Karin ja Simon tapasivat vuonna 1980, kun Simon aloitti opinnot Odensen konservatoriossa lähellä Karinin kotikylää.

Tans­ka­lai­nen teks­tii­li­tai­tei­li­ja Ka­rin Car­lan­der ja hä­nen suo­ma­lai­nen puo­li­son­sa Si­mon Car­lan­der asu­vat ri­vi­ta­lo­a­sun­nos­sa Kon­gens Lyng­bys­sä, Köö­pen­ha­mi­nan poh­jois­puo­lel­la. Pa­ris­kun­ta muut­ti ny­kyi­seen asun­toon­sa nel­jä vuot­ta sit­ten, jol­loin to­teu­tet­tiin pe­rus­teel­li­nen re­mont­ti, jon­ka suun­nit­te­lus­ta vas­ta­si Ka­rin it­se.

Pa­ris­kun­nan edel­li­nen koti oli huo­mat­ta­vas­ti ny­kyis­tä isom­pi ja Ka­ri­nil­la oli sen yh­tey­des­sä pie­ni työ­huo­ne. Ny­kyi­nen koti on pie­nem­pi, mut­ta Ka­ri­nil­la on suu­ri työ­huo­ne kym­me­nen mi­nuu­tin kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä pa­ris­kun­nan ko­dis­ta.

– Nau­tin suun­nat­to­mas­ti isos­ta työ­huo­nees­ta­ni, jos­sa on vii­det kan­gas­puut. Pie­nem­pi ja kom­pak­tim­pi ko­tim­me on puo­les­taan help­po pi­tää jär­jes­tyk­ses­sä, to­te­aa Ka­rin.

Karin inspiroituu tanskalaisten kaupunkitalojen pihoista, joissa nurmikko ei ole keskiössä.

”Pärekori on lahja miehelleni tämän lapsuudenystävältä, joka oli sukua tekstiilitaiteilija Eva Taimille (1915–1991) ja sisustusarkkitehti Maija Taimille (1915–1991). Siskokset säilyttivät pärekorissa kangaspakkoja”, Karin kertoo.

Ke­sät Suo­men saa­ris­tos­sa

Pa­ris­kun­ta ta­pa­si vuon­na 1980, kun Si­mon aloit­ti mu­siik­ki­o­pin­not Oden­se­nin kon­ser­va­to­ri­os­sa, joka si­jait­si lä­hel­lä Ka­ri­nin ko­ti­ky­lää. Kel­lo­kos­kel­la syn­ty­neel­le ja kas­va­neel­le Si­mo­nil­le opis­ke­lu Tans­kas­sa su­jui kie­len puo­les­ta vai­vat­to­mas­ti, sil­lä hän pu­hui ko­to­na tans­kaa tans­ka­lais­syn­tyi­sen äi­tin­sä kans­sa.

Ny­ky­ään pa­ris­kun­nal­la on kol­me ai­kuis­ta las­ta, joi­den kans­sa he ovat viet­tä­neet vii­mei­set 20 ke­sää Suo­men saa­ris­tos­sa si­jait­se­vas­sa ke­sä­mö­kis­sä.

– Nyt mei­tä hie­man har­mit­taa, et­tem­me ai­koi­naan puo­les­tam­me opet­ta­neet lap­sil­lem­me suo­mea. Sii­tä oli­si nyt pal­jon hyö­tyä Suo­men saa­ris­tos­sa asi­oi­des­sa, har­mit­te­lee Ka­rin.

– Vie­rail­les­sa­ni en­sim­mäis­tä ker­taa Suo­mes­sa ke­säl­lä 1980, teki Suo­men saa­ris­to mi­nuun suu­ren vai­ku­tuk­sen. Häm­mäs­te­lin al­kuun, kuin­ka moni viet­ti tääl­lä ke­sät kau­ka­na me­rel­lä ki­vik­koi­sel­la saa­rel­la. Lo­pul­ta me löy­sim­me sel­lai­sen myös it­sel­lem­me Tu­run saa­ris­tos­ta, nau­rah­taa Ka­rin.

