Esi­merk­ki­ta­pauk­ses­sam­me ydin­per­hee­seen kuu­lu­vat äi­ti, isä ja kol­me ai­kuis­ta las­ta. Isä kuo­lee. Tes­ta­ment­tia ei ole, ja puo­li­soil­la on avio-oi­keus tois­ten­sa omai­suu­teen. Puo­li­sot ovat asu­neet yh­tei­ses­ti omis­te­tus­sa omis­tu­sa­sun­nos­sa.

Isän kuo­le­man jäl­keen pi­de­tään pe­run­kir­joi­tus. Ve­rot­ta­ja te­kee pe­rin­tö­ve­ro­tuk­sen yh­tey­des­sä las­ken­nal­li­sen osi­tuk­sen ja pe­rin­nön­ja­on sekä las­kee kun­kin rin­ta­pe­ril­li­sen pe­rin­tö­o­suu­det. Täs­sä ta­pauk­ses­sa rin­ta­pe­ril­li­siä ovat kol­me ai­kuis­ta las­ta.

Pe­rin­tö­ve­ro­tuk­seen vai­kut­taa, on­ko les­ki ve­don­nut oi­keu­teen­sa pi­tää ja­ka­mat­to­ma­na hal­lus­saan yh­tei­se­nä ko­ti­na pi­det­ty vii­mei­nen asun­to ja siel­lä ole­va koti-ir­tai­mis­to. Les­ken hal­lin­ta­oi­keus vä­hen­tää rin­ta­pe­ril­lis­ten pe­rin­tö­ve­ro­ja.

Puo­li­so­aan va­rak­kaam­pi les­ki voi myös ve­do­ta oi­keu­teen­sa ol­la luo­vut­ta­mat ta omai­suut­taan ta­sin­ko­na puo­li­son­sa kuo­lin­pe­säl­le. Tämä vai­kut­taa pe­rin­tö­ve­ro­tuk­seen: täl­löin ja­et­ta­vaa ja pe­rin­tö­ve­ro­tet­ta­vaa omai­suut­ta on ai­no­as­taan vai­na­jan ni­mis­sä ole­van omai­suu­den sääs­tö.

Mo­nes­ti tä­män jäl­keen ei teh­dä mi­tään. Les­ki jat­kaa asu­mis­taan en­ti­ses­sä yh­tei­ses­sä ko­dis­sa. Las­ten mak­set­ta­vak­si mää­rä­tään pe­rin­tö­ve­rot. Les­ki ei peri omai­suut­ta, ei­kä hä­nel­le mää­rä­tä pe­rin­tö­ve­roa.

LAP­SIL­LE LAN­KE­AA PE­RIN­TÖ­VE­RO

Jos lap­sil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta mak­saa pe­rin­tö­ve­ro­ja it­se omis­ta va­rois­taan ja kuo­lin­pe­säs­sä on va­ro­ja ve­ro­jen mak­sa­mi­seen, les­ki ja lap­set voi­vat teh­dä osit­tai­sen osi­tuk­sen ja pe­rin­nön­ja­on ja an­taa lap­sil­le osa­na pe­rin­töä ve­ro­ja var­ten tar­vit­ta­vat ra­hat.

Jos ra­ha­va­ro­ja ei ole, kuo­lin­pe­säs­tä jou­du­taan myy­mään jo­tain omai­suut­ta ve­ro­jen mak­sa­mi­sek­si tai las­ten täy­tyy ot­taa omaa vel­kaa ve­ro­jen mak­sa­mis­ta var­ten.

Ve­rot­ta­jal­ta voi poik­keus­ta­pauk­sis­sa anoa lyk­käys­tä pe­rin­tö­ve­ro­jen mak­suun, mut­ta ve­ro­saa­ta­val­le mää­rä­tään sil­loin kor­kea vii­väs­tys­kor­ko.

Vii­väs­tys­ko­ros­ta ja pe­rin­tö­ve­ros­ta voi pe­rin­tö- ja lah­ja­ve­ro­lais­sa mai­ni­tuis­sa poik­keus­ta­pauk­ses­sa saa­da va­pau­tus­ta osit­tain tai ko­ko­naan.

