Suuri terassi tuo luksusta elämään. Sveitsissä terassikausi alkaa maaliskuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn. Pihla-Maria inspiroituu kaikesta kauniista ympärillään, etenkin luonnosta. ”Luonnosta löytyy sellaisia väriyhdistelmiä, jotka ovat harmonisia ja rajujakin, mutta silti ne toimivat yhdessä. Luonnossa on paljon kauneutta. Esimerkiksi kevään vaaleanvihreä ruoho on todella ihanan sävyinen.”

Terassi oli yksi asioista, joihin perhe tässä kodissa ihastui. Suojaisaa terassia ympäröivät vanhat korkeat puut, joten terassilla saa olla aivan omassa rauhassaan. Oliivipuu ja erilaiset kukat viihtyvät Sveitsin leudossa ilmastossa. Pihla-Maria kasvattaa terassilla myös yrttejä.

Tääl­lä en ha­lu­ai­si asua! Näin tuu­ma­si Pih­la-Ma­ria Paa­vi­lai­nen vuon­na 2010 lo­mail­les­saan Sveit­sis­sä äi­tin­sä kans­sa. Sveit­sin bis­nes­kes­kus Zürich ei teh­nyt Pih­la-Ma­ri­aan vai­ku­tus­ta, päin­vas­toin. Hän koki kau­pun­gin sie­lut­to­ma­na ja ko­va­na, ei lain­kaan kut­su­va­na ei­kä vie­hät­tä­vä­nä. Mut­ta koh­ta­lo päät­ti toi­sin. Muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua Pih­la-Ma­ria ta­pa­si sveit­si­läi­sen Da­vi­din, ei­kä men­nyt kau­an, kun hän löy­si it­sen­sä asu­mas­ta kes­kel­lä kau­nein­ta Sveit­siä, Lan­gent­ha­lis­ta.

– Asuin Hel­sin­gin Ul­lan­lin­nas­sa ja olin elä­mää­ni var­sin tyy­ty­väi­nen. Sit­ten ta­pa­sin sveit­si­läi­sen Da­vi­din, jon­ka äi­ti oli sat­tu­mal­ta suo­ma­lai­nen. Hy­vin no­pe­as­ti pak­ka­sin ta­va­ra­ni ja muu­tin rak­kau­den pe­räs­sä Sveit­siin, Alp­pien kes­kel­le, Pih­la-Ma­ria muis­te­lee.

Pa­ris­kun­ta aset­tui La­gent­ha­liin, Ber­nin Kan­to­niin seu­dul­le, jol­la Da­vid oli asu­nut lap­se­na. Kau­pun­ki on kes­kel­lä Sveit­siä, ai­ka tark­kaan Züric­hin ja Ber­nin puo­li­vä­lis­sä.

– La­gent­hal on teks­tii­li- ja pos­lii­ni­te­ol­li­suu­des­ta tun­net­tu kau­pun­ki, jos­sa on pal­jon eri­lai­sia kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mia ja hy­vät kul­ku­yh­tey­det eri puo­lil­le Sveit­siä. Mei­dän ei kui­ten­kaan ol­lut tar­koi­tus jää­dä tän­ne, vaan olim­me aja­tel­leet aset­tua Ber­niin. Tyt­tä­rem­me Fan­nyn syn­nyt­tyä ta­ju­sim­me, mi­ten help­poa elä­mä pik­ku­kau­pun­gis­sa on. Tääl­lä on mah­ta­vat ul­koi­lu­mah­dol­li­suu­det, iso­van­hem­mat asu­vat lä­hel­lä ja Fan­ny käy sa­maa kou­lua kuin minä ai­koi­naan, täs­sä sa­mas­sa kort­te­lis­sa, Da­vid ker­too.

Pihla-Maria lukee Fannylle omia lapsuuden suosikkikirjojaan – Elsa Beskowia, Astrid Lindgreniä sekä Muumeja. Pihla-Maria pitää tärkeänä lukea Fannylle suomen-kielistä kirjallisuutta.

Jykevä ja vanha renessanssilipasto on tammea ja Pihla-Marian uusimpia löytöjä. Japani on Pihla-Marialle tärkeä maa. Hän muutti nuorena Tokioon au pairiksi ja kokemus oli hänelle merkityksellinen. Nukke ja taulu muistuttavat häntä tuosta ajanjaksosta. Hauskat ja massiiviset metalliset kynttilänjalat ovat sopivasti kitschiä ja Ricen tuotantoa. Käsinmaalatut pikkuiset rasiat ovat kirpputorilöytöjä.

