Maa­lis­kuus­sa 1983 Jörn Don­ner, 50, esiin­tyi opis­ke­li­ja­juh­lis­sa. Bit­te Wes­ter­lund, 23, il­mes­tyi pai­kal­le ys­tä­vien­sä kans­sa, hie­man myö­häs­sä. Don­ner huo­ma­si nai­sen.

”Hän sa­noi, et­tä va­li­tet­ta­vas­ti nyt on per­jan­tai ja mi­nun on läh­det­tä­vä ko­tiin kat­so­maan te­le­vi­si­os­ta Dal­la­sia. Hä­nen sa­nan­sa hu­vit­ti­vat mi­nua. Seu­raa­va­na päi­vä­nä sain kut­sun syö­mään sa­vu­si­la­koi­ta hä­nen ko­tiin­sa Poh­jois­ran­taan. Sen jäl­keen ta­pa­sim­me toi­si­am­me sa­las­sa mut­ta sään­nöl­li­ses­ti”, Bit­te Wes­ter­lund muis­te­lee.

Jörn Don­ner oli tun­nus­tet­tu kir­jai­li­ja ja elo­ku­va­oh­jaa­ja, lo­pet­ta­nut juu­ri pes­tin­sä Ruot­sin Elo­ku­vains­ti­tuu­tin joh­ta­ja­na – ja nai­mi­sis­sa ruot­sa­lai­sen Jea­net­te Bon­nie­rin kans­sa. Kaik­ki luu­li­vat tie­tä­vän­sä jo­ta­kin mie­hes­tä, joka oli ra­vis­tel­lut suo­ma­lais­ta elo­ku­vaa roh­keil­la sän­ky­koh­tauk­sil­la ja älyk­kö­a­sen­teel­laan.

Bit­te Wes­ter­lund oli maa­lais­tyt­tö Kar­jaal­ta. Heil­lä oli ikä­e­roa 27 vuot­ta.

"Täs­tä mie­hes­tä ei tule las­te­ni isää"

Seu­rus­te­lun al­ku­ai­ka­na Jörn Don­ner kir­joit­ti 1985 Fin­lan­dia-pal­kit­tua Isä ja poi­ka -te­os­ta Je­a­net­te Bon­nie­rin su­vun omis­ta­mas­sa ta­los­sa Tuk­hol­man saa­ris­tos­sa.

Bit­te Wes­ter­lund val­mis­te­li toi­mit­ta­jan tut­kin­to­aan Svens­ka So­ci­al- och kom­mu­nal­högs­ko­la­nis­sa.

Jörn Don­ner vei Bit­te Wes­ter­lun­din ke­sä­pai­kal­leen Bro­mar­viin. Toi­sel­la puo­lel­la me­ren­lah­tea si­jait­see lap­suu­den­ke­sien Fram­näs, lä­his­töl­lä usei­ta su­vun hu­vi­loi­ta. Su­ku­lai­set kuis­ki­vat kes­ke­nään, kuin­ka Jörn kul­jet­taa mu­ka­naan nuor­ta, tum­maa ja kau­nis­ta nais­ta. Bit­te Wes­ter­lun­dia ei vie­lä esi­tel­ty lä­hi­pii­ril­le.

”En voi­nut myös­kään ku­vi­tel­la, et­tä ta­los­ta tu­li­si vie­lä ko­ti­ni”, Bit­te Wes­ter­lund muis­te­lee.

Hän kävi en­ti­seen ta­paan Kar­jaal­la van­hem­pien­sa luo­na.

Äi­ti ei pi­tä­nyt Jörn Don­ne­rin jul­ki­suus­ku­vas­ta.

”Äi­ti pa­hek­sui mie­hen tu­pa­kan­polt­toa ja ryyp­pää­mis­tä. Loh­du­tin äi­tiä, et­tä tämä oli mi­nul­le vain mie­len­kiin­toi­nen seik­kai­lu. Täs­tä mie­hes­tä ei kos­kaan tu­li­si las­te­ni isää”, Bit­te Wes­ter­lund ker­too.

"Jä­tin mie­les­sä­ni hy­väs­tit Jörn Don­ne­ril­le"

Suh­teen kul­ma­ki­vek­si muo­dos­tui Bit­te Wes­ter­lun­din muut­to Ita­li­aan vuon­na 1985. Aloit­te­le­val­le toi­mit­ta­jal­le jär­jes­tyi mah­dol­li­suus pääs­tä ar­vos­te­tun ku­va­tai­tei­li­jan Mim­mo Ro­tel­lan as­sis­ten­tik­si Mi­la­noon.

”Tie­sin viih­ty­vä­ni ul­ko­mail­la. Jä­tin mie­les­sä­ni hy­väs­tit suh­teel­le­ni Jörn Don­ne­rin kans­sa.”

Mut­ta Don­ner kir­joit­ti kir­jei­tä ja soit­ti.

”Yh­des­sä kir­jeis­tään hän eh­dot­ti, voi­sin­ko mat­kus­taa hä­nen kans­saan Pa­rii­siin.”

Pa­rii­sis­sa Jörn hem­mot­te­li Bit­teä.

