Myös aloitteleville sijoittajille! Range Rover Sport TDV6 Black Edition. Rajoitettu erä uskomattomaan hintaan 94 900 €”, kertoi Kaupthinking-lehden ilmoitus, kun taloudessa vielä kaikki meni hyvin alkuvuonna 2008.
Ei minulla mitään Range Roveria vastaan ole. Mutta sen ostaminen kotitalouteeni ei olisi investointi, vaan superluokan kulutusta. Range Roveria ei meille ostettu, eikä osteta.
Investoinnilla tarkoitetaan rahan käyttämistä tänään vastaisten nettotulojen saamiseksi. Kun investoin pörssiosakkeeseen, itse asiassa ostan osakkeesta vastaisuudessa kertyvät osingot ja siitä syntyvän myyntivoiton.
Mitä Range Roveriin tulee, uskon tuottajan ja lauluntekijän Billy Rosen neuvoon: älä koskaan investoi mihinkään, mitä pitää syöttää tai huoltaa.
Ei ole helppoa vertailla vaihtoehtoja investointikohteen valitsemiseksi. Yleensä vertailu on sitä hankalampaa, mitä isommasta hankinnasta on kysymys ja mitä tärkeämpää vertaileminen olisi.
Investointiongelmaa ja sen ratkaisemista voidaan kuvata kahdella investointikirjallisuuden käsitteellä, morsianongelmalla (fiancée problem) ja revolveriongelmalla (pistol problem).
Nimikkeet viittaavat aviopuolison valintaan. Puolison valinta on monin tavoin samankaltainen kuin taloudellinen investointi, sijoittajalla arvopaperin osto tai yrityksellä vaikkapa suuren koneyksikön hankinta. Niin morsian, sijoittaja kuin yrityskin pyrkivät valitsemaan parhaan.
Siihen osuminen on kuitenkin hankalaa, oikeastaan mahdotonta.
Perusongelmaksi muodostuu, etteivät vaihtoehdot useinkaan ole rintamana vaan jonossa.
Morsiamen tulee vastata kosintaan tietämättä, minkälaisia vaihtoehtoja hänellä tulevaisuudessa olisi edessään. Jos vastaa ”kyllä”, jono häviää. Jos vastaa ”ei”, tarjolla ollut vaihtoehto menetetään.
Osakkeenostajalla on tänään edessään rintama vaihtoehtoja, mutta sitomalla rahat nyt ei pääse hyötymään huomisesta kurssilaskusta.
Investoijaa kohtaa toinenkin pulma, revolveriongelma. Hänellä on paine investoida, morsiamella vastata ”kyllä”.
Osakeinvestoija haluaisi päästä nopeasti käsiksi osinkoihin ja arvonnousuun, morsian elämään kumppaninsa kanssa. Molemmat tietävät investoidessaan, että parempikin kohde olisi voinut olla ulottuvilla, kun olisi malttanut odottaa. Tappiota kompensoi, että osingot alkoivat virrata sijoittajalle; morsian saa alkaa nauttia yhteiselosta aiemmin.
Investoijan on elämänkokemuksensa nojalla osattava asettaa riittävän korkeat kriteerit, jotka kohteen on täytettävä tullakseen valituksi. Näin investointinsa voi hyväksyä jälkitarkastelussakin, vaikka myöhemmin ilmenisi, että olisi voinut valita paremminkin.
”Ei” olisi joka tapauksessa lyhentänyt kohteen käyttöaikaa. Lisäksi voi käydä niinkin, että liian pitkä odottelu johtaa tarjolle tulevien vaihtoehtojen vähenemiseen, jopa huonontumiseen.
Kun markkinoilla tapahtuu suuria muutoksia, osakkeiden kurssimuutokset koetaan usein liioitelluiksi. Huono uutinen voi romauttaa kurssin, hyvä nostaa sen taivaisiin.
Suurta muutosta seuraa usein rekyyli. Kohta romahduksen jälkeen kurssi nousee jonkin verran. Vastaavasti suuren nousun jälkeen se alenee.
Sijoittaja toivoo laskun jälkeisen nousun olevan merkki siitä, että pörssikurssien suunta on kääntynyt ylöspäin ja pelkää, että kyseessä on vain rekyyli eli kuolleen kissan loikka (dead cat bounce). Kielikuva lähtee siitä, että kun kuollut kissa paiskataan maahan, se pomppaa, mutta pitää ymmärtää, ettei se enää ala juosta.
