Herrasmies Pacon vanhojen kirjojen myyntipöytä seisoo Madridin Malasañan alueella. Paco sanoo, että nuorempana hän liikkui myös Lavapiésissä. Kävi flamencobaari Candelassa. Mutta siitä on vuosia.
”Me elämme täällä por zonas − alueittain”, Paco selittää.
Malasaña ja Lavapiés ovat Madridin perinteisiä keskusta-alueita, barrioita. Niiden välillä on vain vartin kävelymatka. Väliin jää keskustaa halkova, monumentaalisten rakennusten liikekatu Gran Via, jonka päässä sijaitsevat isot musikaali- ja elokuvateatterit.
Gran Via hiljenee harvoin. Viikonloppuisin ruuhkat voivat olla melkoisia, jopa aamunyön tunteina. Malasañan ja Lavapiésin väliin jää myös Puerta del Sol -aukio, jonka kiveykseen on merkitty Kilometro 0, Madridin keskipiste.
Madridin keskustaa halkova Gran Via ei hiljene yölläkään.
Sol on käsite
Puerta del Sol − madridilaisittain vain Sol − on hälisevän miljoonakaupungin solmukohta. Solilla madridilaiset ottavat vastaan uuden vuoden ja pitävät mielenosoituksia. Se ei ole pelkkä aukio vaan käsite.
Solilta eri suuntiin haarautuvilla kaduilla avautuu baarien, kahviloiden ja ravintoloiden loputon kirjo. Madridin itsehallintoalueella on noin 6,5 miljoonaa asukasta ja yli 15 000 ravintolaa.
Baarien seassa on moderneja muotiliikkeitä sekä vanhoja, perinteisiä myymälöitä. Madridissa on vielä paljon vanhaa, vaikka uusi aika valtaa alaa.
Keskustakortteleissa toimii yhä pieniä kitaranvalmistajia, köysi- ja nyörikauppa, yhden tuolin parturiliike takavuosilta, katolisten kirkkotarvikkeiden myymälä.
Kävelylle maailmojen halki
Espanjaa ravistelevan talouskriisin huomaa vain paikoittain. Terassit täyttyvät, ja eloisa ihmisvilinä on ennallaan.
Solilta lähtevä vilkas kävely- ja ostoskatu Arenal johtaa oopperalle ja kuninkaanlinnalle. Jos laskeutuu vanhan torin, Plaza Mayorin, nurkalta ja ylittää Segovia-kadun, pääsee kevätaurinkoon terasseille, suojaan liikenteeltä.
Barrio tunnetaan nimellä Los Austrias. Se on vaurasta, haluttua asuinaluetta.
Kun siitä kapuaa La Latinan barrioon, on hetkessä kuin huomaamatta köyhemmissä kortteleissa, joita leimaavat kiinalaistukkujen myymälät.
Niillä kaduilla on sunnuntaisin suosittu kirpputori Rastro. Katuja laskeutuen voi kulkea kohti Atochan asemaa Lavapiésiin. Sen metroaukiolla afrikkalaisten rumpuyhtye soittaa. Katuvarsilla on intialaisravintoloita ja marokkolaisia lihakauppoja.
Argumosa-kadun terasseilla istuu rastatukkaisia nuoria ja vanhuksia lapsenlapsineen. Parvekkeilla näkyy protestijulisteita poliitikkoja ja pankkeja vastaan.
Barrio de los Austriasissa on viehättäviä katuja ja miellyttäviä aukioita.
Rikkaalle puolelle ja takaisin
Reina Sofían taidemuseon ohitettuaan tulee museokolmioon. Kauniin Paseo del Prado -bulevardin toiselta puolelta pilkottaa rikas Madrid. Siellä sijaitsevat Hotelli Ritz ja Madridin pörssi.
Retiron ison puiston laidalta lähtevät kalliit ostoskadut Serrano ja Velázquez. On taidegallerioita ja sisustusliikkeitä. Protesteja ei näy missään. Huolitellusti pukeutuneet nuoret pysäköivät Porschensa trendikkäiden ravintoloiden eteen.
Kun sieltä kääntyy kohti keskustaa ja ylittää taas leveän Paseon, on viidessä minuutissa Chuecan alueella. Se on suosittua illanviettoseutua ja tunnettu homoseksuaalien barriona.
Chuecasta on lyhyt matka Fuencarral-kadulle. Niin on palannut Malasañaan, jossa Paco edelleen kauppaa kirjojaan kahden vuosisadan takaisen kansannousun muistoksi nimetyllä Dos de Mayo -aukiolla.
Puiden varjostamilla terasseilla istuskelee kulturellin näköistä väkeä. Joku pyöräilee ohi viulukotelo selässä.
Todellakin. Täällä eletään por zonas.
Nykytaiteen museo Reina Sofía on Euroopan merkittävimpiä. Uuden lisäsiiven on suunnitellut kuuluisa ranskalainen arkkitehti Jean Nouvel.
