Sy­dän mul­jah­te­lee, pamp­pai­lee tai vih­loo. Syke nou­see kor­ke­al­le. Eten­kin ak­tii­vi­sil­le liik­ku­jil­le tyy­pil­li­set ou­dot tun­te­muk­set sy­dä­mes­sä ai­heut­ta­vat usein pel­ko­ja. Mie­les­sä pyö­rii ky­sy­mys, mil­loin tun­te­muk­set ovat nor­maa­le­ja.

Sy­dä­men syke nou­see ja las­kee ke­hon ak­tii­vi­suu­den mu­kaan. Le­vos­sa sy­dän lyö hi­taas­ti ja lii­kun­nan ai­ka­na syke ti­he­nee, jot­ta li­hak­set saa­vat riit­tä­väs­ti hap­pea. Sy­dä­men sy­ket­tä sää­te­lee au­to­no­mi­nen her­mos­to, joka ja­kau­tuu kah­teen osaan: sym­paat­ti­seen eli sy­ket­tä nos­tat­ta­vaan ja pa­ra­sym­paat­ti­seen eli sy­ket­tä alen­ta­vaan her­mos­toon.

Ko­ko­sim­me kuu­si ky­sy­mys­tä sy­dä­men hy­vin­voin­nis­ta liik­ku­jan nä­kö­kul­mas­ta. Kar­di­o­lo­gi­an eri­kois­lää­kä­ri Vil­le Kytö vas­taa.

Mik­si syke on jos­kus epä­ta­val­li­sen kor­kea?

No­pe­as­ti ko­ho­a­va syke voi joh­tua mo­nes­ta asi­as­ta. Kes­ki­ras­kas tree­ni, ku­ten juok­su­lenk­ki tai in­ter­val­lit­ree­ni, nos­taa 30-vuo­ti­aal­la syk­keen ta­val­li­ses­ti 130–150 tun­tu­maan. Jos syke nou­see­kin her­käs­ti 160–190 vä­lil­le, voi syy ol­la esi­mer­kik­si stres­si, vä­sy­mys ja riit­tä­mä­tön lepo, al­ka­va fluns­sa, niuk­ka ra­vit­se­mus, nes­te­huk­ka tai run­sas kah­vin­juon­ti Myös pit­kän har­joi­tus­tau­on jäl­keen aloi­tet­tu tree­ni tai muu­tok­set tree­ni­oh­jel­mas­sa voi­vat nos­taa aluk­si syk­keen kor­ke­al­le, kun­nes keho tot­tuu ra­si­tuk­seen. Jos­kus voi ol­la tun­ne, et­tä sy­dän ty­kyt­tää tree­nin jäl­keen ta­val­lis­ta no­pe­am­min le­vos­sa­kin.

Kor­kea syke ei ole vaa­ral­li­nen ei­kä es­tä tree­naa­mis­ta, jos se ei it­ses­tä tun­nu epä­mu­ka­val­ta ei­kä se jat­ku viik­ko­kau­sia. Jos syke on jat­ku­vas­ti ko­hol­la, on kui­ten­kin syy­tä miet­tiä, mis­tä se voi joh­tua. Esi­mer­kik­si ke­hon yli­kuor­mi­tus voi nos­taa sekä tree­nin ai­kais­ta sy­ket­tä et­tä le­po­sy­ket­tä. Täl­löin pa­lau­tu­mi­nen edel­li­sis­tä har­joi­tuk­sis­ta on vie­lä kes­ken ja sym­paat­ti­nen her­mos­to on nor­maa­lia ak­tii­vi­sem­pi. Ai­noa kei­no pa­lau­tua yli­kuor­mi­tus­ti­las­ta on lepo ja tree­ni­tau­ko.

Kes­ki­ras­kas tree­ni, ku­ten juok­su­lenk­ki tai in­ter­val­lit­ree­ni, nos­taa 30-vuo­ti­aal­la syk­keen ta­val­li­ses­ti 130–150 tun­tu­maan.

