Pi­dän ai­ka­tau­lu­te­tus­ta elä­mäs­tä. Myös työ­to­ve­rei­ta tu­li­si kova ikä­vä, jos jäi­sin eläk­keel­le", palk­ka-asi­oi­den hoi­ta­ja Hel­me­riit­ta Ruu­su­nen, 64, pe­rus­te­lee työs­sä jat­ka­mis­taan.

Kun py­syy työ­e­lä­mäs­sä yli 63-vuo­ti­aa­na, elä­ket­tä kart­tuu 4,5 pro­sent­tia pal­kas­ta, kun 53–62-vuo­ti­aa­na sitä ker­tyy 1,9 pro­sent­tia. Tämä niin kut­sut­tu su­per­kart­tu­ma ei ole vai­kut­ta­nut sii­hen, et­tä Hel­me­riit­ta Ruu­su­nen py­syy töis­sä, vaik­ka eläk­keel­le jo pää­si­si­kin.

"Jos ra­han ta­kia jäi­si töi­hin, pi­täi­si ol­la ai­ka pit­kään, et­tä se tun­tui­si eläk­kees­sä. Minä olen töis­sä sik­si, et­tä ar­ve­len eläk­keel­lä ole­van ai­ka tyl­sää. Mie­he­ni on ol­lut eläk­keel­lä muu­ta­man kuu­kau­den, ei­kä oi­kein viih­dy", Ruu­su­nen ker­too.

YRI­TYS­FUU­SIO MUUT­TI TYÖN­KU­VAN

Ai­koi­naan Ruu­su­nen muut­ti mie­hen­sä työn pe­räs­sä Tur­kuun ja oli kym­men­kun­ta vuot­ta va­kuu­tu­syh­tiö Ve­ri­tak­sen pal­ve­luk­ses­sa. Kun mies pa­la­si Hel­sin­kiin, Ruu­su­nen sa­noi vii­si­kymp­pi­se­nä it­sen­sä ir­ti va­ki­tui­ses­ta toi­mes­ta ja pa­la­si myös pää­kau­pun­kiin.

Äi­tiys­lo­man si­jai­suu­den jäl­keen hän sai va­ki­tui­sen toi­men va­kuu­tu­syh­tiö Lä­hi­va­kuu­tuk­ses­sa, jos­sa on eh­ti­nyt tul­la 11 vuot­ta täy­teen.

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta pal­kan­las­ki­ja­na työs­ken­nel­lyt Ruu­su­nen ei pel­kää muu­tok­sia. Nii­hin hän on saa­nut taas to­tu­tel­la, kun Lä­hi­va­kuu­tus fuu­si­oi­tui va­kuu­tu­syh­tiö Ta­pi­o­lan kans­sa ja syn­tyi Lä­hi­Ta­pi­o­la.

Yri­tyk­sen pal­kan­las­ken­ta ul­kois­tet­tiin, ja Ruu­su­sen työn­ku­va muut­tui. Nyt hän on palk­ka-asi­oi­den hoi­ta­ja.

Fuu­sio mer­kit­si niin iso­ja muu­tok­sia, et­tä Ruu­su­nen sa­noo vä­lil­lä poh­ti­neen­sa eläk­keel­le jää­mis­tä. Mut­ta hä­net saa­tiin us­ko­maan, et­tä hän on tar­peel­li­nen. Se on­kin työ­ka­ve­rei­den li­säk­si toi­nen mo­ti­vaa­ti­on läh­de jat­kaa työ­e­lä­mäs­sä.

"Vaik­ka alus­sa on han­ka­laa, asi­at kui­ten­kin ai­na sel­kiy­ty­vät ja uu­siin asi­oi­hin pää­see si­säl­le."

ELÄK­KEEL­LE JÄÄ­MI­NEN PE­LOT­TAA

Ruu­su­sel­la ja hä­nen mie­hel­lään ei ole lap­sia. Kun mies­kin on myy­nyt yri­tyk­sen­sä, on jää­nyt li­sää ai­kaa yh­tei­sel­le au­tour­hei­lu­har­ras­tuk­sel­le. Ruu­su­nen ah­ke­roi ke­säi­sin toi­mit­si­ja­na rata-ajo­ki­sois­sa.

"In­nos­tun usein yh­des­tä la­jis­ta ker­ral­laan. Om­pe­lu­ko­ne­kin on kyl­lä os­tet­tu val­miik­si. Jos­pa elä­ke­läi­se­nä opet­te­len om­pe­le­maan vaat­tei­ta", Ruu­su­nen ker­too.

Ruu­su­nen kuu­luu nais­po­ruk­kaan, joka käy pari ker­taa vuo­des­sa yh­des­sä syö­mäs­sä ja vaih­ta­mas­sa kuu­lu­mi­sia. Hän on po­ru­kan ai­no­a­na vie­lä työ­e­lä­mäs­sä, muut ovat jo eläk­keel­lä. Kun et­si­tään yh­teis­tä ta­paa­mi­sai­kaa, elä­ke­läis­ten ka­len­te­rit ovat täyn­nä, mut­ta Ruu­su­sen ei.

"Sil­ti eläk­keel­le jää­mi­nen vä­hän pe­lot­taa. Kun on ai­kaa, sitä al­kaa hel­pos­ti kuu­los­tel­la it­se­ään ja löy­tää vi­ko­ja ja kremp­po­ja."

Ruu­su­nen täyt­tää tou­ko­kuus­sa 65 vuot­ta. Hän ai­koo jat­kaa töis­sä ai­na­kin vuo­den lop­puun saak­ka – ja ja­kaa ko­ke­mus­ta ja hil­jais­ta tie­toa, jota ei löy­dy kir­jois­ta.