”Vii­me ke­sä­nä kä­vin la­ti­no­tans­si­bi­leis­sä fii­lis­te­le­mäs­sä mei­nin­kiä. Jen­gi tans­si niin hy­vin ja är­syt­ti, et­tä it­se osa­sin vain pe­ru­sas­ke­lia. Sil­loin lu­pa­sin it­sel­le­ni, et­tä alan tree­naa­maan sal­saa ko­vaa, et­tä voin li­sä­tä vä­hän vauh­tia ke­muis­sa.

Olen ai­na ty­kän­nyt tans­sia, mut­ta kun­nol­la pää­sin sii­hen kiin­ni, kun olin mu­ka­na Tans­sii täh­tien kans­sa -oh­jel­mas­sa. Tree­na­sim­me ai­na­kin 20 tun­tia vii­kos­sa, ja se oli ihan hi­ton rank­kaa, mut­ta haus­kaa. Oh­jel­man ai­ka­na ta­ju­sin, et­tä lat­ta­rit on mun jut­tu.

Syk­syl­lä lii­tyin tans­si­kou­lun sal­sa­ryh­miin ja nyt käyn viik­ko­tun­neil­la mon­ta ker­taa vii­kos­sa. Jos ener­gi­aa riit­tää, voin tans­sia kol­me­kin tun­tia put­keen. On ihan sel­vää, et­tä ha­lu­an ol­la hi­ton kova sal­sa­tans­si­ja. Tree­naan se mie­les­sä, et­tä pys­tyn vie­lä kil­pai­le­maan, vaik­ka sii­hen on vie­lä mat­kaa.

Tyk­kään sii­tä, et­tä kun me­nen sal­sa­bi­lei­siin ja pyy­dän daa­mia tans­si­maan, sii­nä ei ole mi­tään taka-aja­tuk­sia.

Sal­sas­sa vie­hät­tää ihan kaik­ki, lii­keh­din­tä, vauh­dik­kuus, hy­vän­tuu­li­suus ja so­si­aa­li­suus. Lat­ta­ri­ryt­mit ovat mi­nul­la jos­sain sy­väl­lä. Tans­sis­ta tu­lee älyt­tö­män hyvä olo, se vain vie mu­ka­naan. Ke­hit­ty­mi­nen tun­tuu tosi hy­väl­tä: opin koko ajan kuun­te­le­maan mu­siik­kia pa­rem­min ja te­ke­mään liik­kei­tä niin, et­tei­vät ne ole suo­rit­ta­mis­ta vaan flow’n mu­ka­na me­ne­mis­tä. Sil­loin krop­pa ja musa ovat iha­nas­sa sym­bi­oo­sis­sa. Kun pää­sen tuo­hon ti­laan, en ajat­te­le mi­tään muu­ta.

Tyk­kään sii­tä, et­tä kun me­nen sal­sa­bi­lei­siin ja pyy­dän daa­mia tans­si­maan, sii­nä ei ole mi­tään taka-aja­tuk­sia. Sil­loin tans­si­taan vain for the fun of it. Sal­sa on ihan oma kie­len­sä. Ei tar­vit­se osa­ta es­pan­jaa, jos osaa tans­sia. Pys­tyn bon­daa­maan ih­mis­ten kans­sa ym­pä­ri maa­il­maa.

Hauskanpito on elämän tarkoitus, ajattelee James Nikander.

Fabian Björk

Sal­sa on niin eri jut­tu kuin vaik­ka sa­lil­la tree­naa­mi­nen. Kun tans­sii, ra­si­tus­ta ei edes huo­maa, vaik­ka jäl­ki­kä­teen oli­si pai­ta lä­pi­mär­kä hies­tä. Tans­si­mi­nen on myös saa­nut mi­nut pi­tä­mään ke­hos­ta­ni huol­ta ihan uu­del­la ta­val­la. Har­joit­te­len liik­ku­vuut­ta ja pyö­rit­te­len au­ki ol­ka­päi­tä, har­ti­oi­ta ja rin­ta­ke­hän alu­et­ta – ne ovat men­neet ihan tuk­koon lii­an sa­lit­ree­nin ja vä­häi­sen li­has­huol­lon ta­kia. Kun kan­keus ka­to­aa, liik­keis­tä tu­lee ru­nol­li­sem­pia, ja koko kro­pan ole­mus muut­tuu kä­ve­ly­tyy­liä myö­ten. Olen fii­lis­tel­lyt sitä, mi­ten lan­ti­o­ni liik­kuu nyt enem­män ja saan lii­ku­tet­tua har­ti­oi­ta ti­he­ään­kin ryt­miin.

Sal­sal­la on mi­nul­le tosi iso hen­ki­nen mer­ki­tys. Se vie het­kek­si pois ne­ga­tii­vi­suu­des­ta ja yl­lä­pi­tää toi­voa. En käy­tä sal­saa pa­e­tak­se­ni on­gel­mia, mut­ta saan sii­tä ener­gi­aa omien mie­len­myrs­ky­je­ni koh­taa­mi­seen.

Vii­me vuo­det ovat ol­leet ras­kai­ta. Mi­nul­le on tul­lut kroo­ni­sia ki­pu­ja, olen pe­län­nyt sai­rauk­sia, pa­ri­suh­tei­ta on kaa­tu­nut ja olen jou­tu­nut miet­ti­mään, mik­si olen käyt­täy­ty­nyt niin kuin olen. Löö­peis­sä mi­nun on ker­rot­tu kä­räh­tä­neen huu­meis­ta, vaik­ka kyse oli yh­des­tä kan­na­bis­sät­käs­tä. Myös sii­tä kir­joi­tet­tiin, et­tä äi­ti­ni ja sis­ko­ni jou­tui­vat ka­dul­la kiis­taan si­vii­li­po­lii­sin kans­sa, kun heil­tä vaa­dit­tiin hen­ki­lö­to­dis­tuk­sia osa­na ul­ko­maa­lais­val­von­taa. Tuo ta­pah­tu­ma sai ajat­te­le­maan ai­ka syn­käs­ti täs­tä yh­teis­kun­nas­ta. Olen me­net­tä­nyt keik­ko­ja ja äi­ti ha­lu­aa muut­taa pois Suo­mes­ta.

Olen käy­nyt ai­ka sy­väs­sä kui­lus­sa.

Nuo asi­at ovat to­del­la­kin ve­tä­neet mi­nua alas ja olen käy­nyt ai­ka sy­väs­sä kui­lus­sa. Het­keen en ha­lun­nut ol­la ih­mis­ten kans­sa mis­sään te­ke­mi­sis­sä, mei­na­sin era­koi­tua käm­pil­le. Mi­nun piti miet­tiä, us­kon­ko yli­pää­tään hy­vään vai pa­haan.

Nyt tans­sis­ta saa­ma­ni hyvä fii­lis mo­ti­voi mi­nua et­si­mään sitä hy­vää fii­lis­tä muu­hun­kin elä­mään. Olen ta­jun­nut, et­tä haus­kan­pi­to on elä­män tar­koi­tus. Kai­ken tä­män kes­kel­lä­kin tun­tuu, et­tä jos voin aloit­taa päi­vän tans­si­mal­la, elä­mä on ai­ka hy­vää.”

Ti­laa Fit!

Lue myös:

Syö­pä tu­ho­si Syl­vi­an li­hak­set, nyt hän tree­naa ki­vut pois

Street wor­kout -har­ras­ta­ja: Pää­sen pe­lon yli, kun pyy­dän ka­ve­rit apuun

Ee­vi Teit­ti­nen: "Ra­kas­tu­nee­na an­nan kaik­ke­ni"