Voi­ko syke ol­la lii­an al­hai­nen?

Syke ei oi­ke­as­taan voi ol­la lii­an ma­ta­la sil­loin, jos oma voin­ti on hyvä. Nor­maa­lis­ti le­po­sy­ke on noin 45–80, mut­ta le­po­sy­ke voi ol­la jopa 30–40, mikä yleen­sä tar­koit­taa hy­vää ae­ro­bis­ta kun­toa. Le­po­sy­ke on al­hai­sin syke le­po­ti­las­sa sil­loin, kun olet he­reil­lä. Hy­vä­kun­toi­sel­la sy­dä­men is­ku­ti­la­vuus on suu­ri eli sy­dän pys­tyy yh­del­lä sy­säyk­sel­lä työn­tä­mään suu­rem­man mää­rän ver­ta eteen­päin. Hy­vä­kun­toi­sen sy­dä­men ei siis tar­vit­se lyö­dä yh­tä no­pe­as­ti kuin huo­no­kun­toi­sen.

Jos syke ei nou­se edes lii­kun­nan ai­ka­na, syy­nä voi ol­la yh­tä lail­la ke­hon yli­kuor­mi­tus. Au­to­no­mi­nen her­mos­to suo­jaa ke­hoa las­ke­mal­la har­joi­tuk­sen te­hoa, jot­ta ra­si­tus ei hei­ken­täi­si pa­lau­tu­mis­ta en­ti­ses­tään. Esi­mer­kik­si sa­lit­ree­nis­sä al­hai­nen syke voi ai­heut­taa voi­mat­to­muut­ta. Ma­ta­la syke pu­ree myös tree­ni­te­hoon si­ten, et­tä li­hak­set me­ne­vät hel­pos­ti mai­to­ha­poil­le.

Ker­too­ko sy­ke­mit­ta­ri mah­dol­li­set syk­keen häi­ri­ö­ti­lat?

Moni liik­ku­ja seu­raa tree­ni­ään ja ke­hi­tys­tään sy­ke­mit­ta­rin avul­la, joka mit­taa syk­keen eli sy­dä­men lyön­nit mi­nuu­tis­sa. Sy­ke­mit­ta­ris­sa rin­nal­le ase­tet­ta­va lä­he­tin lä­het­tää sig­naa­lin mag­neet­ti­ken­tän avul­la vas­taa­not­ti­meen, joka näyt­tää syk­keen lu­ku­na. Kun ran­ne- tai kau­la­val­ti­mol­ta tun­nus­tel­laan sy­ket­tä, ky­sees­sä on puls­si. Se on ve­ren vir­tauk­sen me­kaa­nis­ta sy­kin­tää ve­ri­suo­nis­sa, jon­ka sy­dä­men su­pis­te­lu ai­heut­taa.

Vaik­ka puls­sin mit­taa­mi­nen kä­sin eten­kin tree­nin ai­ka­na on vai­ke­aa ei­kä vält­tä­mät­tä le­vos­sa­kaan an­na täs­mäl­lis­tä tu­los­ta, ei sy­ke­mit­ta­rei­hin­kaan pi­täi­si luot­taa so­ke­as­ti. Eten­kin ran­ne­mit­ta­rei­den lu­ke­mat saat­ta­vat poi­ke­ta to­del­li­suu­des­ta pal­jon­kin. Puls­sin mit­taa­mi­nen il­man lait­tei­ta, esi­mer­kik­si ran­tees­ta tai kau­la­val­ti­mol­ta oli­si­kin hyvä osa­ta sy­ke­mit­ta­rin käy­tön li­säk­si.

Oma olo on tär­kein mit­ta­ri sil­le, on­ko oi­reis­ta syy­tä ol­la huo­lis­saan.

Jos olo on muu­ten hyvä, ei tree­niä tar­vit­se sy­dä­men mul­jah­dus­ten ta­kia lo­pet­taa kes­ken.

Ovat­ko li­sä­lyön­nit ja ou­dot mul­jah­duk­set?