Ka­ri­nin it­se suun­nit­te­le­ma 25 ne­li­ön mök­ki on täy­sin il­man ny­ky­a­jan mu­ka­vuuk­sia.

Makuuhuoneen matto on käsin värjätty ja kudottu norjalaisesta villasta. Inspiraation mattoon Karin sai Alhambran kuninkaallisen palatsin geometrisistä kuvioista. Yöpöytänä toimii Artekin tuoli. Seinälle ripustettu teos on Karinin lapsuudenkodista.

Kylpyhuoneen karin suunnitteli helposti puhtaana pidettäväksi ja talon valmistumisvuoden tyyliin sopivaksi. ”Aikakauden mukaisesti valitsin laadukkaat, mutta pelkistetyt materiaalit, ja tämä ajatus ohjasi koko remonttia.”

Ruuk­ki­his­to­ri­aa ja ja­pa­ni­lais­ta es­te­tiik­kaa

Pa­ris­kun­nan ko­dis­sa on esi­nei­tä mo­lem­pien lap­suu­den­ko­deis­ta. Si­mo­nin per­he omis­ti ai­koi­naan, Kel­lo­kos­ken ruu­kin (ent. Ma­rie­fors bruk), jos­ta muis­tut­ta­vat keit­ti­ön mes­sin­ki­nen mort­te­li ja puu­tar­haan py­sy­väs­ti si­joi­te­tut mai­to­ton­kat.

Puinen antiikkikaappi on Karinin lapsuudenkodista.

Kellokosken ruukin messinkisessä morttelissa säilytetään perheen kyniä. Kodin useat taide-esineet ovat Karinin lapsuudenkodista, kuten kuvan pieni veistos ja Dankwart Dreyerin maalaus.

Ka­ri­nin van­hem­mat oli­vat mer­kit­tä­viä pai­kal­li­sen ku­va­tai­teen ja pien­veis­tos­ten ke­räi­li­jöi­tä, joi­den ko­ko­el­mas­ta osa on pää­ty­nyt Ka­ri­nin ja Si­mo­nin ko­tiin.

Näi­den muis­to­jen li­säk­si ko­din esi­neis­töön on se­koit­tu­nut luon­te­vas­ti ja­pa­ni­lai­nen es­te­tiik­ka, joka teki Ka­ri­niin läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen jo opis­ke­lu­ai­koi­na.

– Tu­tus­tuin Ja­pa­nin ke­ra­miik­ka- ja teks­tii­li­tai­tee­seen en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1986 ol­les­sa­ni Ja­pa­nis­sa vaih­to op­pi­laa­na. Mi­nuun teki val­ta­van vai­ku­tuk­sen se, kuin­ka Ja­pa­nis­sa pie­net vir­heet ja kor­jauk­set toi­vat esi­neil­le li­sä­ar­voa. Mi­nua häm­mäs­tyt­ti eri­tyi­ses­ti van­ho­jen ku­lu­nei­den ki­mo­no­jen kau­niit ja nä­ky­vät kor­jauk­set ja kuin­ka nii­tä jopa ko­ros­tet­tiin.

Keittiössä on Karinin suunnittelema teräksinen sivupöytä, jossa on terrazzo-kivitasot. Pöydän on valmistanut pariskunnan naapurissa asuva seppä. Kaapin päällä on japanilaista ja tanskalaista keramiikkaa ja lasia.Seinällä roikkuva keraaminen paistuva kananmuna on Karinin miniän, Nanna Stech Carlanderin valmistama.

Tans­ka­lai­ses­sa muo­toi­lus­sa sym­met­ria ja sään­nöl­li­syys ku­vi­oin­nis­sa oli­vat tär­keä osa es­teet­tis­tä pe­rin­töä.