Museokolmio Euroopan kärkeä
Parinkymmenen vuoden aikana Madridiin on kehitetty niin sanottu museokolmio, joka on Euroopan tärkeimpiä kuvataiteen keskittymiä.
Kolmion peruskivi on vanha Pradon taidemuseo. Siellä on eurooppalaisten klassisen maalaustaiteen mestareiden töitä aina 1800-luvun loppupuoliskolle asti.
Rafael Moneon suunnittelema Pradon laajennus nosti uinuneen laitoksen nykyaikaan. Yli 8 000 maalauksen kokoelmasta voidaan nyt pitää esillä yli tuhatta.
Modernit entisöintitilat ovat tuoneet löytöjä: esimerkiksi Pieter Brueghel vanhemman kadonneeksi luultu Martinpäivän viinijuhla pelastettiin hiljattain Pradon kokoelmiin.
Prado sai rinnalleen nykytaiteen Reina Sofía -museon. Se avattiin virallisesti 1992. Siellä on nähtävissä muun muassa Pablo Picasson Guernica. Kokoelmat ovat ajallisesti Pradon jatke. Reina Sofían näyttävästä laajennuksesta vastasi ranskalainen Jean Nouvel.
Kolmantena joukkoon liittyi Thyssen-Bornemisza-museo. Sen pysyvä kokoelma periytyy saksalaisen teollisuusmagnaatin suvulta ja on laaja läpileikkaus eurooppalaista ja amerikkalaista taidetta 1200-luvulta 1900-luvun lopulle.
Thyssen-Bornemiszan kävijämäärät ovat kolmikon pienimmät: runsaat miljoona vierailijaa viime vuonna. Se on silti erityisen suositeltava. Harvassa paikassa maalaustaiteen kehitystä voi seurata yhtä pitkältä jaksolta, makupaloina joukossa tunnetuimmat impressionistit.
Museot ovat kivenheiton päässä toisistaan, lähellä Atochan rautatieasemaa ja Espanjan parlamenttia.
Diego Velázquez on yksi Espanjan taidehistorian ylpeyksistä. Taidemaalarin patsas seisoo Pradon sivusisäänkäynnillä.
Lisää taidetta:
Madridin museokolmion lisäksi ei kannata unohtaa espanjalaisen impresionisti Joaquín Sorollan kotimuseota osoitteessa: Calle de General Martínez Campos 37.
Shoppaillen omaperäistä
Nuori madridilaisnainen Sandra Arenas neuvoo kiertämään Fuencarral-kadun pienissä liikkeissä, valtaväylä Gran Vian sillä puolella, jolla on Malasaña.
”Täältä löytää paljon omaperäistä ja modernia. Kaupat ovat kätevästi lähellä toisiaan”, hän kiittelee.
Fuencarral on hiljattain muutettu kävelykaduksi. Sen varrella vilisevät espanjalaiset muotivaate- ja kenkämerkit: Desigual, Skunkfunk, Camper, Vas, El Naturalista.
Tänne tullaan etsimään sellaista, mitä ei ole isoilla ketjuilla eikä tavarataloissa. Mutta yhtä lailla asiakkaat sanovat käyvänsä Zarassa ja muissa espanjalaisen muotijätti Inditexin liikkeissä.
Zara, Massimo Dutti, Bershka ja Pull&Bear ovat Inditexin merkkejä, joiden liikkeitä on pitkin Madridia, esimerkiksi Sol-aukiolta nousevalla Carretas-kadulla. Maailmalla ketju on kasvanut jo suuremmaksi kuin H&M.
Silti kotimaan ruohonjuuritasolla syntyy jatkuvasti uutta. Espanjalainen vaatesuunnittelu ei ole kriisissä. Malasañan kapeilla kujilla on myös pieniä designliikkeitä, jotka suunnittelevat ja valmistavat itse.
Samoin espanjalaiset kenkävalmistajat näyttävät pystyvän luomaan uutta, vaikka Kiinasta tulee maahan tonneittain halpatuontia.
José Romero on myynyt Madridin kuuluisassa Rastrossa antiikkiesineitä 43 vuotta.
Aamiaiselta illalliselle
Madridissa aamiainen syödään myöhään. Massiiviset aamuruuhkat alkavat varhain, mutta aamiainen haukataan usein vasta töihin päästyä baarissa.
Perityypillinen aamiainen on churro (uppopaistettu leivonnainen) ja maitokahvi tai -kaakao.
Churroja saa kaikista baareista, mutta esimerkiksi La Latinan metroaseman luona on kansanpaikka El Diamante, jossa on mukava seurata madridilaisten työpäivän aloitusta churroja kahviin kastaen. Baarien melu voi olla korvia huumaava.
