Peh­meä pu­heen­so­ri­na kai­kuu An­ti­be­sin van­han kau­pun­gin to­ril­la jo aa­mu­var­hai­sel­la. Pur­sui­le­vil­la tis­keil­lä myy­dään he­del­miä, vi­han­nek­sia, tuo­ret­ta ka­laa, etee­ri­siä öl­jy­jä, olii­ve­ja, leik­ke­lei­tä ja juus­to­ja. Olem­me Marché Pro­ven­ce­lil­la, joka on avoin­na vuo­den ym­pä­ri.

Pat­ri­ci­ak­si esit­täy­ty­vä myy­jä ker­too herk­ku­tis­kin­sä tuot­teis­ta: on tuok­su­via yrt­te­jä ja maus­tet­tua suo­laa. Naa­pu­ri­tis­kin Na­dia ja Tony taas myy­vät kor­si­ka­lai­sia leik­ke­lei­tä. Mais­tan peh­me­ää sa­la­mi­mak­ka­raa, jota pai­kal­li­set naut­ti­vat ape­ri­tii­vin kera.

To­rin ku­pees­sa si­jait­se­va La Ci­vet­te du Marché -ni­mi­nen kah­vi­la kut­suu kup­po­sel­le mai­to­kah­via, café crème.

Marché Pro­ven­cel on avoin­na ke­sä­kau­del­la joka päi­vä kel­lo 6–13. Tal­vel­la tori on sul­jet­tu maa­nan­tai­sin.

Vä­li­me­rel­le kur­kot­ta­va kes­ki­ai­kai­nen Gri­mal­dien lin­na on An­ti­be­sin kau­pun­gin maa­merk­ki. Lin­nas­sa toi­mii myös yk­si ar­vos­te­tuim­mis­ta Pab­lo Pi­cas­so -mu­se­ois­ta, jos­sa on esil­lä niin tai­tei­li­jan maa­lauk­sia, gra­fiik­kaa kuin ke­ra­miik­kaa­kin.

Mu­se­ol­le kä­ve­lee to­ril­ta pa­ris­sa mi­nuu­tis­sa. Aa­mul­la mu­se­ol­la on hyvä ol­la ajois­sa, sil­lä paik­ka on suo­sit­tu.

Ri­vie­ral­la pit­kään asu­nut Pi­cas­so työs­ken­te­li lin­nas­sa toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen. Mus­ée Pi­cas­son ko­ko­el­mien ydin muo­dos­tuu­kin tai­tei­li­jan it­sen­sä kau­pun­gil­le lah­joit­ta­mas­ta 77 työs­tä. Jou­kos­sa on usei­ta mer­kit­tä­viä te­ok­sia, muun mu­as­sa Joie de viv­re.

Mus­ée Pi­cas­so on avoin­na ti–su kel­lo 10–18. Tal­vi­kau­del­la mu­seo sul­kee lou­nas­tau­on ajak­si. Li­put 6 eu­roa.

Lue myös: Älä ma­joi­tu ho­tel­liin – upe­at rans­ka­lai­set ma­ja­ta­lot vie­vät sy­dä­men

Mu­se­ol­ta mat­ka jat­kuu veh­re­äl­le Rue Bas Cas­te­let -pik­ku­ka­dul­le. Olem­me saa­pu­neet kau­pun­gin kau­neim­piin alu­ei­siin kuu­lu­vaan Saf­ra­nie­riin.

Oi­ke­as­taan ei pi­täi­si pu­hua kau­pun­gi­no­sas­ta. Saf­ra­nier, ku­ten Pa­rii­sin kuu­lui­sa Mont­mart­re­kin, ju­lis­tau­tui ai­koi­naan com­mu­ne lib­rek­si eli va­paak­si kau­pun­gik­si. Tä­nä­kin päi­vä­nä Saf­ra­nier va­lit­see oman por­mes­ta­rin­sa, vaik­kei täl­lä vi­ral­lis­ta val­taa ole­kaan.

Saf­ra­nie­rin au­ki­ol­la si­jait­see tun­nel­mal­li­nen ja koh­tuu­hin­tai­nen Le Saf­ra­nier -te­ras­si­ra­vin­to­la. Yk­si sen suo­si­tuim­mis­ta an­nok­sis­ta on aïo­li, jo­hon kuu­luu ka­laa, kas­vik­sia ja run­saas­ti val­ko­si­pu­li­kas­ti­ket­ta.