VAN­HAN TA­LON KAI­PUU

Pih­la-Ma­ri­an ja Da­vi­din en­sim­mäi­nen yh­tei­nen Sveit­sin-koti oli va­loi­sa ja ark­ki­teh­tuu­ril­taan sel­keä asun­to mo­der­nis­sa, vas­ta­ra­ken­ne­tus­sa ta­los­sa. Asun­to oli kai­kin puo­lin mu­ka­va, mut­ta Pih­la-Ma­ria kai­pa­si kui­ten­kin van­han ta­lon tun­nel­maa ja ka­ris­maa. He eh­ti­vät asua asun­nos­sa pe­rä­ti seit­se­män vuot­ta, en­nen kuin he löy­si­vät ny­kyi­sen ko­tin­sa.

– Tun­tui mah­dot­to­mal­ta löy­tää sel­lai­nen asun­to, joka täyt­täi­si kaik­ki kri­tee­rim­me. Asut­tu­am­me vuo­sia mo­der­nis­sa laa­ti­kos­sa haim­me tie­tyn­lais­ta van­han ajan es­te­tiik­kaa ja tun­nel­maa. Mi­nua on ai­na vie­hät­tä­nyt van­ha ark­ki­teh­tuu­ri. Kun näin ku­vis­ta kaik­ki tä­män asun­non char­mik­kaat yk­si­tyis­koh­dat, mi­nul­le tuli heti to­del­la voi­ma­kas tun­ne, et­tä tämä koti on mei­dän, Pih­la-Ma­ria ker­too.

Kodissa ei ole perinteistä eteistä. Eteinen sijaitsee rakennuksen aikakaudelle tyypillisesti asunnon ulkopuolella, ja ruokailutilaan tullaan suoraan rappukäytävästä. Tammesta valmistettu ruokapöytä oli jo perheen edellisessä kodissa. Ruokailutilasta on muodostunut kodin keskus, jossa vietetään aikaa, askarrellaan ja tietysti nautitaan hyvästä ruoasta perheen ja ystävien seurassa.

Perhe pitää ruoanlaitosta. Perjantaisin vietetään usein isovanhempien kanssa pizzaperjantaita, ja viikonloppuisin kutsutaan ystäviä brunssille.

AL­KU­PE­RÄI­SEN AR­VO

Asun­to ei ole­kaan mi­kään ihan ta­va­no­mai­nen huo­neis­to. Se si­jait­see van­has­sa ju­gend­ta­los­sa en­ti­sen pel­la­va­teh­taan kyl­jes­sä, ja ai­koi­naan se ra­ken­net­tiin teh­taan joh­ta­jal­le.

Kun si­säl­le as­tuu, on vas­tas­sa kut­su­va ruo­kai­lu­ti­la, jos­ta au­ke­aa pe­rä­ti kah­dek­san ovea ma­kuu­huo­nei­siin, olo­huo­nee­seen, keit­ti­öön, ruo­ka­ko­me­roon sekä wc- ja kyl­py­huo­ne­ti­loi­hin. Sei­niä peit­tä­vät kau­niit ko­ris­te­pa­nee­lit, jot­ka tois­ta­vat sa­maa har­maan sä­vyä kuin ko­ris­teel­li­set ik­ku­nan­pie­let. Ovet, pa­nee­lit, ik­ku­nan­pie­let sekä tam­mi­nen ka­lan­ruo­to­par­ket­ti ovat kaik­ki al­ku­pe­räi­siä. Naa­pu­ris­sa asu­va ark­ki­teh­ti suun­nit­te­li ai­koi­naan asun­toon täy­del­li­sen re­mon­tin, ja ym­mär­si on­nek­si al­ku­pe­räis­ten ele­ment­tien ar­von.

– Kun tu­lim­me tän­ne en­sim­mäis­tä ker­taa, oli mi­nun suo­ras­taan vai­kea hah­mot­taa asun­non poh­jaa. Se oli sok­ke­loi­nen, ovia au­ke­si joka suun­taan ja mi­nul­la meni kom­pas­si ihan se­kai­sin. Asun­to oli myös hy­vin eri­koi­ses­ti si­sus­tet­tu. Esi­mer­kik­si ruo­kai­lu­ti­las­sa oli toi­mis­to­pöy­tä ja ik­ku­nois­sa rus­ke­at po­ly­es­te­ri­ver­hot. Näin kui­ten­kin omi­tui­sen si­sus­tuk­sen taak­se, Pih­la-Ma­ria ker­too.