Mul­jah­te­lut joh­tu­vat sy­dä­men li­sä­lyön­neis­tä ja ovat yleen­sä vaa­rat­to­mia, jos nii­hin ei lii­ty mui­ta oi­rei­ta ku­ten pyör­ry­tys­tä, hen­ge­nah­dis­tus­ta tai no­pei­ta pit­kä­kes­toi­sia ryt­mi­häi­ri­öi­tä. Li­sä­lyön­nit ovat ylei­siä eten­kin ak­tii­vi­sil­la liik­ku­jil­la, mut­ta lä­hes kaik­ki ko­ke­vat jos­kus li­sä­lyön­te­jä. Ne ovat ta­val­li­sia lii­kun­nan jäl­kei­ses­sä le­po­ti­las­sa, kun au­to­no­mi­nen her­mos­to rau­hoit­tuu ja syke las­kee. Jos­kus nii­tä tu­lee myös tree­nin ai­ka­na, mut­ta jos olo on muu­ten hyvä, ei tree­niä tar­vit­se nii­den ta­kia lo­pet­taa kes­ken.

Mis­tä joh­tu­vat vi­he­li­äi­set vih­lauk­set sy­dä­na­las­sa?

Te­rä­vät vih­lai­sut sy­dä­men tun­tu­mas­sa ovat yleen­sä rin­ta­ke­hän li­has­pis­tok­sia. Ne tun­tu­vat muu­ta­man sen­tin alu­eel­la, jo­ten on help­po osoit­taa ki­pu­pis­te.

Li­has­pis­tot ei­vät yleen­sä ole vaa­ral­li­sia. Usein ne lau­ke­a­vat, kun muut­taa rin­ta­ke­hän asen­toa ja rau­hal­li­nen sy­vään hen­git­tä­mi­nen.

Voi­ko liik­ku­mi­nen fluns­sai­se­na ai­heut­taa sy­dän­li­has­tu­leh­duk­sen?

Kyl­lä voi. Fluns­sa­oi­rei­se­na ei pi­täi­si tree­na­ta, sil­lä sy­ket­tä nos­tat­ta­va hi­ki­lii­kun­ta li­sää vi­rus­ten ja­kau­tu­mis­ta ja nii­den ai­heut­ta­maa tu­leh­dus­re­ak­ti­o­ta. Sy­dän­li­has­tu­leh­dus on vi­ruk­sen ai­heut­ta­ma fluns­sain­fek­ti­on jäl­ki­tau­ti, jos­sa sy­dän­li­has­ku­dok­seen pää­see tu­leh­dus­so­lu­ja. Sy­dän­li­has­tu­leh­dus oi­rei­lee usein rin­ta­ki­pu­na, hen­ge­nah­dis­tuk­se­na, ryt­mi­häi­ri­ö­nä tai poik­ke­a­va­na vä­sy­myk­se­nä.

Sy­dän­li­has­tu­leh­dus ei lie­vä­nä ole vaa­ral­li­nen ja pa­ra­nee le­vol­la it­ses­tään, mut­ta toi­pu­mi­nen saat­taa kes­tää pit­kään, jopa viik­ko­ja tai kuu­kau­sia. On fik­sum­paa malt­taa le­vä­tä muu­ta­ma li­sä­päi­vä fluns­san jäl­keen kuin ot­taa se ris­ki, et­tä jou­tuu pit­käl­le lii­kun­ta­tau­ol­le sy­dän­li­has­tu­leh­duk­sen vuok­si.

Läh­de: Sy­dän­lii­ton hy­vin­voin­nin ja sy­dän­ter­vey­den verk­ko­pal­ve­lu

Ti­laa Fit!

Lue myös

Te­hos­ta tree­niä - 13 ky­sy­mys­tä syk­kees­tä

Tie­dät­kö mil­lä sy­ke­a­lu­eel­la si­nun pi­tää liik­kua?

Nor­maa­lia ty­ky­tys­tä vai ryt­mi­häi­riö? Näin tun­nis­tat