Ruo­kai­san lou­naan jäl­keen seik­kai­lu ka­peil­la ku­jil­la jat­kuu. Kart­ta on hyvä ol­la mu­ka­na, sil­lä suun­ta­vais­to saat­taa ka­peis­sa sok­ke­lois­sa pet­tää. Rue Ja­mes Close -kä­ve­ly­ka­tu lä­hel­lä tu­ris­tien suo­si­maa Place Na­ti­o­na­lin au­ki­o­ta on täyn­nä hou­kut­te­le­via pik­ku­pu­tiik­ke­ja.

Ra­vin­to­la Le Saf­ra­nier, 1, Place du Saf­ra­nier.

Lue myös: 3 iha­naa kau­pun­kia Rans­kan Ka­ta­lo­ni­as­sa

An­ti­be­sin van­haa kau­pun­kia kier­tää ko­mea ki­vi­muu­ri, jon­ka pääl­le pää­see ki­pu­a­maan sa­ta­man puo­lel­ta. Yl­hääl­tä au­ke­a­vat nä­ky­mät Eu­roo­pan suu­rim­piin kuu­lu­vaan hu­vi­ve­ne­sa­ta­maan Port Vau­ba­niin, jon­ka jät­ti­mäi­set jah­dit häm­mäs­tyt­tä­vät.

Sa­ta­man yl­le ko­ho­aa upea, 1500-lu­vul­la ra­ken­net­tu Fort Car­ré-puo­lus­tus­lin­noi­tus. Kos­ka An­ti­be­sin itä­puo­lel­la si­jait­se­va Niz­za lii­tet­tiin Rans­kaan vas­ta 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, kau­pun­gin si­jain­ti ra­jan tun­tu­mas­sa oli pit­kään maan­tie­teel­li­ses­ti tär­keä.

Kun jat­kam­me muu­ria pit­kin pi­dem­mäl­le, vas­taan tu­lee me­rel­le kat­se­le­va, tai­tei­li­ja Jau­me Plen­san Le No­ma­de -pat­sas. Sen ku­pees­ta voi ter­veh­tiä sa­ta­maan saa­pu­via aluk­sia ja ihail­la vas­ta­ran­nal­la siin­tä­vää Niz­zaa.

Lue myös: Ke­säi­sen Niz­zan kol­me pa­ras­ta koh­det­ta

Sa­ta­mas­ta mat­ka käy kau­pun­gin toi­seen kes­kuk­seen, ran­ta­e­lä­mäs­tään tun­net­tuun Juan les Pin­siin. Tun­nel­ma ero­aa An­ti­be­sis­ta: ran­ta­ka­dun ra­vin­to­lois­sa soi elä­vä mu­siik­ki, pu­tii­kit myy­vät hoh­ta­via ui­ma-asu­ja ja kup­pi­lois­sa sie­mail­laan näyt­tä­viä sa­teen­var­jod­rink­ke­jä.

Juan les Pins on ol­lut suo­sit­tu lo­ma­koh­de jo pit­kään. En­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen siel­lä viet­ti­vät ai­kaa ame­rik­ka­lai­sen kult­tuu­rie­lii­tin jä­se­net, ku­ten F. Scott Fitz­ge­rald, Er­nest He­ming­way ja Char­les Chap­lin. Ame­rik­ka­lais­ten vie­rai­den an­si­os­ta Juan les Pins tun­ne­taan ny­ky­ään myös jaz­zis­ta: kau­pun­gis­sa on vuo­des­ta 1959 läh­tien jär­jes­tet­ty jo­ka­ke­säi­nen jazz-fes­ti­vaa­li.

An­ti­be­sis­ta Juan les Pin­siin pää­see lä­hi­ju­nal­la, pai­kal­lis­bus­sil­la tai kä­vel­len. No­pein kä­ve­ly­reit­ti käy Bou­le­vard Wil­so­nia pit­kin ja vie noin puo­li tun­tia.

 Lue myös:

Ita­li­an jär­vet – pa­la­nen pa­ra­tii­sia

Kun kyl­läs­tyt Bar­ce­lo­naan, suun­taa Sit­ge­siin

Nämä ovat Bar­ce­lo­nan par­haat pii­lo­pai­kat