Anu Veh­vi­läi­nen, 53. on pa­lan­nut po­li­tii­kan etu­ri­viin Juha Si­pi­län hal­li­tuk­sen kun­ta- ja uu­dis­tus­mi­nis­te­ri­nä. Hän­tä pi­de­tään am­mat­ti­tai­toi­se­na re­aa­li­po­lii­tik­ko­na, jon­ka ja­lat py­sy­vät maas­sa.

Syk­syl­lä tu­lee 30 vuot­ta sii­tä, kun Anu Veh­vi­läi­nen aloit­ti työt sil­loi­sen Kes­kus­ta­puo­lu­een toi­mis­tos­sa  Maa­seu­dun Si­vis­tys­lii­ton kult­tuu­ri­sih­tee­rin si­jai­sek­si. En­sim­mäi­nen työ­päi­vä oli Kek­ko­sen kuo­le­man jäl­kei­nen maa­nan­tai. Sa­mas­sa his­sis­sä tu­li­vat toi­mis­toon tuol­loi­nen pu­heen­joh­ta­ja Paa­vo Väy­ry­nen ja puo­lu­e­sih­tee­ri Sep­po Kää­ri­äi­nen, mikä teki vai­ku­tuk­sen 22-vuo­ti­aa­seen aloit­te­li­jaan.

Sen jäl­keen Veh­vi­läi­nen on eh­ti­nyt ol­la lo­jaa­li kuu­del­le pu­heen­joh­ta­jal­le: Paa­vo Väy­ry­sel­le, Es­ko Ahol­le, An­ne­li Jäät­teen­mä­el­le, Mat­ti Van­ha­sel­le, Mari Ki­vi­nie­mel­le ja Juha Si­pi­läl­le.

Hän ei suos­tu ker­to­maan hei­dän erois­taan, yh­tä­läi­syyk­sis­tä kyl­lä.

”Kaik­ki ovat mää­rä­tie­toi­sia, ja kun­ni­an­hi­mo on val­ta­va. Ka­ris­maa­kin heis­sä on. Ovat he kaik­ki ai­ka it­se­päi­si­ä­kin, mut­ta en tar­koi­ta tätä pa­hal­la. Si­pi­län vie­hä­tys pe­rus­tuu myös sii­hen, et­tä hän pu­huu ar­kie­lä­män esi­mer­kein ja us­kot­ta­vas­ti.”

"Tu­le­vai­suu­den van­huk­set ovat vaa­te­li­aam­pia"

Anu Veh­vi­läi­nen on toi­mi­nut Omais­hoi­ta­jat ja lä­hei­set ry:n hal­li­tuk­ses­sa ja va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na. Kun hän  suun­nit­te­li väi­tös­kir­jaa suur­ten ikä­luok­kien elä­ke­o­do­tuk­sis­ta, sii­nä oli myös ky­sy­mys: ”Ai­ot­te­ko omais­hoi­ta­jak­si?”

”Ku­kaan­han ei suun­nit­te­le sitä, mut­ta moni jou­tuu.”

Veh­vi­läi­sen mie­les­tä hoi­va kuu­luu myös tu­le­vai­suu­den hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taan, mut­ta se on eri­lais­ta kuin tä­nään. Mis­tä huo­leh­din it­se, mitä kun­ta ja val­tio te­ke­vät puo­les­ta­ni? Uu­sia ta­po­ja on pak­ko kek­siä, sil­lä jul­ki­set re­surs­sit niuk­ke­ne­vat sa­mal­la, kun eläm­me kau­em­min.

”Ny­ky­ään har­va ikäih­mi­nen vaa­tii nyr­kit pys­tys­sä omia oi­keuk­si­aan, mut­ta tu­le­vai­suu­den van­huk­set ovat var­mas­ti vaa­te­li­aam­pia. Meil­lä on ol­lut poik­keuk­sel­li­sia pe­ri­viä su­ku­pol­via, mut­ta ei­kö ikäih­mi­sel­lä ole täy­si oi­keus käyt­tää va­ral­li­suut­taan hy­vin­voin­tiin­sa?” Anu Veh­vi­läi­nen ky­syy.

