Kun näh­tä­vyyk­sien kat­se­lun pääl­le hiu­koo, kan­nat­taa suun­na­ta Stik­liu-ku­jal­le van­haan­kau­pun­kiin. Siel­lä on mon­ta hy­vää ra­vin­to­laa lä­hek­käin ja kau­kaa juon­tu­vaa tun­nel­maa – oli­han ku­jal­la ta­ver­noi­ta, kaup­po­ja ja työ­pa­jo­ja jo yli vii­si­sa­taa vuot­ta sit­ten.

Ko­kei­len Stik­liun ten­hoa Lo­ky­sin ta­sok­kaas­sa pe­rin­ne­ra­vin­to­las­sa, jos­sa on hy­vin­kin rip­pei­tä men­nees­tä maa­il­mas­ta. Kut­su­vim­mat ruo­ka­ti­lat si­jait­se­vat van­hois­sa goot­ti­lai­sis­sa kel­la­reis­sa. Ovi­au­kois­sa on ku­mar­rut­ta­va, et­tei pää­tä lyö kat­toon. Pöy­dil­lä le­pat­ta­vat kynt­ti­lät, ki­vi­sei­niä ko­ris­ta­vat eläin­ten sar­vet ja puu­tuo­lit ovat niin ras­kai­ta, et­tei nii­tä tah­do jak­saa siir­tää.

Tääl­lä voi mais­tel­la vil­li­si­kaa, ma­ja­vaa tai vii­ri­äis­tä. Mut­ta pelk­kä lo­hi­kin on mau­kas­ta gril­lat­tu­jen vi­han­nes­ten kera. Her­kul­li­sin­ta on kui­ten­kin tum­ma, hie­man ma­kea lei­pä. Se on vä­hän kuin saa­ris­to­lais­lei­pää, mut­ta vie­lä pa­rem­paa.

”Vil­nas­sa ei ole ai­nut­ta­kaan tu­ris­ti­ra­vin­to­laa. Mat­kai­li­joi­ta on niin vä­hän – oi­ke­as­taan vain ke­säi­sin –  et­tei yk­si­kään ruo­ka­paik­ka voi kes­kit­tyä vain hei­hin”, opas Ga­bi­ja Lu­ne­vi­čiūtė ker­too.

Tuh­tia pe­ru­na­pan­nu­kak­kua

Voin hy­vil­lä mie­lin is­tah­taa myös van­han­kau­pun­gin ai­ti­o­pai­kal­le, pää­ka­dun var­rel­le For­to Dva­ra­siin. Ra­vin­to­la on eri­kois­tu­nut pai­kal­li­siin klas­sik­ko­ruo­kiin.

Tar­jol­la on li­hal­la, sie­nil­lä ja mo­nil­la muil­la täyt­teil­lä ryy­di­tet­ty­jä my­ky­jä, ce­pe­li­nai. Ne ovat tuh­tia syö­tä­vää, mut­ta niin on me­he­vä pe­ru­na­pan­nuk­ku­ni­kin, joka tuo­daan pe­ko­nin ja sie­ni­kas­tik­keen kera.

Vil­nan uu­sin­ta uut­ta ovat kui­ten­kin pie­net per­he­ra­vin­to­lat, osit­tain var­mas­ti sik­si, et­tä yrit­tä­jyyt­tä on ryh­dyt­ty kan­nus­ta­maan. Opas ke­huu muun mu­as­sa nuo­ren pa­ris­kun­nan pyö­rit­tä­mää pik­ku­ruis­ta Na­mai-ra­vin­to­laa. Siel­tä saa kas­vis­ruo­kaa ja iha­naa oma­te­kois­ta lei­pää.

