Kun li­has­buu­mi muu­ta­ma vuo­si sit­ten al­koi, tun­tui raik­kaal­ta, et­tä nai­set­kin suo­rit­ti­vat naa­ma pu­nai­si­na bur­pee-haas­tei­ta ja kyyk­kä­si­vät it­sen­sä ko­koi­sil­la pai­noil­la. Kai­ken li­säk­si tree­ni­buu­min piti va­paut­taa mei­dät laih­du­tus­pai­neis­ta: vah­va on uu­si lai­ha! Mut­ta ei­hän se ihan niin men­nyt.

Sa­maan ai­kaan, kun moni al­koi tar­vi­ta pep­put­ree­nin jäl­jil­tä isom­pia fark­ku­ja, blo­geis­sa al­koi­vat kier­tää dra­maat­ti­set ta­ri­nat. Niis­sä pu­hut­tiin vä­sy­myk­ses­tä, se­on­nees­ta hor­mo­ni­toi­min­nas­ta ja vuo­ro­kau­den ym­pä­ri pii­naa­vas­ta nä­läs­tä. Nyt, pari vuot­ta öve­reim­män sa­li­buu­min jäl­keen, rat­kai­sua et­si­tään ar­mol­li­suu­des­ta ja ke­hon kuun­te­le­mi­ses­ta. Enää pi­täi­si vain tie­tää, mi­ten se oi­ke­as­ti teh­dään.

Hyvä olo vai halu muut­tua?

Har­ras­tan vain sel­lais­ta lii­kun­taa, jos­ta tu­lee hyvä olo, heh­kut­taa hy­vin­voin­tib­log­gaa­ja. Hän on jul­kais­sut it­ses­tään ku­van, jos­sa tree­ni­to­pin al­ta vilk­kuu six­pack. Tree­naan kun­nes ok­sen­nan -asen­ne on vaih­tu­nut joo­ga­o­pet­ta­jil­ta lai­nat­tui­hin lau­sah­duk­siin, mut­ta elä­mä it­ses­sään ei muu­tu pel­käs­tään slo­ga­nia vaih­ta­mal­la.

– Mi­nul­le tu­lee asi­ak­kai­ta, jot­ka väit­tä­vät, et­tä he liik­ku­vat sik­si, et­tä sii­tä tu­lee hyvä olo. Lo­pul­ta kui­ten­kin pal­jas­tuu, et­tä taus­tal­la on sit­ten­kin halu kiin­tey­tyä. Se nä­kyy esi­mer­kik­si sii­nä, et­tä ih­mi­nen ei syö riit­tä­väs­ti, ker­too ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti ja kou­lut­ta­ja Jon­na Hei­no­nen.

Hei­no­nen on pe­reh­ty­nyt eri­tyi­ses­ti syö­mi­sen psy­ko­lo­gi­aan, ja li­säk­si hän on työs­ken­nel­lyt yli kym­me­nen vuot­ta lii­kun­na­noh­jaa­ja­na ja val­men­ta­ja­na. Hän on näh­nyt työs­sään tree­ni­buu­min si­vu­vai­ku­tuk­set. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten lii­kun­nan har­ras­ta­mi­nen al­koi tar­koit­taa per­so­nal trai­ning -asi­ak­kail­le yh­tä asi­aa: sa­lil­la käy­mis­tä. 

Mi­nul­le tu­lee asi­ak­kai­ta, jot­ka väit­tä­vät, et­tä he liik­ku­vat sik­si, et­tä sii­tä tu­lee hyvä olo. Lo­pul­ta kui­ten­kin pal­jas­tuu, et­tä taus­tal­la on sit­ten­kin halu kiin­tey­tyä.

– Mo­nil­le ei tul­lut edes mie­leen, et­tä liik­ku­mi­nen voi­si tar­koit­taa vaik­ka­pa tans­si­mis­ta. 

Ra­vit­se­mus­val­men­nu­sa­si­ak­kaat al­koi­vat puo­les­taan toi­voa tiuk­ko­ja ruo­ka­va­li­oi­ta, joi­hin oli­si las­ket­tu ka­lo­rit val­miik­si. Fit­nes­se­lä­mäs­tä oli tul­lut ta­val­lis­ten työs­sä­käy­vien ih­mis­ten elä­mää. Aa­mul­la men­tiin en­sim­mäi­sek­si len­kil­le, ja ruis­lei­pä vaih­tui pro­tei­i­ni­rah­kaan.