KUO­LIN­PE­SÄ LES­KEN HAL­LUS­SA

So­pui­sat per­heet jät­tä­vät mo­nes­ti kuo­lin­pe­sän omai­suu­den ja­ka­mat­to­mak­si les­ken käyt­töön. Ra­ha­va­ro­ja käy­te­tään les­ken tar­pei­siin, yh­tei­sen omai­suu­den vaa­ti­miin ku­lui­hin ei­kä näis­tä pi­de­tä kir­jaa.

Rii­tai­ses­sa per­hees­sä joku lap­sis­ta saat­taa ha­lu­ta oman pe­rin­tö­o­suu­ten­sa ja­et­ta­vak­si. Lap­sel­la on oi­keus esit­tää täl­lai­nen ja­ko­vaa­ti­mus.

Jos asi­as­ta ei tuol­loin pääs­tä so­pi­muk­seen, ja­koa vaa­ti­van osak­kaan on Ai­ka­ha­et­ta­va kä­rä­jä­oi­keu­del­ta pe­sän­ja­ka­jaa te­ke­mään omai­suu­den osi­tus ja pe­rin­nön­ja­ko les­ken ja kuo­lin­pe­sän vä­lil­lä sekä pe­rin­nön­ja­ko kuol­leen van­hem­man jäl­keen.

LES­KEN UU­DEN ASUN­NON TAR­VE

Esi­merk­ki­per­heem­me äi­ti on jää­nyt isän kuo­le­man jäl­keen asu­maan per­heen yh­tei­seen ko­tiin, mut­ta hä­nen van­he­tes­saan se al­kaa muut­tua lii­an suu­rek­si tai käy han­ka­lak­si asua. Mitä sil­loin tu­lee teh­dä?

Lain mu­kaan les­ken hal­lin­ta­oi­keus kos­kee juu­ri ky­seis­tä, per­heen vii­mei­se­nä yh­tei­se­nä ko­ti­na toi­mi­nut­ta asun­toa, el­lei hä­nel­lä it­sel­lään ole omis­tuk­ses­saan vas­taa­vaa asun­toa. Les­ki voi me­net­tää la­ki­sää­tei­sen hal­lin­ta­oi­keu­den vii­mei­seen yh­tei­seen asun­toon, jos hän saa vas­taa­van asun­non omis­tuk­seen­sa.

Jos lap­set suos­tu­vat les­ken asun­non vaih­toon, uu­si asun­to kan­nat­taa os­taa les­ken ja ja­ka­mat­to­man kuo­lin­pe­sän yh­tei­so­mis­tuk­seen.

Jos vä­li­ra­haa jää jäl­jel­le ja tämä ja­e­taan yh­tei­sel­lä so­pi­muk­sel­la lap­sil­le, täs­tä täy­tyy il­moit­taa ve­rot­ta­jal­le.

Ve­rot­ta­ja tul­kit­see sil­loin las­ten saa­neen les­kel­tä lah­jan, kun les­ki on luo­pu­nut hal­lin­ta­oi­keu­des­taan ky­sei­seen omai­suu­teen. Lap­set ovat ai­em­min saa­neet pe­rin­tö­ve­ro­tuk­ses­sa alen­nus­ta sii­tä, et­tä les­ki on pi­dät­tä­nyt hal­lin­ta­oi­keu­den omai­suu­teen.

PE­RIN­NÖN­JA­KO LES­KEN KUOL­TUA

Les­ken jäl­keen teh­dys­sä pe­ru­kir­jas­sa il­moi­te­taan myös en­sik­si kuol­leen puo­li­son jäl­keen ja­ka­mat­ta ole­va omai­suus.

So­pui­sas­sa ta­pauk­ses­sa lap­set ja­ka­vat tä­män jäl­keen jäl­jel­le jää­neen omai­suu­den kes­ke­nään. Pe­rin­nön­ja­os­ta tu­lee teh­dä kir­jal­li­nen so­pi­mus, jos­sa on kak­si ul­ko­puo­lis­ta to­dis­ta­jaa.

ESI­MERK­KI­TA­PAUK­SET

1.ÄI­TI EI ENÄÄ PÄR­JÄÄ VAN­HAS­SA KO­DIS­SA.Mi­ten uu­si asun­to kan­nat­taa jär­jes­tää?

◗ KY­SY­MYS: Per­heen isän, Ris­ton, kuol­tua tuol­loin 68-vuo­ti­as les­ki Mar­ja ja kak­si las­ta jät­ti­vät Ris­ton kuo­lin­pe­sän ja­ka­mat­to­mak­si. Mar­ja jäi asu­maan puo­li­soi­den vii­mei­seen yh­tei­seen ko­tiin. Asun­non ar­vok­si oli pe­rin­tö­ve­ro­tuk­ses­sa vah­vis­tet­tu yh­teen­sä 600 000 eu­roa.

Vii­den vuo­den pääs­tä tuol­loin 73-vuo­ti­as Mar­ja ei enää pär­jän­nyt en­ti­ses­sä asun­nos­saan, joka si­jait­si his­sit­tö­mäs­sä ta­los­sa. Talo oli puo­lik­si Mar­jan ja puo­lik­si Ris­ton ja­ka­mat­to­man kuo­lin­pe­sän ni­mis­sä.

Van­ha asun­to myy­tiin, ja sii­tä saa­tiin 650 000 eu­roa. Uu­si asun­to mak­soi vain 300 000 eu­roa. Mar­ja ha­lu­si, et­tä lap­set saa­vat it­sel­leen kuo­lin­pe­sän osuu­den vä­li­ra­has­ta.

Mi­ten asun­non­vaih­to kan­nat­ti jär­jes­tää, ja mitä ve­ro­seu­raa­muk­sia asun­non vaih­dos­ta saat­toi ai­heu­tua?

◗ VAS­TAUS: Les­ken hal­lin­ta­oi­keus asun­toon vä­hen­si lap­sil­le mää­rät­ty­jä pe­rin­tö­ve­ro­ja.Hal­lin­ta­oi­keus­vä­hen­nyk­sen mää­rä oli las­ket­tu ve­rot­ta­jan ker­toi­mien mu­kaan seu­raa­vas­ti:300 000,00 € (kuo­lin­pe­sän osuus asun­non ar­vos­ta) x 5 % (asun­toa kos­ke­va, ve­rot­ta­jan mää­rää­mä pro­sent­ti­o­suus) x 9 (les­ken iän mu­kai­nen ker­roin) = 135 000 €Lap­set oli­vat näin ol­len saa­neet pe­rin­tö­ve­ro­tuk­ses­sa yh­teen­sä 135 000 eu­roa hal­lin­ta­oi­keus­vä­hen­nys­tä, kun asun­to oli jää­nyt Mar­jan hal­lin­taan. Kum­man­kin koh­dal­la pe­rin­tö­ve­ro­tet­ta­vas­ta omai­suu­des­ta oli vä­hen­net­ty 67 500 eu­roa.

Täs­sä ta­pauk­ses­sa uu­si asun­to kan­nat­taa os­taa puo­lik­si kuo­lin­pe­sän ja puo­lik­si Mar­jan ni­miin van­hat omis­tus­suh­teet säi­lyt­tä­en. Kos­ka uu­si asun­to mak­saa 350 000 eu­roa vä­hem­män kuin van­has­ta asun­nos­ta saa­tu kaup­pa­hin­ta, sekä lap­sil­le et­tä Mar­jal­le jää kaup­pa­hin­nas­ta vä­li­ra­ha­na 162 500 €, (650 000–300 000)/2 =162 500 €.Ve­rot­ta­jan tul­kin­nan mu­kaan les­ki an­taa lap­sil­le lah­jan luo­pu­mal­la hal­lin­ta­oi­keu­des­taan vä­li­ra­haan.

2. YK­SI LAP­SI VAA­TII OSAAN­SA PE­RIN­NÖS­TÄ HETI

◗ KY­SY­MYS: Pir­jo-äi­din kuo­lin­pe­sän osak­kai­ta oli­vat les­ki Pent­ti ja lap­set Rit­va ja Sir­pa. Sir­pa ha­lu­si saa­da äi­din pe­rin­nön ja­e­tuk­si ja osan­sa pe­rin­nös­tä heti. Oli­ko hä­nel­lä oi­keus vaa­tia tätä ja saa­ko hän omai­suut­ta it­sel­leen?

◗ VAS­TAUS: Jo­kai­sel­la osak­kaal­la on oi­keus vaa­tia kuo­lin­pe­sän osi­tus­ta ja pe­rin­nön­ja­koa. Jos asi­as­ta pääs­tään so­pi­muk­seen, kuo­lin­pe­säs­tä voi­daan erot­taa pel­käs­tään Sir­pan osuus ja mak­saa se hä­nel­le ra­ha­na.

Jos asia rii­tau­tuu, Sir­pa voi ha­kea kuo­lin­pe­sään pe­sän­ja­ka­jaa te­ke­mään omai­suu­den osi­tuk­sen ja pe­rin­nön­ja­on.

Jos kuo­lin­pe­sään kuu­luu ai­no­as­taan puo­li­soi­den vii­mei­nen yh­tei­nen asun­to, jo­hon les­kel­lä on eli­ni­käi­nen hal­lin­ta­oi­keus, Sir­pal­la ei ole oi­keut­ta saa­da mää­rä­o­sai­ses­ta omis­tu­so­suu­des­taan huo­li­mat­ta edes la­ki­o­saan­sa va­paa­na hal­lin­taan­sa. Les­ken oi­keus vii­mei­seen yh­tei­seen asun­toon on hy­vin vah­va.

Luo­vu­tus­voit­to­ve­ro: Les­ki on asu­nut asun­nos­sa yli kak­si vuot­ta, jo­ten hä­nen ei tar­vit­se mak­saa luo­vu­tus­voit­to­ve­roa asun­to­kau­pan joh­dos­ta.Kuo­lin­pe­sän saa­maa myyn­ti­voit­toa ver­ra­taan pe­rin­tö­ve­ro­tuk­ses­sa mää­rät­tyyn pe­rin­tö­ve­ro­ar­voon. Myyn­ti­voit­to on ol­lut 25 000 eu­roa (325 000–300 000). Myyn­ti­voi­ton vero täs­tä on 30 % eli 7 500 eu­roa, ja vero mää­rä­tään kuo­lin­pe­säl­le.

Jos lap­set ei­vät oli­si suos­tu­neet sii­hen, et­tä les­ki vaih­taa asu­mi­soi­keu­den toi­seen asun­toon, les­kel­lä ei oli­si ol­lut la­ki­sää­teis­tä oi­keut­ta toi­mia näin ei­kä lap­sil­la vel­vol­li­suut­ta myö­tä­vai­kut­taa kau­pan te­ke­mi­seen.Vero las­ke­taan seu­raa­vas­ti:Ar­vo, jon­ka hal­lin­nas­ta les­ki luo­puu: vä­li­ra­ha 162 500 €.Les­ken ikä luo­pu­mis­het­kel­lä 73 v., ikä­ker­roin 6.Hal­lin­nan ar­vo luo­pu­mis­het­kel­lä: 162 500 € x 0,05 x 6 = 24 375 €.Lah­jan ar­vo per lap­si: 24 375 €/ 2 = 12 187, 50 €.Lah­ja­ve­ro täs­tä on 667 eu­roa/lap­si.

3. MÖ­KIN JA ASUN­NON AR­VOS­TA TULI RII­TAA

◗ KY­SY­MYS: Kuo­lin­pe­sään kuu­lui asun­to, kiin­teis­tö ja ra­haa. Oli sel­vää, et­tä lap­sis­ta Pek­ka saa ke­sä­mö­kin ja Ol­li asun­non. Rii­taa oli sii­tä, mi­ten ra­hat ja­e­taan eli min­kä ar­voi­sia ke­sä­mök­ki ja asun­to oli­vat. Mi­ten pe­rin­nön­ja­os­sa pääs­tään eteen­päin ja kuka rat­kai­see rii­dan?

◗ VAS­TAUS: Pe­kal­la ja Ol­lil­la on mo­lem­mil­la oi­keus ha­kea kuo­lin­pe­sään pe­sän­ja­ka­jaa te­ke­mään pe­rin­nön­ja­ko. Ha­ke­mus­ta var­ten tar­vi­taan pe­ru­kir­jat edes­men­nei­den jäl­keen, joi­den kuo­lin­pe­siin pe­sän­ja­ka­jaa ha­e­taan. Tä­män li­säk­si ha­ke­muk­ses­sa täy­tyy eh­dot­taa so­pi­vaa hen­ki­löä teh­tä­vään ja esit­tää tä­män suos­tu­mus toi­meen. Useim­mi­ten pe­sän­ja­ka­ja­na toi­mii pe­rin­tö­oi­keu­teen eri­kois­tu­nut asi­a­na­ja­ja.

Pe­sän­ja­ka­ja kut­suu kool­le pe­rin­nön­ja­ko­ko­kouk­sen, jos­sa hä­nen kes­kei­se­nä ta­voit­tee­naan on et­siä so­vin­toa pe­ril­lis­ten vä­lil­le. Ta­val­li­ses­ti, jos rii­taa on omai­suu­den ar­vois­ta, pe­sän­ja­ka­ja ti­laa kuo­lin­pe­sän lu­kuun ar­vi­on omai­suu­des­ta kiin­teis­tön­vä­lit­tä­jäl­tä. Jos muu­toin on sel­vää, mi­ten omai­suus ja­e­taan, pe­sän­ja­ka­ja voi tä­män jäl­keen päät­tää omai­suu­se­rien ar­vot ja teh­dä pe­rin­nön­ja­on. Osak­kail­la on oi­keus moit­tia pe­sän­ja­ka­jan rat­kai­sua.

4.YK­SI LAP­SIS­TA TOI­MI OMAIS­HOI­TA­JA­NA – VOI­KO TÄTÄ HUO­MI­OI­DA?

◗ KY­SY­MYS: Tuu­la oli hoi­ta­nut äi­ti­ään omais­hoi­ta­ja­na usei­den vuo­sien ajan. Tuu­la oli muut­ta­nut asu­maan lä­hel­le äi­ti­ään, jot­ta hoi­ta­mi­nen oli mah­dol­lis­ta. Tuu­lan hoi­to­työn an­si­os­ta äi­ti pys­tyi elä­mään lop­puun as­ti omas­sa ko­dis­saan. Tuu­la pyy­si pe­rin­nön­ja­os­sa kor­vaus­ta työs­tään ja ku­luis­taan. Muut si­sa­ruk­set vas­tus­ti­vat vaa­ti­mus­ta kat­so­en, et­tä kyse oli vain Tuu­lan omas­ta ha­lus­ta aut­taa äi­tiä. Muut­kin oli­vat käy­neet kat­so­mas­sa äi­tiä. On­ko Tuu­la oi­keu­tet­tu saa­maan kor­vaus­ta työs­tään ja ku­luis­taan?

◗ VAS­TAUS: Pe­rin­tö­kaa­ren 8 lu­vun 5 py­kä­län mu­kaan osak­kaal­la on oi­keus saa­da kor­vaus­ta vai­na­jan hy­väk­si te­ke­mäs­tään työs­tä vai­na­jan vii­mei­sen vii­den elin­vuo­den ajal­ta. Oi­keus­käy­tän­nös­sä täl­lai­sek­si työk­si on kat­sot­tu esi­mer­kik­si re­mon­toin­ti­työ tai omais­hoi­ta­ja­na toi­mi­mi­nen. Yh­te­nä pe­rus­tee­na on ol­lut se, oli­si­ko vai­na­ja pär­jän­nyt il­man ky­seis­tä apua ja oli­si­ko ky­sei­nen apu pi­tä­nyt muu­toin os­taa muu­al­ta.

Tuu­lan työ vai­kut­taa sel­lai­sel­ta, jos­ta voi saa­da kor­vaus­ta. Tuu­lan saa­man kor­vauk­sen mää­rää har­ki­tes­sa voi­daan huo­mi­oi­da vä­hen­nyk­se­nä Tuu­lan saa­ma omais­hoi­ta­jan tuki. Oi­keus­käy­tän­nös­sä palk­ki­o­kor­vauk­set ovat ol­leet suh­teel­li­sen pie­niä. Jos asia rii­tau­tuu, Tuu­lan täy­tyy ha­kea kuo­lin­pe­sään pe­sän­ja­ka­jaa, joka en­si vai­hees­sa rat­kai­see asi­an.

Asi­an­tun­ti­jam­me otk, va­ra­tuo­ma­ri ja asi­a­na­ja­ja Ilo­na Pii­ro­nen on eri­kois­tu­nut per­he- ja pe­rin­tö­oi­keu­teen.

PIA HOLM KU­VI­TUS

Oma Ai­ka 3/2013