Aids-or­vot ovat yli 900 000 lap­sen ja nuo­ren jouk­ko Zim­bab­wes­sa. Lo­ka­kuus­sa 1992 Sep­po Ai­na­mo koh­ta­si 8-vuo­ti­aan Pat­son-po­jan. Hän lu­pau­tui mak­sa­maan po­jan kou­lu­mak­sun, kun äi­dil­lä ei ol­lut va­raa lait­taa las­ta kou­luun.

– Sum­ma oli eh­kä pa­ri­kym­men­tä eu­roa ny­ky­ra­has­sa, Sep­po muis­te­lee.

Seu­raa­va­na vuon­na meni kou­luun pik­ku­ve­li. Sep­po hoi­ti kou­lu­mak­sun. Sit­ten kou­lu ot­ti yh­teyt­tä: pari muu­ta­kin las­ta oli­si tuen tar­pees­sa. Pat­so­nin kou­lun­käyn­tiä Sep­po tuki yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin as­ti.

Oili ja Seppo ovat organisoineet kummitoimintaa Dzikarasekwan lähiössä Hararessa 1990-luvulta saakka. Oili muistelee ensi käyntiään lähiössä: - Lapsia oli joka puolella, ja he riemuitsivat, kun näkivät valkonaaman, murungun. Aina kuului: Seppo! Seppo! Se on siellä vieläkin valkonaaman yleisnimi.

Aids-or­vot saa­vat kou­lu­tu­kea

Oi­li Wuol­le ja Sep­po Ai­na­mo tu­tus­tui­vat Ha­ra­res­sa vuon­na 1996. Kum­pi­kin oli ol­lut Af­ri­kas­sa jo muu­ta­mia vuo­sia työ­teh­tä­vien­sä ta­kia.

Pa­rin ta­va­tes­sa Sep­po oli jo kah­dek­san­tois­ta aids-or­von kou­lu­kum­mi. Hän vei Oi­lin lä­hi­öön, jon­ka nimi on Dzi­va­ra­sek­wa. Siel­lä asuu ny­ky­ään noin 125 000 ih­mis­tä.

– Ka­dut oli­vat täyn­nä ih­mi­siä ja jä­te­ka­so­ja. Siel­lä oli ää­rim­mäi­sen köy­hää. Lap­sia oli joka puo­lel­la, ja he rie­muit­si­vat, kun nä­ki­vät val­ko­naa­man, mu­run­gun. Ai­na kuu­lui: Sep­po! Sep­po! Se on siel­lä vie­lä­kin val­ko­naa­man yleis­ni­mi.

Kummitoiminnan avulla yli 2000 aids-orpoa lasta on saanut käydä peruskoulun. Tänä vuonna tuetaan noin 400 lapsen koulunkäyntiä.

Ei kou­luun il­man kä­teis­tä

Zim­bab­wes­sa lap­sil­la on oi­keus kou­luun, mut­ta ei op­pi­vel­vol­li­suut­ta. Kou­lu­tus on kal­lis­ta: lu­ku­kau­si­mak­sut, kou­lu­pu­vut, kir­jat ja opis­ke­lu­tar­vik­keet pi­tää mak­saa it­se. Kou­lu muut­tuu mah­dot­to­mak­si per­heel­le, jol­la ei ole kä­teis­tä.

Ei ih­me, et­tä kou­lut tar­jo­si­vat lap­sia Oi­lin ja Se­pon kum­mi­oh­jel­maan. Kum­me­ja löy­tyi­kin Se­pon ja Oi­lin ver­kos­tois­ta.

Vuon­na 2002 Oi­li ja Sep­po pe­rus­ti­vat Ha­ra­reen sää­ti­ön, Dzik­wa Trus­tin. Suo­meen he pe­rus­ti­vat 2003 Zim­bab­wen Aids-or­vot Ry:n.

Lue myös: Näin va­lit­set it­sel­le­si so­pi­van hy­vän­te­ke­väi­syys­koh­teen

Oili ja Seppo ovat mukana kummilasten elämässä monin tavoin ja pitkään. Hääkuvassa he poseeraavat Troy Mbengon ja hänen tuoreen vaimonsa Dianan kanssa; Seppo saattoi morsiamen alttarille.

Tun­nem­me kum­mi­las­tem­me taus­tan

Oi­li ja Sep­po tun­te­vat kum­mi­las­ten ko­ti­taus­tan ja elä­män­ti­lan­teen. He ke­rää­vät to­dis­tuk­set kol­mes­ti vuo­des­sa, lu­ku­kau­sien jäl­keen.

– Voi ol­la, et­tä huol­ta­ja edel­lyt­tää lap­sen läh­te­vän pel­lol­le kuok­ki­maan, myy­mään vi­han­nek­sia tai huo­leh­ti­maan ko­dis­ta ja pie­nem­mis­tä si­sa­ruk­sis­ta, Oi­li ker­too.

Kun zim­bab­we­lai­ses­sa per­hees­sä on vä­hän ra­haa, vain poi­ka pan­naan kou­luun. Sik­si Oi­lin ja Se­pon lap­sis­ta kak­si kol­mes­ta on tyt­tö­jä.