”Asuim­me par­hais­sa ho­tel­leis­sa, söim­me Mic­he­lin-täh­dil­lä mer­ki­tyis­sä ra­vin­to­lois­sa ja joim­me samp­pan­jaa.”

Sen jäl­keen seu­ra­si usei­ta mat­ko­ja yh­des­sä, kaik­ki yh­tä hoh­dok­kai­ta.

"Mikä mää­rit­tää yh­tei­sen tu­le­vai­suu­den?"

”Jos Jörn ei oli­si tul­lut ha­ke­maan mi­nua Ita­li­as­ta, asui­sin täl­lä het­kel­lä to­den­nä­köi­ses­ti jos­sain kau­ka­na Suo­mes­ta. Eh­kä Ita­li­as­sa tai Ame­ri­kas­sa”, Bit­te Wes­ter­lund sa­noo.

”Sat­tu­mat oh­jaa­vat ih­mis­tä. Ei­hän se, et­tä on yh­des­sä jon­kun kans­sa sän­gys­sä joi­ta­kin ker­to­ja, mer­kit­se vie­lä, et­tä oli­si yh­tei­nen tu­le­vai­suus”, Jörn Don­ner sa­noo.

Te­ok­ses­saan Mam­mut­ti Jörn Don­ner kul­jet­taa Bit­teä mu­ka­na. Hän myös vaih­taa lem­pi­vis­kin­sä Cut­ty Sar­kin J&B:hen, "Jörn ja Bit­te -vis­kiin".

On­ko tämä mie­hen karu tapa ker­toa, kuka on tär­kein hä­nen maa­il­mas­saan? Mikä hei­tä yh­dis­tää?

”Sau­na, si­la­kat ja tai­de, ja tie­ten­kin po­jat”, Bit­te Wes­ter­lund ki­teyt­tää.

”Ka­las­tin tuol­loin, ku­ten edel­leen­kin, ja val­mis­tan it­se pyy­tä­mä­ni ka­lat”, Jörn Don­ner ker­too.

”Jo suh­teen alus­sa mi­nut kel­puu­tet­tiin sou­ta­jak­si, kun mies läh­ti ko­ke­maan verk­ko­jaan”, Bit­te Wes­ter­lund to­te­aa.

"Jörn haki en­sim­mäi­se­nä kan­sa­ne­dus­ta­ja­na isyys­lo­maa"

Sana po­jat saa mo­lem­pien sil­miin syt­ty­mään sen eri­tyi­sen pilk­keen. Po­jat Da­niel ja Ra­fa­el ovat nyt ai­kui­sia.

Esi­kois­poi­ka Da­nie­lin syn­ty­es­sä pari asui eril­lään: Don­ner su­kun­sa ta­los­sa Poh­jois­ran­nas­sa, Wes­ter­lund Me­ri­tul­lin­ka­dul­la.

”Jörn sel­vi­si hy­vin Da­nie­lin vau­va-ajas­ta. Hän oli sil­loin kan­sa­ne­dus­ta­ja ja haki isyys­lo­maa en­sim­mäi­se­nä kan­sa­ne­dus­ta­ja­na edus­kun­nan his­to­ri­as­sa. Kun Da­niel oli yh­dek­sän­kui­nen, läh­din äi­ti­ni Gun­ne­lin kans­sa in­ter­rei­laa­maan Poh­jois­mai­hin. Da­niel jäi Jör­nin hoi­viin”, Bit­te Wes­ter­lund ker­too.

Nuo­ren äi­din pa­la­tes­sa kah­den vii­kon mat­kal­taan isä ja poi­ka oli­vat tyy­ty­väi­siä, mut­ta poi­ka aut­ta­mat­to­man li­kai­sis­sa vaat­teis­sa, Bit­te ker­too.

"Olen elä­nyt mie­he­ni rin­nal­la hy­vän elä­män"

Per­he viih­tyy yh­des­sä. Il­lal­li­nen, usein Jör­nin val­mis­ta­ma, nau­ti­taan kel­lo seit­se­mäl­tä il­lal­la. Ai­kui­set po­jat­kin tu­le­vat sil­loin täl­löin yh­tei­sil­le ate­ri­oil­le.

”Olen elä­nyt mie­he­ni rin­nal­la hy­vän elä­män. Kun toi­nen on mat­koil­la tai pit­kään pois­sa töit­ten vuok­si, kir­joi­tam­me säh­kö­pos­te­ja ja soi­tam­me päi­vit­täin, jos­kus mon­ta ker­taa päi­väs­sä", Bit­te Wes­ter­lund ker­too.

Jörn Don­ner sa­noo, et­tä on par­haan­sa mu­kaan jär­jes­tä­nyt per­heen asi­oi­ta.

”Kir­joil­la ei kas­va­te­ta omai­suut­ta, elo­ku­vil­la vie­lä vä­hem­män. Mut­ta en ha­lua it­keä kro­ko­tii­lin­kyy­ne­lei­tä. Apu­ra­ho­ja ei jos­tain syys­tä myön­ne­tä, mut­ta ka­laa nou­see ver­kol­la me­res­tä.”