­sä neu­vot­te­le­maan it­se­ni kans­sa, et­tä pi­täi­si­kö läh­teä, kos­ka sil­loin jään kyl­lä kat­so­maan Netf­li­xiä. Jos­kus lä­hi­pii­ri ih­met­te­lee, kun sa­non, et­tä on pak­ko läh­teä len­kil­le. Tie­ten­kään ei oi­ke­as­ti ole pak­ko, mut­ta tie­dän, et­tä kun läh­den, juok­su on ki­vaa ja ta­kai­sin tul­les­sa olen jo ihan fii­lik­sis­sä.

Juok­su on mi­nul­le me­di­toin­tia ja hal­vin­ta mah­dol­lis­ta te­ra­pi­aa. Kuu­los­taa vä­hän syn­käl­tä, mut­ta niis­sä het­kis­sä, kun on kai­kis­ta huo­noin ol­la, juok­su aut­taa eni­ten. Kun on jo­kin krii­si me­nos­sa, sil­lä on ih­meel­li­nen voi­ma, et­tä läh­tee ulos, te­kee jo­tain omal­la kro­pal­la ja pa­kot­taa mie­li­hy­vä­hor­mo­ne­ja ke­hoon.

Parhaimmillaan Emppu pääsee juostessaan tilaan, jossa aika ja paikka häviävät.

Parhaimmillaan Emppu pääsee juostessaan tilaan, jossa aika ja paikka häviävät.

Hanna Linnakko

Mi­nul­la on ol­lut lap­ses­ta as­ti yli­mää­räis­tä ener­gi­aa, joka pur­kau­tuu le­vot­to­muu­te­na ja säh­läyk­se­nä. Her­moi­len sii­tä, olen­ko tar­peek­si hyvä ys­tä­vä, ty­tär, puo­li­so ja bän­di­ka­ve­ri. Vas­taus on yleen­sä kyl­lä, mut­ta sen epäi­le­mi­nen on pe­ri­syn­ti­ni. Juok­su aut­taa her­moi­luun ai­na. Len­kin jäl­keen olo on kir­kas, ihan kuin sol­mu oli­si au­en­nut, tai vä­hin­tään um­pi­sol­mus­ta se toi­nen sol­mu.

Par­haim­mil­laan pää­sen juos­tes­sa ti­laan, jos­sa ai­ka ja paik­ka hä­vi­ää, keho toi­mii kuin unel­ma ja as­kel tun­tuu maa­il­man ke­vyim­mäl­tä. Maa­il­ma näyt­tää häi­käi­se­vän kau­niil­ta.

Ra­kas­tan pit­kiä hi­tai­ta lenk­ke­jä, joi­den ai­ka­na voi rau­has­sa py­säh­tyä ihai­le­maan mai­se­mia. Jo­kin ai­ka sit­ten juok­sin Hel­sin­gin kes­kus­puis­tos­sa ja yh­täk­kiä näin kau­riin sei­sos­ke­le­mas­sa lä­hel­lä tie­tä. Kat­soin sitä ja fii­lis­te­lin, mitä kaik­kea pää­sen juok­sun an­si­os­ta ko­ke­maan. Elä­mäs­sä on koko ajan stres­si ja kii­re, mut­ta juos­tes­sa on ai­kaa py­säh­tyä naut­ti­maan het­kes­tä. Mut­ta vaik­ka tyk­kään pit­kis­tä len­keis­tä, myös ton­nin ve­dot omal­la ko­ti­ken­täl­lä saa­vat mi­nut jo­ten­kin ki­pi­nöi­mään.

Jos­kus teen juos­tes­sa bii­se­jä – as­kel­ten tah­dis­sa pääs­sä al­kaa pyö­riä me­lo­di­a­pät­kä, ja koh­ta kir­joi­tan­kin sii­hen jo teks­tiä.

Vai­kein­ta on ol­la ar­mol­li­nen it­sel­le­ni. En ole nyt sa­mas­sa juok­su­kun­nos­sa kuin vaik­ka kak­si vuot­ta sit­ten, ja se to­del­la sy­let­tää ja hii­pii ihon al­le. Eräs val­men­ta­ja on yrit­tä­nyt sa­noa mi­nul­le, et­tä unoh­da ne men­neet tu­lok­set. Nyt ol­laan täs­sä het­kes­sä ja kat­so­taan eteen­päin. Koi­tan ope­tel­la tätä asen­net­ta.

Kun läh­den juok­se­maan, yri­tän yleen­sä aja­tel­la juok­se­mis­ta. Sitä, mi­ten as­kel rul­laa. Mut­ta kun aja­tuk­set läh­te­vät liik­keel­le, en py­säy­tä nii­tä. Jos­kus teen juos­tes­sa bii­se­jä – as­kel­ten tah­dis­sa pääs­sä al­kaa pyö­riä me­lo­di­a­pät­kä, ja koh­ta kir­joi­tan­kin sii­hen jo teks­tiä. Muu­ta­man ker­ran on käy­nyt niin, et­tä kun tu­len len­kil­tä hi­maan, bii­si on val­mis ja voin ve­tää sen ki­ta­ral­la läpi.

Juok­se­mi­nen on opet­ta­nut mi­nul­le ihan val­ta­vas­ti. Esi­mer­kik­si sen, mi­ten elä­mäs­sä­kin pi­tää kes­kit­tyä mat­kan­te­koon ei­kä lop­pu­tu­lok­seen. Ja toi­saal­ta sen, mi­ten sii­nä­kin het­kes­sä, kun te­kee mie­li luo­vut­taa, mi­nus­sa on vie­lä val­ta­vat voi­ma­va­rat jäl­jel­lä.”

Ti­laa Fit!

Lue myös:

Tui­ja Peh­ko­nen: näin juok­su on­nis­tuu lo­mal­la­kin

”Swim­run on seik­kai­lu, joka vaa­tii roh­keut­ta”

Suih­ku­lau­tai­lu vei El­san men­nes­sään

Lue Myös