"Yh­tei­sö ra­ken­tuu ih­mis­ten kaut­ta"

Kun Poh­jois-Kar­ja­lan ja Poh­jois-Sa­von vaa­li­pii­rit yh­dis­tet­tiin ke­vään 2015 edus­kun­ta­vaa­leis­sa, Anu Veh­vi­läi­nen sai rei­lus­ti ää­niä omas­ta ko­ti­kun­nas­taan, Lep­pä­vir­ral­ta. Kuu­lin myös, et­tä osa ko­ti­ky­län, Ko­ta­lah­den vä­es­tä, läh­ti ää­nes­tä­mään Anua.

Ta­va­tes­sam­me Veh­vi­läi­sen rak­kaas­sa va­paa-ajan­ko­dis­sa ison jär­ven ran­nal­la hän muis­te­lee ko­ti­ky­lään­sä Ko­ta­lah­tea. Jär­vi oli siel­lä­kin hä­nen mai­se­man­sa mut­ta tär­ke­äm­piä oli­vat ih­mi­set.

Lä­hel­lä si­jait­si Ko­ta­lah­den kai­vos, ja ky­läl­lä asui myös evak­ko­ja, jo­ten asu­kas­ra­ken­ne oli mo­ni­puo­li­nen.

”Yh­tei­sö ra­ken­tuu ih­mis­ten kaut­ta. Muis­tan Ko­ta­lah­den hy­vä­nä, yleis­si­vis­tä­vä­nä ky­lä­nä. Lap­sis­ta pi­det­tiin huol­ta. Maa­lais­ky­läs­sä naa­pu­rit tun­net­tiin su­ku­pol­vit­tain. Siel­lä ei ol­lut his­to­ri­at­to­mia ih­mi­siä.”

”Elä­mä ei ole vie­lä täs­sä"

Elä­mä kan­taa. Niin Anu Veh­vi­läi­nen ot­si­koi blo­gin­sa puo­li­son­sa Ti­mon kuo­le­man jäl­keen. Hän ha­lu­aa kat­soa eteen­päin. Hän on nii­tä, jot­ka ajat­te­le­vat, et­tä lasi on puo­lik­si täyn­nä ei­kä tyh­jä. Hän us­koo, et­tä asi­at jär­jes­ty­vät, kun nii­den an­taa te­key­tyä.

”Suh­tau­dun elä­mään ute­li­aas­ti. Mitä vie­lä voi tul­la eteen? En ajat­te­le, et­tä kork­ki oli­si kiin­ni, et­tä täs­sä tämä elä­mä on. Ti­mon pois­me­non jäl­keen olen ym­mär­tä­nyt elä­män ai­nut­ker­tai­suu­den sy­vem­min. Olen miet­ti­nyt, mitä voin teh­dä aut­taak­se­ni omaa hy­vin­voin­ti­a­ni ja ter­veyt­tä­ni.”

Veh­vi­läi­sel­le puh­ke­si ast­ma hä­nen odot­ta­es­saan jo tei­ni-ikäis­tä Ta­tua. Kun hän toi­mi lii­ken­ne­mi­nis­te­ri­nä Mat­ti Van­ha­sen hal­li­tuk­ses­sa, hä­nel­lä oli usein keuh­ko­put­ken­tu­leh­duk­sia ja ai­ka ajoin ly­hy­tai­kai­nen kor­ti­so­ni­lää­ki­tys.

”Kor­ti­so­ni vei vä­sy­myk­sen pois, ja vä­lil­lä olin kuin Du­ra­cell-pupu. Se­hän ei ole nor­maa­lia. Kun kat­son joi­ta­kin tuo­nai­kai­sia ku­vi­a­ni, ajat­te­len, et­tä oli se ai­ka­mois­ta hom­maa. Nyt kuu­los­te­len pa­rem­min it­se­ä­ni."