– Yh­täk­kiä näin nämä upe­at kor­jauk­set, jot­ka oli teh­ty huo­lel­li­ses­ti riip­pu­mat­ta sii­tä, kuin­ka ku­lu­neet tai re­ven­neet vaat­teet oli­vat. Tämä koh­taa­mi­nen muut­ti sy­väs­ti kä­si­tys­tä­ni kau­neu­des­ta, ja sen jäl­keen työs­ken­te­ly­ta­pa­ni teks­tii­lien pa­ris­sa ot­ti uu­den suun­nan. Tek­nii­kas­ta käy­te­tään Ja­pa­nis­sa ni­meä sas­hi­ko, Ka­rin ker­too.

Ka­rin viet­ti opis­ke­lu­vuo­sien jäl­keen use­aan ot­tee­seen pi­dem­piä ai­ko­ja Ja­pa­nis­sa työs­ken­nel­len ja pi­tä­en siel­lä näyt­te­ly­jä, jois­ta vii­mei­set kak­si jär­jes­tet­tiin ke­vääl­lä 2024 Shi­ga­ra­kis­sa ja Ka­na­za­was­sa, joka on noin tun­nin ajo­mat­kan pääs­sä Ki­o­tos­ta. Ka­na­za­wan gal­le­ria on eri­kois­tu­nut skan­di­naa­vi­siin vin­ta­ge-huo­ne­ka­lui­hin.

– Loin sin­ne ko­ko­nais­val­tai­sen tans­ka­lai­sen ko­din tun­nel­man hei­dän ko­ko­el­mas­taan va­lit­se­mil­la­ni huo­ne­ka­luil­la, va­lai­si­mil­la ja ke­ra­mii­kal­la, sekä esit­te­lin pie­niä kä­sin pa­pe­ri­na­rus­ta ku­dot­tu­ja tai­de­te­ok­si­a­ni yh­des­sä ko­neel­la ku­do­tun ko­ko­el­ma­ni kans­sa, ker­too Ka­rin.

Alvar Aallon suunnitteleman keittiönpöydän ympärillä on käytettynä hankittuja Arne Jacobsenin suunnittelemia tuoleja. Jørgen Gammelgaardin suunnittelema seinävalaisin hankittiin niin ikään käytettynä. Puinen penkki on Karinin lapsuudenkodista. Julisteen on suunnitellut tanskalainen graafikko Bo Bonfils ja sen vierestä oman paikansa löytänyt teos on pariskunnan ystävän maalaama. Kaikki tekstiilit ovat Karinin käsialaa.

Karin on itse suunnitellut kodin keittiön, joka on valmistettu öljytystä tammesta. Yläkaapit teki Karinin ystävä, puuseppä Sofie Clemmensen ja alakaapit sekä keittiön pöydän puolestaan kirvesmies Mads Højbjerg.

Vaasin on suunnitellut Cecilie Manz Holmegaardille ja sen alle asetetun alustan Karin on itse virkannut. Oksat ovat pariskunnan puutarhasta. Turussa valmistetut kynttilänjalat on saatun lahjaksi TORI/NOW-gallerian omistajalta Japanin-vierailun yhteydessä. Kynttilänjalkojen pohjassa lukee E. Lukala.

Ryt­min lu­mois­sa

Si­mo­nin mu­siik­ki­taus­tal­la ja Ka­ri­nin teks­tii­li­tai­teel­la on yl­lät­tä­vän pal­jon yh­teis­tä, enem­män kuin voi­si en­si sil­mäyk­sel­lä ku­vi­tel­la. Mo­lem­mis­sa on kyse ryt­mis­tä.

– Kan­gas­puil­la ku­to­mi­nen vaa­tii täy­del­lis­tä kes­kit­ty­mis­tä. Jo­kai­nen lii­ke on suun­ni­tel­ta­va huo­lel­li­ses­ti, ryt­mi­tet­tä­vä kä­den toi­min­ta ja sil­ti jä­tet­tä­vä ti­laa spon­taa­nil­le imp­ro­vi­soin­nil­le.