Or­po tyt­tö on haa­voit­tu­va. Käy­tös­sä on mor­sius­ra­ha, lo­bo­la, joka mak­se­taan ty­tön huol­ta­jal­le, kun tyt­tö siir­tyy uu­teen per­hee­seen. Käy­tän­nös­sä hä­net myy­dään.

19-vuotias lukiolainen Letwin Chakanetsa  vieraili keväällä viisi viikkoa Suomessa globaalikasvatuskiertueella. Hän tapasi kiertueella koululaisia ja mm. tasavallan presidentin puolison, rouva Jenni Haukion.

Las­ten etu on kai­ken ydin

Toi­min­nan us­kot­ta­vuus on Oi­lil­le ja Se­pol­le tär­ke­ää. He sa­no­vat, et­tä ver­kos­tot ja hyvä yh­tey­den­pi­to tu­ki­joi­hin ovat olen­nai­set. He ovat ol­leet Ha­ra­res­sa pit­kään. Kon­sep­ti on on­nis­tu­nut ja poik­keuk­sel­li­nen.

– Olem­me yl­pei­tä. Lap­set ja hei­dän etun­sa ovat kai­ken ydin. Vä­lil­lä on hyvä sa­noa it­sel­leen, et­tä olem­me saa­neet pal­jon ai­kaan. Huo­li on ai­na vä­lit­tö­mis­sä tar­peis­sa: mitä puut­tuu täl­tä vuo­del­ta, kuin­ka pal­jon ra­hoi­tus­ta on ke­rää­mät­tä. Har­voin ker­ke­ää fii­lis­tel­lä, Oi­li ku­vai­lee.

Oi­li ja Sep­po ovat ano­neet ja saa­neet val­ti­on ke­hi­ty­syh­teis­työ­va­ro­ja. Tä­nään val­tio ei enää ra­hoi­ta kum­mi­työ­tä.

– Em­me voi­si pyö­rit­tää toi­min­taa il­man kum­me­ja, mui­ta yk­si­tyi­siä lah­joit­ta­jia ja va­paa­eh­toi­sia. Yh­dis­tyk­sen hal­li­tus Suo­mes­sa on si­tou­tu­nut ja osaa­va, Oi­li ker­too.

Lue myös: Val­mis­tut­ko kou­lus­ta? Muis­ta nämä asi­at työ­e­lä­mäs­sä

Af­rik­ka kas­vat­taa kek­se­li­äi­syyt­tä

Se­pol­la ja Oi­lil­la on koti Suo­mes­sa ja Zim­bab­wes­sa. Ha­ra­res­sa he asu­vat vuok­ral­la oma­ko­ti­ta­los­sa. Ku­ten kuu­luu, heil­lä on puu­tar­hu­ri ja si­säk­kö. Li­säk­si ta­los­sa asuu nuo­ri mies, Ten­dai, joka on ol­lut per­hees­sä syn­ty­mäs­tään as­ti.

– Palk­ka­sin hä­nen äi­tin­sä Fu­tu­ren lo­ka­kuus­sa 1992. Hän odot­ti sil­loin Ten­dai­ta. Em­me ole adop­toi­neet hän­tä, mut­ta tu­em­me hän­tä ja hän aut­taa mei­tä, min­kä rug­byl­tä eh­tii, Sep­po ker­too.

Oi­li sa­noo, et­tä Af­rik­ka kas­vat­taa kär­si­väl­li­syyt­tä ja kek­se­li­äi­syyt­tä. Se on opet­ta­nut ar­vos­ta­maan Suo­men hy­vin­voin­ti­pal­ve­lui­ta ja sitä, mitä ve­ro­ra­hoil­la saa.

– Mut­ta kaik­ki­voi­pai­suu­den tun­ne on ka­don­nut. En voi muut­taa kaik­kea en­kä pe­las­taa ke­tään. Voin aut­taa ja tu­kea, mut­ta jo­kai­nen lap­si­kin va­lit­see it­se elä­män­sä.

Ar­ki an­taa myös val­ta­vas­ti iloa. Kai­kel­la osaa­mi­sel­la on käyt­töä.

– Olem­me etuo­i­keu­tet­tu­ja. Meil­lä on toi­nen ko­ti­maa, jos­sa meil­lä on mie­le­käs­tä toi­min­taa. Ei tar­vit­se pyö­rit­tää peu­ka­loi­ta siel­lä ei­kä tääl­lä. Yleen­sä on kii­re, Oi­li sa­noo.

Dzik­wa Group on las­ten oh­jel­ma­ryh­mä, joka esiin­tyy lä­he­tys­tö­jen ja jär­jes­tö­jen ti­lai­suuk­sis­sa. Yh­te­nä ryh­män opet­ta­jis­ta on toi­mi­nut Se­pon en­sim­mäi­sen kum­mi­lap­sen, Pat­so­nin, eno.

Oi­lin ja Se­pon kum­mi­lap­si­toi­min­nas­ta li­sää tie­toa: Zim Or­vot

Lue koko jut­tu Oman Ajan nu­me­ros­ta 6/2017.

Lue myös:

Ma­ri­an­ne Heik­ki­lä: ”Olen in­to­hi­moi­nen va­paa­eh­tois­työn te­ki­jä”

Re­gi­na Opo­ku tais­te­lee nais­ten ym­pä­ri­leik­kaus­ta vas­taan

Iso­van­hem­pien oi­keu­det las­ten­las­ten kans­sa