Nyt pa­hin vil­li­tys on al­ka­nut laan­tua. Fit­nes­sk­ro­pas­ta haa­vei­le­vien ih­mis­ten si­jaan Hei­no­sen luo saa­puu ih­mi­siä, jot­ka kai­paa­vat apua päin­vas­tai­seen on­gel­maan. He ha­lu­a­vat tie­tää, mi­ten sai­raan ter­vees­tä elä­mäs­tä pää­see eroon.

Koh­tuu­den ra­joi­hin

Jot­ta voi liik­kua ke­ho­aan kuun­nel­len, on ym­mär­ret­tä­vä, mitä eroa on ter­veys­lii­kun­nal­la ja ur­hei­le­mi­sel­la. Ter­veys­lii­kun­ta­suo­si­tus­ten mu­kaan ih­mi­sen pi­täi­si har­ras­taa "hie­man hen­gäs­tyt­tä­vää lii­kun­taa" 2,5 tun­tia vii­kos­sa. Li­säk­si viik­koon pi­täi­si mah­dut­taa pari li­has­kun­toa ja liik­ku­vuut­ta ke­hit­tä­vää tree­niä.

Moni öve­ri­liik­ku­ja pi­tää it­se­ään mui­ta pa­rem­pa­na, kos­ka huo­leh­tii it­ses­tään, vaik­ka oi­ke­as­ti liik­kui­si niin, et­tä se ha­jot­taa eli­mis­töä.

– Jos mää­rä me­nee sen yli, sii­tä ei ole ter­vey­den nä­kö­kul­mas­ta juu­ri­kaan li­sä­hyö­tyä. Tie­tyn ra­jan jäl­keen lii­kun­nas­ta al­kaa ol­la jopa hait­taa. Kaik­ki­han tie­tä­vät ur­hei­li­ja ei ter­vet­tä päi­vää näe -sa­non­nan.

Se on fit­nes­s­die­et­tien ja cros­s­fi­taa­mi­sen ai­ka­kau­del­la unoh­tu­nut. Ras­va­ton ja li­hak­si­kas krop­pa ei ole sama asia kuin ter­ve krop­pa. Sii­tä ker­too jo se, et­tä mo­nen fit­nes­s­ki­saa­jan kuu­kau­ti­set lop­pu­vat.  Kil­paur­hei­li­jat tie­tä­vät la­jin­sa ris­kit, ja sik­si ki­sa­kun­nos­sa ol­laan vain ki­sa­kau­del­la. Moni ta­val­li­nen tree­naa­ja on hai­rah­tu­nut ku­vit­te­le­maan, et­tä mitä tim­mim­mäl­tä näyt­tää, sitä ter­veem­pi on.

– Moni öve­ri­liik­ku­ja pi­tää it­se­ään mui­ta pa­rem­pa­na, kos­ka huo­leh­tii it­ses­tään, vaik­ka oi­ke­as­ti liik­kui­si niin, et­tä se ha­jot­taa eli­mis­töä.

Burn out he­rät­te­lee vii­meis­tään

Li­säk­si ham­paat ir­ves­sä tree­naa­mi­nen te­kee elä­mäs­tä suo­rit­ta­mis­ta, jos­sa tree­ne­jä tun­ge­taan ka­len­te­riin vä­sy­myk­ses­tä piit­taa­mat­ta. Vaik­ka pa­ko­no­mai­nen ur­hei­le­mi­nen ah­dis­tai­si, sii­tä on vai­kea luo­pua, kos­ka se tuo elä­mään hal­lin­nan­tun­net­ta. Puo­li­so saat­taa pet­tää ja työ­nan­ta­ja jät­tää, mut­ta pa­ka­rat­ree­nis­tään saa päät­tää it­se.

Juu­ri sik­si “hi­mo­kun­toi­li­jas­ta ar­mol­li­sek­si liik­ku­jak­si” -ta­ri­noi­den draa­man­kaa­reen kuu­luu usein vai­he, jon­ka nimi on burn out. Vas­ta uu­pu­mus pa­kot­taa ajat­te­le­maan, et­tei on­ni löy­dy juok­su­ma­tol­ta. Myös Hei­no­nen uu­vut­ti it­sen­sä nuo­rem­pa­na suo­rit­ta­mal­la, ja sik­si hän tie­tää, et­tei tie suo­rit­ta­jas­ta it­sen­sä kuun­te­li­jak­si ole help­po. En­sin on opit­ta­va us­ko­maan sii­hen, et­tei oma ar­vo ole six­pac­kis­tä tai kyyk­ky­tu­lok­ses­ta kiin­ni. 

