"Tram­po­lii­ni­voi­mis­te­lus­sa teh­dään vol­teis­ta ja kier­teis­tä koos­tu­via hyp­py­sar­jo­ja. Laji on yl­lät­tä­vän ras­kas, vä­hän kuin pi­ka­juok­su. Ve­ny­vyys ei ole ko­vin tär­ke­ää, toi­sin kuin muis­sa voi­mis­te­lu­la­jeis­sa. Sen si­jaan tram­po­lii­ni­voi­mis­te­lu vaa­tii hy­vää ta­sa­pai­noa ja kes­ki­var­ta­lon li­hak­sia, jot­ta liik­keen­sä pys­tyy hal­lit­se­maan. Myös jal­ka­li­hak­set ovat hyp­pies­sä ko­e­tuk­sel­la. Par­haim­mil­laan tram­po­lii­nil­la voi hy­pä­tä jopa kah­dek­san met­rin kor­keu­teen.

Ki­sois­sa on tar­koi­tuk­se­na teh­dä 10 eri­lai­sen hy­pyn sar­ja il­man vä­li­hyp­py­jä. Pis­tei­tä saa vai­keis­ta hy­pyis­tä ja sii­tä, mitä kor­ke­am­mal­le hyp­pii ja mitä kes­kem­mäl­lä tram­po­lii­nia py­syy. Suo­ri­tus on in­ten­sii­vi­nen ja ras­kas ry­pis­tys, ja sen jäl­keen on ihan mai­to­ha­poil­la. Ero mui­hin voi­mis­te­lu­la­jei­hin on, et­tei ki­sois­sa ar­vos­tel­la ul­ko­nä­köä, ei­kä hiuk­sis­ta ja mei­keis­tä tar­vit­se ot­taa pai­nei­ta.

Moni ajat­te­lee, et­tä tram­po­lii­ni­voi­mis­te­lu on tosi vaa­ral­li­nen laji, mikä on mie­les­tä­ni vä­hän är­syt­tä­vää.

Tree­naan vii­des­tä kuu­teen ker­taan vii­kos­sa kol­mi­sen tun­tia ker­ral­laan. Tree­nit ovat in­ter­val­li­har­joi­tuk­sia: hy­pin en­sin oman sar­ja­ni ja sen jäl­keen odo­tan seu­raa­vaa vuo­ro­a­ni. Hyp­pi­mi­sen li­säk­si har­joit­te­len pal­jon jump­pa­pal­loil­la ja ku­mi­nau­hoil­la ja teen ta­sa­pai­no­liik­kei­tä. En­nen la­jin aloit­ta­mis­ta olin pal­jon lai­hem­pi ja mi­nul­la oli ai­ka huo­no ta­sa­pai­no. Sit­tem­min li­hak­sia on tul­lut vä­hän joka puo­lel­le ke­hoa, ja koor­di­naa­ti­o­ky­ky­ni on ke­hit­ty­nyt hui­mas­ti.

Moni ajat­te­lee, et­tä tram­po­lii­ni­voi­mis­te­lu on tosi vaa­ral­li­nen laji, mikä on mie­les­tä­ni vä­hän är­syt­tä­vää. Em­me tee tree­neis­sä mi­tään uh­ka­roh­ke­aa, vaan ete­nem­me vai­ke­am­piin temp­pui­hin vas­ta sit­ten, kun hel­pom­mat sar­jat su­ju­vat riit­tä­vän hy­vin. Tie­tys­ti tram­po­lii­nil­ta tip­puu jos­kus, mut­ta il­ma­len­to näyt­tää usein pal­jon hur­jem­mal­ta kuin oi­ke­as­ti on­kaan. Pari ker­taa nil­kas­ta­ni on men­nyt ni­vel­si­teet, kun olen las­keu­tu­nut huo­nos­ti maa­han, mut­ta muu­toin olen vält­ty­nyt vam­moil­ta.

Kun aloi­tin tram­po­lii­ni­voi­mis­te­lun, olin ai­ka ujo ja epä­var­ma. Pää­sin kui­ten­kin vä­hi­tel­len pe­lois­ta­ni eroon, kun huo­ma­sin, et­tei mi­tään pe­lät­tä­vää ole. Toki päi­vis­sä­kin on eroa: toi­si­naan jo­kin lii­ke saat­taa yhä tun­tua hur­jal­ta tai vai­ke­al­ta, mut­ta su­juu­kin seu­raa­vis­sa tree­neis­sä kuin it­ses­tään. Kos­kaan ei kan­na­ta aja­tel­la, mitä alas­tu­los­sa voi mah­dol­li­ses­ti sat­tua, vaan kes­kit­tyä vain te­ke­mään liik­keet mah­dol­li­sim­man puh­taas­ti ja oi­kein.

Tem­puis­sa vain mie­li­ku­vi­tus on ra­ja­na. Ra­kas­tan ni­me­no­maan uu­sien liik­kei­den har­joit­te­le­mis­ta, sil­lä sil­loin saan to­del­la haas­taa it­se­ni. On myös tosi pal­kit­se­vaa, kun lii­ke, jota on tree­nan­nut tosi pit­kään, yh­täk­kiä on­nis­tuu­kin. Ha­lu­ai­sin vie­lä osa­ta trip­la­vol­tin ja pääs­tä EM-ki­soi­hin kil­pai­le­maan. Vaik­ka tram­po­lii­ni­voi­mis­te­lu on­kin tek­ni­nen laji, il­mas­sa mie­len val­taa iha­na va­paus. Pa­ras­ta on, kun on­nis­tun hyp­pää­mään niin kor­ke­al­le, et­tä tun­tuu kuin len­täi­sin."

Ti­laa Fit!

Lue myös:

Suih­ku­lau­tai­lu vei El­san men­nes­sään

Vi­kel­tä­jä te­kee ak­ro­ba­ti­a­temp­pu­ja he­vo­sen se­läs­sä

Twerk­kauk­sen Suo­men mes­ta­ri: "Twerk­kauk­ses­sa on boss lady -asen­net­ta"