Aman­da Ko­ta­ja, 23, on Suo­men nai­sy­lei­sur­hei­lun suu­rim­mis­ta täh­dis­tä. Ra­ta­ke­laa­jan saa­vu­tuk­siin kuu­luu muun mu­as­sa pa­ra­y­lei­sur­hei­lun MM-kil­pai­luis­sa voi­te­tut kul­ta­mi­tal­lit 100 ja 200 met­rin mat­koil­la. Li­säk­si hän on ke­lan­nut yk­kö­sek­si useis­sa EM-ki­sois­sa. Pari päi­vää sit­ten hän sai prons­sia Ber­lii­nin EM-ki­sois­sa 200 met­ril­lä. Pää­mat­ka 100 met­riä ke­la­taan 25.8.

Aman­da Ko­ta­ja on pu­hu­nut sii­tä, kuin­ka hän on kär­si­nyt kau­den ai­ka­na kä­si­sä­ryis­tä ja on sik­si jou­tu­nut poh­ti­maan tree­ni­oh­jel­maan­sa uu­del­la ta­val­la. Ke­hoa huol­ta­vaa tree­niä, ku­ten liik­ku­vuus­har­joit­tei­ta, on pi­tä­nyt li­sä­tä. Vä­lil­lä rau­hal­li­sem­mat tree­nit ovat pis­tä­neet ur­hei­li­jan miet­ti­mään, te­kee­kö hän kai­ken tar­vit­ta­van.

− Tun­teet ovat ol­leet ris­ti­rii­tai­set, mut­ta lop­pu­jen lo­puk­si ajat­te­len, et­tä olen teh­nyt kai­ken voi­ta­va­ni. Töi­tä on teh­ty hy­vin, Aman­da Ko­ta­ja sa­noo.

Mis­tä Aman­da Ko­ta­ja löy­tää tsem­pin?

Ku­ten meil­le kai­kil­le, tu­lee Aman­da Ko­ta­jal­le­kin nii­tä päi­viä, jol­loin ei tree­naa­mi­nen ei kiin­nos­ta pät­kää­kään.

− Yri­tän tak­kui­si­na päi­vi­nä miet­tiä, et­tä tree­neis­sä on kui­ten­kin ai­na ki­vaa. Sitä pait­si tur­hat tau­ot ei­vät vie mi­nua eteen­päin.

Tämä ei tie­tys­ti­kään mer­kit­se sitä, et­tei­kö lepo oli­si tär­ke­ää. Kun krop­pa on vä­sy­nyt, sitä on kuun­nel­ta­va.

− Le­po­päi­vi­nä on poh­dit­ta­va tar­kaan kuor­mit­taa­ko yli­mää­räi­set ak­ti­vi­tee­tit ke­ho­a­ni. Niin­pä otan rau­hal­li­ses­ti, näen ys­tä­vi­ä­ni ja per­het­tä. Kat­se­len Netl­fi­xiä.

Va­paa-ai­koi­naan Aman­da me­nee usein met­sään. Lin­tu­jen lau­lu, pui­den ha­vi­na ja tuu­len su­hi­na an­ta­vat hä­nel­le ener­gi­aa.

− Olen suo­rit­ta­ja ja jou­tu­nut opet­ta­maan it­se­ä­ni rau­hoit­tu­maan, Aman­da ker­too.

Epä­on­nis­tu­mi­set ovat opet­ta­neet

Sen li­säk­si, et­tä Aman­da on jou­tu­nut miet­ti­mään jak­sa­mis­taan, pai­nei­ta tuot­ta­vat spon­so­roin­ti. Se, et­tä jos ei pär­jää­kään ar­vo­ki­sois­sa, mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia sil­lä on ta­lou­del­li­ses­ti.

− Huip­pu-ur­hei­li­joil­la on mui­ta ih­mi­siä vah­vem­pi kil­pai­lu­viet­ti. Olen kaik­kis­ta an­ka­rin it­se­ä­ni koh­taan.

Aman­da on tie­toi­ses­ti ope­tel­lut ar­mol­li­suut­ta it­se­ään koh­taan. Ei­kä se ole ai­na ol­lut help­poa.

− Epä­on­nis­tu­mi­sis­ta­ni olen op­pi­nut, et­tä kaik­ki muut­kin stres­saa­vat. En ole ai­noa. Vaik­ka ki­san jäl­keen en voit­tai­si­kaan, ei se lop­pu­jen lo­puk­si mi­tään muu­ta.

Aman­da on ta­jun­nut, et­tei epä­on­nis­tu­mi­sen pel­ko vie huip­pu-ur­hei­li­jaa eteen­päin.

− Ky­syn usein it­sel­tä­ni: Mitä ta­pah­tuu, jos en voi­ta­kaan. Olen op­pi­nut, et­tei se maa­il­maa kaa­da. Mi­nul­la oli­si sen­kin jäl­keen ym­pä­ril­lä­ni sa­mat ih­mi­set ja mi­nul­la oli­si edel­leen sama kyky har­joi­tel­la li­sää.

− Haas­teet kuu­lu­vat elä­mään. Mil­tä on­nis­tu­mi­nen tun­tui­si, jos ei oli­si kos­kaan epä­on­nis­tu­nut, Aman­da Ko­ta­ja poh­tii.

Lue myös:

Syö­mis­häi­ri­ös­tä toi­pu­nut Lot­ta Ha­ra­la: "Stres­sa­sin jo­kais­ta suu­pa­laa"

Syö­pä tu­ho­si Syl­vi­an li­hak­set - Nyt hän tree­naa ki­vut pois