Hän­tä vie­hät­ti­vät eri­tyi­ses­ti asun­non huo­ne­kor­keus, pa­nee­li­sei­nät sekä ko­ris­teel­li­set ovet ja ik­ku­nat.

– Ik­ku­nois­ta avau­tui­vat veh­re­ät nä­ky­mät pe­rä­ti nel­jään suun­taan, mikä on har­vi­nais­ta kes­kel­lä kau­pun­kia. Myös lat­ti­oi­den na­ri­na oli miel­lyt­tä­vä yk­si­tyis­koh­ta. Kun sel­vi­si, et­tä me saam­me asun­non, tun­sin val­ta­vaa kii­tol­li­suut­ta, Pih­la-Ma­ria muis­te­lee.

Ikean herkullisen väriset pussilakanat toistavat Louis Poulsenin kattolampun värejä. Svensk Tennin klassinen Brasil-pöytälamppu tuo kodikkuutta, Hayn naulakossa roikkuu Pihla-Marian lempivaatteita. Maalaus on Pihla-Marian käsialaa.

Makuuhuoneesta on käynti suurelle, noin 40-neliöisele terassille. Se tuo kotiin keväästä myöhäiseen syksyyn yhden vehreän lisähuoneen.

SI­SÄÄN­TU­LO MÄÄ­RIT­TÄÄ TUN­NEL­MAN

Huo­neis­to oli kaut­taal­taan laa­duk­kaas­ti ja van­haa kun­ni­oit­ta­en re­mon­toi­tu, ja per­he pää­si muut­ta­maan sin­ne ke­säl­lä 2022. Si­sus­tus­suun­nit­te­li­jak­si val­mis­tu­nut Pih­la-Ma­ria aloit­ti ko­din si­sus­tuk­sen suun­nit­te­le­mi­sen si­sään­tu­los­ta.

– Kun läh­den suun­nit­te­le­maan ti­laa­ti­laa, mie­tin en­sim­mäi­se­nä, min­kä­lai­sen tun­nel­man ha­lu­an ko­kea asun­toon si­sään as­tu­es­sa. Meil­lä ei ole pe­rin­teis­tä eteis­tä, vaan ko­dis­sam­me tul­laan suo­raan ruo­kai­lu­ti­laan. Tila on suu­ri ja kau­nis, mut­ta hä­mä­rä. Ha­lu­sin sin­ne eh­dot­to­mas­ti suu­ren pei­lin, jos­ta ym­pä­röi­vis­tä huo­neis­ta tu­le­vat va­lon­sä­teet hei­jas­tu­vat kau­niis­ti. Mie­les­tä­ni ko­din si­sään­tu­lo on hy­vin tär­keä, sil­lä se mää­rit­tää koko ko­din tun­nel­man. Jos si­sään­tu­lo on kut­su­va ja ko­di­kas, vä­lit­tyy tun­nel­ma koko asun­toon, Pih­la-Ma­ria ker­too.

Ko­din si­sus­tus on muo­tou­tu­nut pala pa­lal­ta. Osa huo­ne­ka­luis­ta oli jo per­heen edel­li­ses­sä ko­dis­sa, osan Pih­la-Ma­ria hank­ki tä­hän ko­tiin. On sel­vää, et­tä 2000-lu­vul­la ra­ken­net­tu mo­der­ni asun­to ja 1900-lu­vun alus­sa ra­ken­net­tu ko­ris­teel­li­nen asun­to kai­paa­vat vä­hän eri­tyy­li­siä ka­lus­tei­ta.

