Su­san­na Rah­ka­mo ja Pet­ri Kok­ko van­git­se­vat va­lo­voi­mal­laan. Toi­nen et­sii toi­sen kat­set­ta aloit­ta­es­saan lau­seen, ja toi­nen jat­kaa sii­tä, mi­hin toi­nen jää.

Tä­nään kon­sult­ti­na työs­ken­te­le­vä Su­san­na on juu­ri pu­hu­nut in­nos­tuk­ses­ta sa­dal­le pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­ta­työn­te­ki­jäl­le, jot­ka työs­ken­te­le­vät nuor­ten työl­lis­tä­mi­sen pa­ris­sa. Pet­ril­lä on ol­lut etä­työ­päi­vä Suo­mes­sa, ku­ten usein per­jan­tai­na. Hän viet­tää vii­kot Ham­pu­ris­sa, jos­sa hän toi­mii vii­det­tä vuot­ta Goog­len Sak­san myyn­ti­joh­ta­ja­na.

– Ar­ki on ai­ka hu­la­ba­loo­ta. Vii­kon­lo­put ja lo­mat olem­me si­tä­kin tii­viim­min yh­des­sä. Sak­sas­sa teen pit­kiä päi­viä, kos­ka siel­lä ei ole elä­mää, Pet­ri Kok­ko ker­too.

Vii­kon­lo­put ko­to­na oli­vat läh­tö­koh­ta, kun Pet­ri ot­ti työn vas­taan.

– Ei­kä Pet­ri tee töi­tä lo­mil­la tai vii­kon­lop­pui­sin. Minä teen, kun olen val­mis­tel­lut väi­tös­kir­jaa ja ol­lut mu­ka­na ur­hei­lu­joh­ta­mi­ses­sa, Su­san­na Rah­ka­mo to­te­aa.

Te­ke­mi­sen mei­nin­ki

On­ko ih­mi­nen, joka on ol­lut huip­pu-ur­hei­li­ja, ai­na huip­pu-ur­hei­li­ja?

Pet­ri sa­noo, et­tä tot­ta kai per­soo­nal­li­suus muok­kau­tuu, kun viet­tää kuu­si­tois­ta vuot­ta tii­viis­ti har­joi­tel­len ja kil­pail­len. Ih­mi­nen ke­hit­tyy mää­rä­tie­toi­sek­si ja op­pii kä­sit­te­le­mään vas­toin­käy­mi­siä. Kaa­tu­mi­sen jäl­keen hän nou­see ylös ja me­nee eteen­päin.

Ur­hei­li­ja op­pii myös ot­ta­maan vas­taan pa­lau­tet­ta.

– Ur­hei­li­joil­la on pal­jon an­net­ta­vaa työ­e­lä­mäl­le, kii­tos ku­ri­na­lai­suu­den. Ja te­ke­mi­sen mei­nin­kiä on ai­na­kin tul­lut. En pal­jon le­pää, en­nen kuin pi­tää taas ko­hel­taa jon­ne­kin, Pet­ri sa­noo.

Jos pari jäi jo­tain kai­paa­maan, niin ta­ri­nan­ker­ron­taa ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta ylei­sön kans­sa.

– Ei sel­lais­ta ole muu­al­la. On mie­le­tön ko­ke­mus, kun 18 000 ih­mis­tä huu­taa kat­so­mos­sa. Mut­ta ai­kan­sa ku­ta­kin. Sitä ei ku­kaan ota pois, Pet­ri to­te­aa.

Ur­hei­lun jäl­kei­ses­sä elä­mäs­sä on­nis­tu­mi­sen het­ket ovat lai­me­am­pia.

Lue myös: Hu­huu, nai­sur­hei­li­jat - min­ne ka­to­at­te uran­ne jäl­keen?

Ura hui­pen­tui EM-kul­taan

Su­san­nan ja Pet­rin jää­tans­siu­ran tun­teik­kain het­ki oli Hel­sin­gin EM-kil­pai­lu­jen prons­si 1993. Se oli en­sim­mäi­nen suo­ma­lai­nen tai­to­luis­te­lu­mi­ta­li sit­ten vuo­den 1924. Mat­ka hui­pen­tui 1995 Eu­roo­pan mes­ta­ruu­teen ja MM-ho­pe­aan.

Su­san­na Rah­ka­mo ja Pet­ri Kok­ko edus­ti­vat Suo­mes­sa ai­van uut­ta huip­pu-ur­hei­lua. He ko­ros­ti­vat ta­voit­tei­taan ja tii­mi­ään. He jat­koi­vat tois­ten­sa lau­sei­ta.

– Meni kau­an ai­kaa op­pia pu­hu­maan yk­si­kös­sä. Se tun­tuu vä­hän kor­nil­ta edel­leen­kin. Kun pu­hun jää­tans­sis­ta, sa­non edel­leen me, Su­san­na sa­noo.

Olim­me ihan lo­pus­sa

Su­san­na Rah­ka­mo muis­te­lee, et­tä huip­pu-ur­hei­lu­ai­ka­na keho oli koko ajan vä­sy­nyt.

