Jor­ma Uo­ti­sen, 65, ko­to­na Ete­lä-Hel­sin­gis­sä tun­nel­ma on sees­tei­nen.  Va­loi­sa ja ava­ra ylim­män ker­rok­sen asun­to on si­sus­tet­tu har­ki­ten. Tai­de­te­ok­sia on siel­lä tääl­lä ja vä­ri­tys mus­tan, val­koi­sen ja pu­nai­sen har­mo­ni­nen yh­dis­tel­mä. On sel­vää, et­tä ol­laan es­tee­ti­kon ko­to­na.

”Ko­dis­ta on tul­lut mi­nul­le vuo­si vuo­del­ta tär­ke­äm­pi paik­ka. Tar­vit­sen ti­laa ym­pä­ril­le­ni ja omaa rau­haa myös suh­tees­sa ol­les­sa­ni”, mies sa­noo kaa­ta­es­saan samp­pan­jaa Nan­ny Stil­lin suun­nit­te­le­miin la­sei­hin. Keit­tiö, ku­ten kaik­ki muu­kin asun­nos­sa, on kiil­tä­vän puh­das.

”Ruo­kaa en ko­to­na juu­ri­kaan lai­ta en­kä juo al­ko­ho­lia, sa­tun­nais­ta samp­pan­ja­la­sil­lis­ta lu­kuu­not­ta­mat­ta. Mi­nul­la on muu­ta­ma ra­vin­to­la, ku­ten Ma­xill ja Raf­la, lä­his­töl­lä, jos­sa käyn syö­mäs­sä. Mut­ta sii­vo­a­mi­ses­ta pi­dän. Kun pe­sin äs­ket­täin ik­ku­noi­ta, ka­dul­le ke­rään­tyi jouk­ko lap­sia vil­kut­ta­maan ja hur­raa­maan”, tv-esiin­ty­mi­sil­lään koko kan­san tie­toi­suu­teen nous­sut mies hy­myi­lee.

Lue myös: Tans­si­ja Min­na Ter­va­mä­ki: "Älä kuun­te­le it­se­ä­si, käy­tä jär­ke­ä­si"

”Läh­din tans­si­ja­na, pa­la­sin tai­tei­li­ja­na”

Vaik­ka lau­lu on­kin vii­me vuo­si­na tul­lut Uo­ti­sen il­mai­sus­sa en­tis­tä tär­ke­äm­pään roo­liin, hä­nen elä­män­työn­sä on tans­sis­sa.

”Sai­ras­tin 19-vuo­ti­aa­na mo­ni­her­mo­juu­ri­tu­leh­duk­sen, joka vei het­kek­si puhe- ja lii­kun­ta­ky­vyn. Tur­ku­lai­ses­sa sai­raa­las­sa maa­tes­sa­ni ym­mär­sin liik­keen mer­ki­tyk­sen ja sen mil­li­met­rin tark­kuu­den. Kun ei pys­ty liik­ku­maan, jo­kai­nen lii­kut­tu mil­li­kin on mer­ki­tyk­sel­li­nen. Pää­tin, jos täs­tä sel­vi­än, ryh­dyn tans­si­jak­si.”

Hän sel­vi­si ja haki kan­sal­lis­ba­le­tin ko­e­tans­siin.

”Tai­si ol­la pu­laa mies­tans­si­jois­ta, kos­ka mi­nut, mus­ta­tuk­kai­nen poi­ka kor­va­ko­rui­neen, va­lit­tiin”, mies vel­mui­lee. Uo­ti­sen lah­jak­kuus ei jää­nyt huo­maa­mat­ta. Hän jat­koi opin­to­ja Tuk­hol­mas­sa, Köö­pen­ha­mi­nas­sa ja Sveit­sis­sä.

”Ko­dis­ta on tul­lut mi­nul­le vuo­si vuo­del­ta tär­ke­äm­pi paik­ka."