– Sa­noi­sin, et­tä si­sus­tus­tyy­li­ni on ker­rok­sel­li­nen, en­kä ole us­kol­li­nen mil­le­kään tie­tyl­le tyy­lil­le. Ins­pi­roi­dun laa­duk­kaas­ta muo­toi­lus­ta ja kau­neu­des­ta. Ra­kas­tan kier­rel­lä kirp­pu­to­re­ja ja van­ho­jen ta­va­roi­den liik­kei­tä, olen teh­nyt sitä jo lap­se­na äi­ti­ni kans­sa. Pi­dän sii­tä, et­tä huo­ne­ka­luil­la on his­to­ria. Vie­hä­tyn myös au­tent­ti­suu­des­ta. Hyvä esi­merk­ki ovat Tho­ne­tin tuo­lit. Nii­tä on val­mis­tet­tu jo pa­ri­sa­taa vuot­ta, ja edel­leen ne ovat tätä päi­vää ja hy­vin ha­lut­tu­ja. Sitä on ai­kaa kes­tä­vä muo­toi­lu, Pih­la-Ma­ria poh­tii.

Alvar-kissa sai nimensä tietysti Alvar Aallon mukaan. Hänestä on tullut perheen silmäterä. Työhuoneen yksi seinä on täynnä kaapistoja.

Fannylla on suuri ja kaunis huone. Mikki Hiiri ja lehmät Sveitsissä -taulu on kulkenut Pihla-Marian mukana jo vuosikymmeniä. Hän työskenteli aikoinaan belgialaisen Donaldsonin myymälävastaavana Helsingin keskustassa, ja taulu oli myymälässä somistusrekvisiittana. Merkin logona oli Mikki Hiiri. ”Taulu herätti ohikulkijoiden huomion ja useampikin yritti ostaa sen. Kun Sveitsi-sesonki oli ohi, omistaja kysyi, haluaisinko taulun. Ja minä halusin. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ensimmäinen merkki universumilta, että Sveitsi tulee olemaan merkityksellinen asia elämässäni.”

JÄR­JES­TYS UU­SIK­SI

Yk­si Pih­la-Ma­ri­an lem­pi­puu­his­ta on ryms­tee­raus. Hän har­ras­ti sitä jo lap­se­na ja vaih­toi huo­neen­sa jär­jes­tys­tä usein. Pa­ris­kun­nan ys­tä­vät vi­noi­le­vat jos­kus sii­tä, kuin­ka mon­ta soh­vaa Pih­la-Ma­ria on eh­ti­nyt Sveit­sin vuo­si­na hank­kia, tai on­ko ma­kuu­huo­ne vie­lä sa­mal­la pai­kal­la, kuin vii­me käyn­nil­lä.

– Kun me­nem­me lo­mal­le, ru­pe­an heti ho­tel­li­huo­nees­sa miet­ti­mään, mi­ten minä lait­tai­sin ti­lan, mi­ten sii­tä tu­li­si mah­dol­li­sim­man kut­su­va. Jos­kus on ihan pak­ko vä­hän jär­jes­tel­lä – en pys­ty ren­tou­tu­maan, jos tuo­li on vää­räs­sä koh­das­sa. Yri­tän kui­ten­kin, et­ten sen­tään ys­tä­vien luo­na ru­pea lait­ta­maan si­sus­tus­ta uu­sik­si, Pih­la-Ma­ria nau­raa.

Pih­la-Ma­ria, Da­vid ja Fan­ny ra­kas­ta­vat kau­nis­ta ko­ti­aan kes­kel­lä kau­pun­kia, mut­ta he haa­vei­le­vat ai­ka ajoin omas­ta rau­has­ta lä­hem­pä­nä luon­toa.

– Oli­si iha­naa pääs­tä upot­ta­maan var­paat aa­mun raik­kaa­seen nur­mik­koon ja is­tut­taa oma ome­na­puu, is­tut­taa omat juu­ret jon­ne­kin py­sy­väs­ti. Haa­vei­len omas­ta pa­ti­os­ta, riip­pu­kei­nus­ta ja ta­kas­ta. Olen ai­na luul­lut ole­va­ni ur­baa­ni, mut­ta vii­me vuo­si­na kai­puu­ni luon­toon on kas­va­nut. Juu­ri nyt kaik­ki on kui­ten­kin to­del­la hy­vin. Jo lä­hes vuo­si­kym­me­nen tääl­lä asu­nee­na, Sveit­sis­tä on tul­lut mi­nul­le to­del­la ra­kas ko­ti­maa. Myös Zürich on ny­ky­ään ihan mu­ka­va kau­pun­ki, vaik­ka oi­kea ber­ni­läi­nen ei sin­ne kos­kaan muut­tai­si, Pih­la-Ma­ria sa­noo nau­ra­en.

Kylpyhuoneessa on hotellimaista tunnelmaa, se on tilava ja valoisa.