Ke­hoa kuun­nel­len

Kun suo­rit­ta­jaur­hei­li­ja on oi­val­ta­nut, et­tei pak­ko­miel­tei­nen liik­ku­mi­nen tee on­nel­li­sek­si, on ai­ka ope­tel­la kuun­te­le­maan krop­paa. Jon­na Hei­no­nen neu­voo asi­ak­kai­taan luo­pu­maan sy­ke­mit­ta­ris­ta ja seu­raa­maan ke­hon omia sig­naa­le­ja. Mis­sä vai­hees­sa juok­su­len­kil­lä tu­lee huo­no olo? Sat­tuu­ko li­hak­siin yhä edel­li­sen tree­nin jäl­jil­tä? Niin op­pii tun­nis­ta­maan ra­jat, joi­ta ei kan­na­ta ylit­tää.

Hyvä ren­tou­den merk­ki on, et­tä jos jos­kus ei hu­vi­ta yh­tään men­nä sa­lil­le, pys­tyy ole­maan me­ne­mät­tä.

Ke­hit­ty­mis­tään ren­to­na tree­naa­ja­na on help­po tes­ta­ta. Jos sun­nun­tain Game of Thro­nes -ma­ra­to­nis­ta tu­lee huo­no oma­tun­to, kan­nat­taa miet­tiä, mik­si. 

– Hyvä ren­tou­den merk­ki on, jos jos­kus ei hu­vi­ta yh­tään men­nä sa­lil­le, pys­tyy ole­maan me­ne­mät­tä.

Ke­hon kuun­te­le­mi­nen ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, et­tä lo­pet­tai­si liik­ku­mi­sen. Tar­koi­tus on löy­tää ren­tou­den ja it­se­ku­rin vä­li­nen ta­sa­pai­no. Ta­ba­tas­sa rää­kät­ty krop­pa kai­paa le­poa, toi­mis­to­tuo­lis­sa ki­du­tet­tu keho lii­kun­taa.

– Jos­kus ih­mi­set luu­le­vat ar­mol­li­suu­den tar­koit­ta­van sitä, et­tä va­lit­see ai­na len­kin si­jaan suk­laa­pa­tu­kan, kos­ka se tun­tuu sil­lä het­kel­lä pa­rem­mal­ta. Vä­lil­lä pi­tää kui­ten­kin re­piä sel­kä ir­ti ko­ti­soh­val­ta, vaik­ka se vaa­ti­si­kin pon­nis­te­lua.

Kyl­lä­hän töi­hin­kin men­nään, vaik­ka aa­mul­la he­rä­tys­kel­lon pä­räh­tä­es­sä te­ki­si mie­li jää­dä nuk­ku­maan.

Ar­mol­li­suut­ta mut­ta ei te­ko­py­hyyt­tä

Ei­kä it­sel­leen ar­mol­li­sen liik­ku­jan tar­vit­se har­ras­taa pelk­kää joo­gaa. Kyl­lä vä­lil­lä saa juos­ta mä­kit­ree­ne­jä tai nos­taa ih­mi­sen ko­koi­sia kyyk­ky­pai­no­ja, jos sii­tä tyk­kää.  It­se­ään kuun­te­le­va tree­naa­ja vain tie­tää, ta­voit­te­lee­ko en­dor­fii­ni­ryöp­pyä vai epä­re­a­lis­tis­ta Ins­tag­ram-var­ta­loa.

Te­ko­py­häk­si ei tar­vit­se ryh­tyä. Ren­to tree­naa­ja saa pii­ta­ta ul­ko­nä­ös­tään. Hän ei vain tee sitä ter­vey­ten­sä, ih­mis­suh­tei­den­sa tai elä­mä­ni­lon­sa kus­tan­nuk­sel­la. 

Hän muis­taa yh­den mant­ran, se ei ole no pain, no gain. Se kuu­luu: Elä­mä ei ole lii­kun­taa var­ten. Lii­kun­ta on elä­mää var­ten.

Lue myös:

7 kei­noa tree­neis­tä pa­lau­tu­mi­seen

Ei­kö uni tule? 5 x uni­ryt­mi koh­dil­leen

Fit tes­ta­si: täl­tä tun­tuu oh­jat­tu uni­tun­ti