”Opet­ta­jak­se­ni tuli Ser­gei Go­lo­vi­ne, jon­ka me­to­dit poik­ke­si­vat klas­si­sen ba­le­tin me­to­deis­ta. Ihas­tuin näi­hin op­pei­hin. Mi­nul­la oli on­gel­mia jous­ta­van ja not­ke­an ke­ho­ni kans­sa ja Go­lo­vi­ne ikään kuin lait­toi mi­nut pa­ket­tiin ja pai­koil­le­ni. Löy­sin sel­kä­ran­gan, jon­ka pääl­le voi ra­ken­taa.”

Kään­teen te­ke­vin­tä tans­si­ja­na on kui­ten­kin ol­lut yh­teis­työ yh­dys­val­ta­lai­sen tans­si­ja­ko­re­og­ra­fi Ca­ro­lyn Carl­so­nin kans­sa. Carl­son ava­si Uo­ti­sel­le uu­den maa­il­man ja nä­kö­kul­man. Imp­ro­vi­saa­ti­on kaut­ta löy­tyi uu­sia muo­to­ja ja ta­po­ja tans­si-il­mai­suun.

”Läh­din Pa­rii­siin Ca­ro­ly­nin ko­keel­li­seen ryh­mään 26-vuo­ti­aa­na tans­si­ja­na ja pa­la­sin tai­tei­li­ja­na Kä­si­tyk­se­ni ajas­ta, ti­las­ta ja muo­dos­ta sy­ve­ni­vät. ”

Pa­rii­sin vuo­det oli­vat on­nel­lis­ta ai­kaa. Kau­nis pie­ni huo­neis­to oi­keus­pa­lat­sin ku­pees­sa, esiin­ty­mi­set ym­pä­ri maa­il­maa ja tii­vis, al­le kym­men­hen­ki­nen, tans­siyh­tei­sö ei­vät unoh­du.

”Se oli hy­vin in­ten­sii­vi­nen ja sti­mu­loi­va jak­so. Esiin­nyim­me Rans­kan li­säk­si liki kol­mes­sa­kym­me­nes­sä maas­sa. Sil­loin sol­mi­tut kon­tak­tit ovat kan­ta­neet vuo­sien­kin jäl­keen, niin kan­sal­lis­ba­le­tin joh­ta­ja­na kuin Kuo­pio tans­sii ja soi -fes­ti­vaa­lin tai­teel­li­se­na joh­ta­ja­na.”

”Olin il­man työ­tä ja yk­sin”

Vaik­ka me­nes­tys­tä ja ap­lo­de­ja on tul­lut niin Suo­mes­sa kuin maa­il­mal­la, ural­le mah­tuu myös vai­kei­ta het­kiä.

”Flop­pe­ja on toki ol­lut. Niil­le voi nyt jo nau­raa, mut­ta sil­lä het­kel­lä ei nau­rat­ta­nut. esi­mer­kik­si ”Tu­li­lin­tu” 1997 oli ka­tast­ro­fi. La­val­la oli köy­siä ja sut­tui­sia kan­kai­ta, mi­kään ei toi­mi­nut, mut­ta jäl­keen­päin aja­tel­len, ei se muu­ten oli­si voi­nut ol­la­kaan. Se ku­vas­ti sen het­kis­tä elä­mää­ni, joka oli sol­mus­sa kuin köy­det la­val­la.”

Suu­rem­pi kuin yk­sit­täi­sen esi­tyk­sen epä­on­nis­tu­mi­sen tuo­ma krii­si oli kym­men­vuo­tis­pes­tin päät­ty­mi­nen kan­sal­lis­ba­le­tin joh­ta­ja­na vuon­na 2000. Uo­tis­ta ei ää­nes­tet­ty uu­del­le kau­del­le. Sa­maan ai­kaan hän ero­si 18-vuo­ti­ses­ta suh­tees­taan He­le­na Lindg­re­nin kans­sa.

”Olin il­man työ­tä ei­kä ko­to­na odot­ta­nut ke­tään. Mi­nua pyy­det­tiin sil­loin Gö­te­bor­gin ba­le­tin joh­ta­jak­si ja läh­din­kin pai­kan pääl­le. Sa­tei­se­na päi­vä­nä, kul­kies­sa­ni kau­pun­gin ka­tu­ja, ta­ju­sin et­ten kuu­lu tän­ne. Paik­ka­ni on Suo­mes­sa. Tääl­lä ovat ys­tä­vä­ni ja lä­hei­se­ni.”