Vaarallisempi tilanne kuin rekyylin tulkitseminen nousukäänteeksi on ääliöralli (suckers’ rally) eli pörssikurssien pyrähdys ylöspäin keskellä kurssilaskua ja taantumaa.
Ääliörallia voi epäillä, ellei nousulle ole löydettävissä muita perusteita kuin sijoittajasopuleiden yhteinen usko, toivo ja ahneus. Eihän tämä voi ikuisesti vain laskea, nyt on ostettava, ettei myöhästy rikastumisen mahdollisuudesta.
Joskus sijoitusalan ammattilaiset unohtavat katsoa peiliin ja pilkkaavat piensijoittajia sopulilaumaksi, vaikka todellisuudessa pitkäkestoista ääliörallia ei voisi syntyä ilman ammattisijoittajien rahojen mukanaoloa. Ivan tekee vastenmieliseksi se, että ääliöralliin osallistuva ammattilainen häviää toisten rahoja, esimerkiksi varainhoitaja asiakkaansa varoja, ei omiaan.
Kun markkinoilla vallitsee pessimismi ja kurssit ovat pitkäaikaisessa laskussa, puhutaan karhumarkkinoista (bear market). Optimistisia ja kursseja ylöspäin vieviä markkinoita sanotaan härkämarkkinoiksi (bull market). Kun yritän ilahduttaa sijoittajaystävää, lähetän hänelle härkäkortin, vaikkapa kuvan New Yorkin pörssiä vartioivasta härkäpatsaasta.
Historian valossa härkämarkkinat ovat karhumarkkinoita pitempiaikaisia. Nousupäiviä on laskupäiviä enemmän. Tämän myönteisen seikan merkitystä madaltaa, että historian valossa näyttää myös siltä, että pörssilaskut ovat nousuja jyrkempiä.
Sijoittajat etsivät erikoistarjouksia tai ainakin toivovat sellaiseen törmäävänsä. Pörssistä on vaikea löytää tarjouksia. Jos niitä on, ne paljastuvat vasta jälkikäteen.
Kun luulet löytäneesi alihinnoitellun osakkeen, on todennäköisempää, että olet tehnyt arviointivirheen kuin että osakkeen kurssissa olisi hinnoitteluvirhe. Olen pahimmillaan istunut vuosikausia arviointivirheeni päällä. Ei hyödytä olla pörssiä viisaampi.
Joskus osakkeita voi kuitenkin saada erikoistarjouksena. Kun yritys tulee pörssilistalle, sitä neuvotaan myymään osakkeensa 10–15 prosentin alennuksella listautumisosakeannissa, jotta osake saisi hyvän nousevan alun pörssiuralleen.
Tässä syntyvään voittomahdollisuuteen jossain määrin uskon itsekin ainakin silloin, kun osakkeiden myyjänä on yhtiö itse. Jos osakkeita myyvät yhtiön sijasta sen vanhat omistajat, alea todennäköisempi hinnoittelun lähtökohta on ahneus.
Jos onnistut saamaan osakkeita listautumisannista alennuksella, voit saada sijoitusoppaasta neuvon: ota rahat ja juokse (take the money and run). Myy osakkeet heti niiden tultua pörssilistalle. Kotiuta voittosi.
Koska moni uskoo aleen, listautumisannit usein ylimerkitään. Osakkeita ei tällöin riitä kaikille, ei ainakaan haluttua määrää, merkintöjä leikataan. Tämän vuoksi osakkeita kiihkeästi haluavat merkitsevät osakkeita jopa moninkertaisesti haluamansa määrän.
Jos markkinat eivät innostukaan annista, voi käydä niin, että merkitsijä saa koko merkitsemänsä määrän. Merkintä on sitova, sitä ei voi perua. Tällöin puhutaan voittajan kirouksesta (winner’s curse).
Voittajan kirous on samansisältöinen kuin perinteinen käsitys ahneen lopusta. Nuorimmat pörssihirmut tosin väittävät, että vastaus ei ole se, mitä aiemmin luultiin. Nykyisin tiedetään, että todellisuudessa ahneen loppu on rikas.
Jarmo Leppiniemi
Oma Aika 5/2013
KIRJOITTAJA ON KAUPPATIETEIDEN TOHTORI JA PROFESSORI AALTO-YLIOPISTOSSA. HÄN TOIMI PITKÄÄN OSAKESÄÄSTÄJIEN KESKUSLIITON PUHEENJOHTAJANA JA ON NYKYÄÄN SEN KUNNIAPUHEENJOHTAJA.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.