Puoliltapäivin on aperitiivin aika. Turisti voi harrastaa perinteitä ja tilata carajillon − kahvin, johon lurautetaan brandyä.
Lounasaika alkaa kello 14. Kaikilla. Se jatkuu noin puoli viiteen, minkä jälkeen keittiöihin palataan töihin vasta illallista valmistamaan.
Illallista voi alkaa kysellä puoli yhdeksän aikoihin. Ravintolat täyttyvät yhdeksän ja kymmenen välillä. Espanjalaiset syövät puolilleöin ja viikonloppuisin pitempäänkin.
Keskustassa vanhat kauppahallit Mercado San Miguel ja Mercado San Antón on hiljan uudistettu trendikkäiksi herkuttelukeitaiksi. Ne kannattaa muistaa, jos nälkä yllättää ruoka-aikojen ulkopuolella.
Churrot ovat Espanjan tyypillisin aamiainen.
Gastronomian uusin mekka
Madrid aikoo edelleen olla Euroopan gastronomian uusin mekka. Etenkin Baskimaasta ja Kataloniasta on noussut keittiömestareita maailmanmaineeseen. Ruokatarjonta on hyvin monipuolista.
Perustapas Madridissa on oluen tai viinilasillisen kanssa tuotu huikopala. Pintxo on baskien tapas. Nykyiset, mielikuvitukselliset tapakset ovat paremminkin pintxomuunnelmia, ja pintxo- nimisenä niitä löytää myös Madridista.
Madridilainen lounasmenu käsittää alku-, pää- ja jälkiruuan juomineen. Tyypillinen hinta on 10−11 euroa, ja kaikkialla on tietysti pöytiintarjoilu. Listoilla on runsaasti kalaa ja äyriäisiä, vaikka ollaan sisämaassa. Rekat rahtaavat meren antimia öisin Espanjan rannikoilta.
Ravintolat ja baarit ovat niin vahva osa madridilaisten elämää, ettei niitä talouskriisi nujerra. Kulutus laskee, mutta paikat täyttyvät.
”Kriisi − mikä kriisi?” vitsaillaan. Ravintoloilla on antikriisitarjouksia. Seinillä on selviytymisohjeita, joissa kielletään kriisistä puhuminen.
San Miguelin modernissa kauppahallissa on myös trendikkäitä ravintoloita.
Ravintoa:
Häränhäntä-paellaa, monien muiden paellojen lisäksi:
"Arroz y Arroz", Calle de Ibiza 25. Hinta-laatusuhde kohdallaan, rauhallinen.
Maukasta kasvisruokaa: "Isla del Tesoro", Calle Manuela Malasaña 3, sekä Calle de Atocha 12. Viimemainitun sijainti on huomaamaton, joten väljempää tilaa. Hinta-laatu ainakin lounasaikaan erinomainen. Romanttinenkin.
Isoja ja pieniä katkarapuja, sadan vuoden perinteellä: "La Casa del Abuelo", Calle de la Cruzin / Calle de la Victorian kulmauksessa, ydinkeskustaa. Paikka on klassikko.
Modernia ruokailua: "la mucca", Calle del Pradon / Calle Leónin kulmassa, ydinkeskustaa. Laveat ruokalistat, tuttujen suosittelema.
Paahtolammasta ja -porsasta: "Casa Botín", Calle Cuchilleros 17. Tyyris, mutta tiettävästi maailman vanhin ravintola. Plaza Mayorin muurissa. Pöytävaraus tehtävä.
Nettiyhteyksiä: Useilla ravintoloilla on langaton yhteys (wifi), mutta nopeudet vaihtelevat. Yksi suositeltava paikka on Malasañan alueella, Calle del Barcon ja Calle Colonin yhtymäkohdassa kahvila "La Bicicleta".
Flamencoa:
Cardamomo, Calle Echegaray 15. Flamenco-esityksiä (tablao). Näytös + 1 drinkki 39 e/hengeltä. Illallisen kera 72 e/hengeltä. Varaukset: www.cardamomo.es
Candela, Calle Olmo 2. Artistien spontaaneja esiintymisiä. Paikka avataan lähempänä puoliyötä, ja on auki aamukuuteen. Tunnettu, vanha flamencobaari.
Jalkapalloa:
Madridin itsehallintoalueella on neljä kovaa seuraa: Real Madridin (Santiago Bernabeu -stadion) lisäksi Atlético de Madrid (Vicente Calderón -stadion), Getafe (Coliseum Alfonso Perez -stadion, Getafe) sekä Rayo Vallecano (Estadio de Vallecas -stadion).
Osta liput hyvissä ajoin netistä , tai jos tilaa on, niin ottelua ennen stadionin lipunmyynnistä. Omasta hotellistakin voi kysyä.
Santiago Bernabeu -stadionilla on päivisin opastettuja kiertokäyntejä.
JYRKI PALO TEKSTI / SANNI SAARINEN KUVAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA