Ke­säl­lä 2003 Kari ja Lee­na Val­to­nen kat­soi­vat va­lo­ku­vas­ta hy­myi­le­vää, tum­ma­tuk­kais­ta tyt­töä.  Aru­ni oli tuol­loin 8-vuo­ti­as. Hä­nen isän­tä oli kuol­lut en­nen tyt­tä­ren syn­ty­mää. Hä­nen äi­dis­tään Deept­hi­kas­ta oli tul­lut 19-vuo­ti­aa­na les­ki.

Deept­hi­ka jäi lap­sen kans­sa asu­maan isän­sä ta­loon, jos­sa he sai­vat ol­la ai­na isoi­sän kuo­le­maan saak­ka. Ny­kyi­sin Aru­ni asuu äi­tin­sä kans­sa tä­män van­hem­man si­sa­ren per­heen ta­los­sa, mis­sä heil­lä on yk­si pie­ni huo­ne.

Kun Kari ja Lee­na kä­vi­vät siel­lä, koko suku ko­koon­tui vas­taa­not­ta­maan ta­lon en­sim­mäi­siä ul­ko­maa­lai­sia vie­rai­ta.

”Olem­me pi­tä­neet Aru­niin sään­nöl­li­ses­ti yh­teyt­tä kir­jeit­se ja lä­het­tä­neet pie­niä lah­jo­ja. Kun ta­paa­mi­nen vih­doin kak­si vuot­ta sit­ten jär­jes­tyi, tun­ne oli us­ko­ma­ton. Nuo­rek­si nai­sek­si vart­tu­nut tyt­tö sei­soi hy­myi­le­vä­nä edes­säm­me. Ha­la­sim­me pit­kään, ja tai­si sii­nä kyy­nel­kin vie­räh­tää pos­kel­le”, Kari ja Lee­na ker­to­vat.

Tam­mi­kuus­sa Val­to­set ta­pa­si­vat Aru­nin toi­sen ker­ran.

”Nyt hän tun­tui jo per­heen­jä­se­nel­tä.”

Aru­ni ot­taa opis­ke­lun va­ka­vas­ti

Li­ons-kum­mi­oh­jel­man lap­set tu­le­vat köy­his­tä olois­ta ja käy­vät val­ti­on kou­lu­ja, joi­den ope­tus ei vält­tä­mät­tä ole yk­si­tyis­kou­lu­jen ta­sol­la. Sik­si hy­vien ar­vo­sa­no­jen saa­vut­ta­mi­nen on ko­van työn ta­ka­na.

Aru­ni ot­taa opis­ke­lun va­ka­vas­ti: hän­tä mo­ti­voi myös se, et­tä hän ha­lu­aa näyt­tää kum­meil­leen hy­viä tu­lok­sia. Aru­ni he­rää aa­mui­sin nel­jäl­tä, lu­kee ja syö aa­mi­ai­sen. Kuu­del­ta hän läh­tee yh­tä mat­kaa äi­tin­sä kans­sa ja pa­laa ko­tiin vii­del­tä.

”Hy­vää eng­lan­tia pu­hu­va Aru­ni on luok­kan­sa par­hai­ta op­pi­lai­ta. Nyt ovat edes­sä lu­ki­on lop­pu­ko­keet, joi­den tu­lok­sis­ta riip­puu, pää­see­kö hän yli­o­pis­toon. Toi­vee­na ovat lää­ke­tie­teen opin­not”, Kari ja Lee­na Val­to­nen ker­to­vat.