– Ku­to­es­sa­ni olen täy­sin up­pou­tu­nut pro­ses­siin, ja pie­ni­kin häi­riö voi rik­koa luo­mi­sen vir­ran. Se on hy­vin sa­man­lais­ta kuin Si­mo­nin työ mu­sii­kin pa­ris­sa. Vaik­ka työs­ken­te­lem­me­kin eri aloil­la, luo­mi­sen läh­tö­koh­tam­me ovat yl­lät­tä­vän sa­man­kal­tai­sia, ja voim­me luon­te­vas­ti ja­kaa aja­tuk­sia ja tu­kea toi­si­am­me tai­teel­li­ses­sa työs­säm­me, Ka­rin ker­too.

Karinin koneella kutomia käyttötekstiilejä. Työhuoneen pöydän on suunnitellut Karinin ystävä, Søren Ulrik Petersen. Pöydän yläpuolelle on ripustettu Karinin kutomia mallikappaleita sekä erilaisia nyörejä ja harjoja, myös yksi vessaharja Japanista. Pöydän ääressä Karin suunnittelee sekä oman mallistonsa että muiden mallistojen, kuten Karakter Copenhagenin ja Silkeborg Uldspinderin teknisiä piirustuksia. työhuoneessa on viidet suuret kangaspuut, joita Karin käyttää eri projekteihin: ”Olen kiitoliinen siitä, että minulla on mahdollisuus työstää useita teoksia rinnakkain.” Karin sai ensimmäiset pienet kangaspuut lahjaksi vanhemmiltaan jo lapsena.

Löy­tö­jä aa­mu­len­kil­tä

Ko­din vä­ri­maa­il­ma, esi­neet ja tun­nel­ma ker­to­vat sel­väs­ti, et­tä valo ja luon­to ovat Ka­ri­nin tär­keim­piä ins­pi­raa­ti­on läh­tei­tä.

– Aa­mu­lenk­ki­ni ovat mi­nul­le päi­vän mer­kit­tä­vin työ­het­ki. Py­rin van­git­se­maan jo­kai­sen aa­mun het­ken ja tuo­maan sen mu­ka­na­ni ko­tiin ja työ­huo­neel­le. En niin­kään kiin­te­ä­nä muo­to­na, vaan hei­jas­tuk­se­na va­los­ta ja ajas­ta. Toki ko­to­nam­me on myös mo­nia esi­nei­tä, jot­ka ovat tart­tu­neet mat­kaan noil­ta aa­mu­kä­ve­lyil­tä, Ka­rin nau­rah­taa.

Hä­nen ta­voit­tee­naan on luo­da teks­tii­le­jä, joi­den ym­mär­tä­mi­seen me­nee het­ki ja jot­ka ovat vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa käyt­tä­jän­sä kans­sa.

– Ha­lu­an, et­tä kyl­py­pyyh­kee­seen il­mes­tyy uu­si ku­vio, kun au­rin­gon­va­lo leik­kii sen pin­nal­la juu­ri oi­ke­al­la het­kel­lä!

Karinin koneella kutomia käyttötekstiilejä. Työhuoneen pöydän on suunnitellut Karinin ystävä, Søren Ulrik Petersen. Pöydän yläpuolelle on ripustettu Karinin kutomia mallikappaleita sekä erilaisia nyörejä ja harjoja, myös yksi vessaharja Japanista. Pöydän ääressä Karin suunnittelee sekä oman mallistonsa että muiden mallistojen, kuten Karakter Copenhagenin ja Silkeborg Uldspinderin teknisiä piirustuksia. työhuoneessa on viidet suuret kangaspuut, joita Karin käyttää eri projekteihin: ”Olen kiitoliinen siitä, että minulla on mahdollisuus työstää useita teoksia rinnakkain.” Karin sai ensimmäiset pienet kangaspuut lahjaksi vanhemmiltaan jo lapsena.