Pa­lat­tu­aan Suo­meen Uo­ti­nen aloit­ti Kuo­pio Tans­sii ja soi -fes­ti­vaa­lin tai­teel­li­se­na joh­ta­ja­na.

”Noi­den poh­dis­ke­lu­jen jäl­keen mi­nun oli help­po si­tou­tua teh­tä­vään.”

"Rak­kaut­ta ei voi pa­kot­taa. Se tu­lee, jos on tul­lak­seen."

”En pe­rus­ta men­nei­siin”

Kun Uo­ti­nen kat­soo elä­mään­sä taak­se­päin, hän ei tun­ne ka­tu­mus­ta saa­ti kat­ke­ruut­ta.

”En ole nos­tal­gi­nen en­kä pe­rus­ta men­nei­siin. Kai­kel­la on ol­lut oma ar­von­sa ja paik­kan­sa. Ih­mi­nen te­kee par­haan­sa kul­loi­sen­kin päi­vän ky­ky­jen mu­kaan. Jos­kus se pa­ras voi kyl­lä ol­la ai­ka low.”

Tär­ke­ät ys­tä­vyy­det ovat säi­ly­neet, rak­kauk­sia on tul­lut ja men­nyt.

”Eräs­tä ih­mis­suh­det­ta mie­tin jos­kus. Olin pa­ri­suh­tees­sa, kun ra­kas­tuin tu­li­ses­ti toi­seen. Oli­si­ko sil­loin pi­tä­nyt läh­teä hä­nen mu­kaan­sa? Mut­ta kun vuo­sien jäl­keen ta­pa­sim­me, ta­ju­sin, et­tä tein jää­des­sä­ni oi­ke­an rat­kai­sun. Elä­mä on men­nyt oi­kein.”

Enää hän ei odo­ta rak­kaut­ta.

”Rak­kaut­ta ei voi pa­kot­taa. Se tu­lee, jos on tul­lak­seen. Täs­sä iäs­sä asia ei ole pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sä­ni. Koen ole­va­ni edel­leen luo­mis­voi­mai­nen ja ha­lu­an to­teut­taa sitä.”

Uo­ti­nen sai tois­sa vuo­den alus­sa vii­si­vuo­ti­sen Val­ti­on tai­tei­li­jap­ro­fes­suu­ri­a­pu­ra­han.

”Se oli iloi­nen yl­lä­tys. Olin jo aja­tel­lut, et­ten tu­li­si sitä saa­maan. Apu­ra­han tur­vin voin jat­kaa ko­re­og­ra­fi­oi­den te­ke­mis­tä. Nyt työn al­la on teos Tu­run Au­rin­ko­ba­le­til­le.”

Tai­teen te­ke­mis­tä Uo­ti­nen ai­koo jat­kaa niin kau­an kuin on sa­not­ta­vaa.

”Niin kau­an kun si­säi­nen vält­tä­mät­tö­myys vaa­tii. Ei ole muu­ta vaih­to­eh­toa.”

Tu­le­vai­suu­den suh­teen toi­veet ovat sel­vil­lä.

”Kun vain jär­ki säi­lyi­si ja ter­veys. Et­tä sai­sin jat­kaa it­se­ni nä­köis­tä elä­mää.”

Jut­tua päi­vi­tet­ty 20.3.2017 kel­lo 12:21: ar­tik­ke­lin ing­res­siä täy­den­net­ty.

Lue myös:

Maa­rit ja Sami Hur­me­rin­ta: ”Ra­kas­tam­me myös tois­tem­me vir­hei­tä”

Anu Si­ni­sa­lo: Elä­mäs­sä­ni mi­kään ei ole men­nyt pe­rin­tei­ses­ti

Sir­pa Suu­ta­ri-Jääs­kö ja Juk­ka Haa­pa­lai­nen: "Ha­lu­am­me haas­taa toi­sem­me"