– Pu­huim­me ai­na jääl­le men­nes­säm­me, et­tä mei­dät pi­täi­si puu­dut­taa, jot­ta pys­tym­me tree­naa­maan. Niin vä­sy­neek­si ei ta­val­li­sel­la ur­hei­lul­la it­se­ään saa.

Ke­hon rau­hoit­tu­mi­nen on kes­tä­nyt yh­tä kau­an kuin huip­pu-ur­hei­lu. Siis 16 vuot­ta.

Ur­hei­lu-uran jäl­keen Su­san­na har­ras­ti kak­si vuot­ta vain pi­la­tes­ta.

– Aja­tus­kin sii­tä, et­tä pon­nis­tai­sin tai hen­gäs­tyi­sin, tun­tui ab­sur­dil­ta. Me olim­me ihan lo­pus­sa.

Lue myös: Pau­la Koi­vu­nie­mi: "Nyt me­nen min­ne ha­lu­an"

Olim­me ai­na yh­des­sä

Vuon­na 1987 Pet­ri ja Su­san­na muut­ti­vat Oberst­dor­fiin har­joit­te­le­maan. He ker­toi­vat asu­van­sa yh­des­sä mut­ta ei­vät kom­men­toi­neet suh­det­taan. He esiin­tyi­vät työ­pa­ri­na uran lop­puun as­ti.

Suh­de kui­ten­kin sy­ven­tyi Oberst­dor­fis­sa.

– Siel­lä ei ol­lut mah­dol­lis­ta ta­va­ta ke­tään tois­ta, kos­ka olim­me ai­na yh­des­sä har­joit­te­le­mas­sa ja sen jäl­keen uu­vuk­sis­sa. Mar­ras­kuus­sa siel­lä ei ol­lut juu­ri­kaan ih­mi­siä, vain muu­ta­ma leh­mä lai­tu­mel­la, Pet­ri nau­rah­taa.

Vuon­na 1995 Su­san­na ja Pet­ri il­moit­ti­vat häis­tään päät­tä­es­sään tie­do­tus­ti­lai­suu­den, jos­sa he ker­toi­vat lo­pet­ta­van­sa ama­töö­riu­ran­sa.

He oli­vat suun­ni­tel­leet ur­hei­lu-uran­sa pi­tuu­den jo sen aloit­ta­es­saan.

– Kun­ni­oi­tim­me ja pel­kä­sim­me päi­vää, kun ur­hei­lu lop­puu. Ym­mär­rän, et­tä mo­nel­la ur­hei­li­jal­la on suu­ria vai­keuk­sia uran jäl­keen, Pet­ri to­te­aa.

Lue myös: Suvi Mik­ko­nen: ”Otan sal­mi­ak­kia Ri­oon evääk­si”

Iso keit­tiö, isot aja­tuk­set

Ko­vi­na har­joi­tus­jak­soi­na ja ki­sa­jän­ni­tyk­sen pu­ris­ta­es­sa her­mot oli­vat tiu­kal­la. Ny­ky­ään pari ot­taa yh­teen pal­jon vä­hem­män.

– Jää­tans­si­joi­na eh­dim­me hioa kul­mat so­pi­vik­si. Pu­ku­ko­pin suo­ra pa­lau­te­kult­tuu­ri toi­mii myös kes­ki­näi­ses­sä suh­tees­sam­me, Su­san­na sa­noo.

Su­san­na Rah­ka­mo ja Pet­ri Kok­ko pi­tä­vät mah­dol­li­se­na, et­tä he te­ki­si­vät jäl­leen yh­des­sä töi­tä.

Sitä odo­tel­les­sa he pal­lot­te­le­vat aja­tuk­sia ja spar­raa­vat toi­si­aan.

– Sik­si meil­lä on iso keit­tiö. Sin­ne mah­tuu iso­ja aja­tuk­sia.

Lue Su­san­nan ja Pet­rin ai­nut­laa­tui­nen yh­teis­haas­tat­te­lu Oma Ai­ka -leh­den nu­me­ros­ta 2-3/2017.

Kat­so vi­de­ot Su­san­nan ja Pet­rin ural­ta:

Val­se Tris­te Hel­sin­gin EM-ki­sois­sa 1993.

La Strada Lil­le­ham­me­rin olym­pi­a­lai­sis­sa 1994.

The Be­at­les -va­paa­tans­si EM-ki­sois­sa 1995.

Mil­tä tun­tuu kuun­nel­la

Maam­me-lau­lua ar­vo­ki­so­jen voit­ta­ja­na? Su­san­na ja Pet­ri ker­to­vat.

Lue myös:

Su­san­na Rah­ka­mon ja Pet­ri Ko­kon ja 14 muu­ta iha­naa rak­kaus­ta­ri­naa

Tans­si­ja Min­na Ter­va­mä­ki: "Älä kuun­te­le it­se­ä­si, käy­tä jär­ke­ä­si"

Olym­pi­aur­hei­li­ja An­ni Vuo­hi­jo­ki: "Sa­lil­la unoh­din vel­je­ni kuo­le­man"