Pai­kal­li­set ovat ot­ta­neet omak­seen myös raik­kaan ja nuo­rek­kaan bist­ron, Bist­ro 18:n. Sen ti­lat ovat mo­der­nin rii­su­tut ja ruo­ka kan­sain­vä­lis­tä. On rans­ka­lais­ta si­pu­li­keit­toa ja lam­mas­ri­sot­toa, kat­ka­ra­pu­ja chili-in­ki­vää­ri-ko­ri­an­te­ri­kas­tik­keel­la tai in­ti­a­lais­ta pu­nais­ta cur­rya. Vii­ni­lis­ta­kin on pit­kä ja mo­ni­puo­li­nen.

Ja­lal­li­nen kai­u­tin pöy­tä­nä

Tum­man­pu­hu­van puu­ta­lon val­lan­nut ret­ro­kah­vi­la Chai­ka uh­kuu pa­lo­au­ton­pu­nai­sen ja ruo­hon­vih­re­än iloa ja ener­gi­aa.

Kek­se­li­äs si­sus­tus ve­tää suun hy­myyn. Sei­nä­pei­lit on teh­ty pe­las­tus­ren­kais­ta, ka­tos­ta riip­pu­vat ema­li­mu­keis­ta tuu­na­tut va­lai­si­met ja pöy­tä­nä on iki­van­ha ja­lal­li­nen kai­u­tin. Kah­vin saan hyp­py­sii­ni pu­na­val­koi­ses­sa, pil­kul­li­ses­sa ku­pis­sa.

”Täl­lai­set as­ti­at oli­vat tosi suo­sit­tu­ja neu­vos­to­ai­kaan”, tar­joi­li­ja ker­too.

Kah­vi­lois­sa käyn­ti on Vil­nas­sa­kin muo­di­kas­ta, ja vie­lä ai­ka uut­ta. Tren­dik­käät Cof­fee Inn ja Vero Cafe ovat jo le­vit­täy­ty­neet ym­pä­ri kau­pun­kia. Ne ovat pai­kal­li­sia ket­ju­ja, mut­ta si­sus­tet­tu viih­tyi­sik­si ja toi­sis­taan erot­tu­vik­si. Mie­leen­pai­nu­vam­pia pis­täy­ty­mis­paik­ko­ja ovat sil­ti mo­net Chai­kan ta­pai­set, yk­sit­täi­set pik­ku­kah­vi­lat.

Yh­den pöy­dän kah­vi­la

Ihas­tun ai­ka mo­neen. Ku­ten hert­tai­sen tyt­tö­mäi­seen Tie Ke­pe­jai -kon­di­to­ria-kah­vi­laan, jon­ka si­suk­siin mah­tuu vain yk­si pöy­tä peh­moi­sen soh­van kera. Sii­nä on mu­ka­va mu­tus­taa kup­pi­kak­kua. Hyl­lyil­lä on la­si­pur­keis­sa pik­ku­lei­piä ja ko­ti­te­kois­ta mar­me­la­dia, pus­seis­sa it­se paah­det­tua mys­liä.

Voi­sin­pa ryh­tyä myös Sul­čiuk­sen va­ki­a­si­ak­kaak­si. Ko­di­kas me­hu­baa­ri-kah­vi­la ma­jai­lee van­has­sa ra­ken­nuk­ses­sa, jos­sa on kau­niis­ti ku­lu­nut lat­tia ja ka­tos­sa him­mei­tä ko­ris­te­kieh­ku­roi­ta. Si­sä­pi­hal­le on kät­ket­ty yh­den pöy­dän te­ras­si.

Pai­kan esp­res­so on hy­vää, mut­ta niin ovat tuo­re­pu­ris­te­tut me­hut­kin. Tar­jol­la on myös kas­vis­voit­tois­ta pur­ta­vaa, ku­ten ruo­kai­sia pii­rai­ta.

”Muu­an rans­ka­lai­nen mies tuo meil­le myyn­tiin tuo­reet crois­san­tit joka aa­mu”, pai­kan uu­si omis­ta­ja Je­le­na ke­hai­see.