1. Yö­vy Vax­hol­mis­sa

Te­ras­sil­le ome­na­pui­den kat­vee­seen on ka­tet­tu kah­vit ja uu­ni­tuo­reet pul­lat, soc­ker­bul­lar. Ne on lei­po­nut ma­ja­pai­kan emän­tä Lin­da Wahlst­röm.

Kaik­ki on pai­koil­laan Wahlst­rö­min per­heen Vax­holm Bed & Bre­ak­fast -ma­joi­tuk­ses­sa: Kah­vit­te­lu­het­keen on ka­tet­tu val­koi­set pos­lii­nit. Keit­ti­ön ik­ku­nal­la kuk­ki­vat hor­ten­si­at ja pe­lar­go­nit, ja olo­huo­ne val­koi­si­ne soh­vi­neen ja kir­ja­hyl­lyi­neen on kuin ruot­sa­lai­ses­ta si­sus­tus­leh­des­tä. Vie­reen is­tah­taa per­heen pai­jaa­mis­ta ja­no­a­va koi­ra.

Tuk­hol­man kes­kus­tas­ta koil­li­seen si­jait­se­vaa Vax­hol­mia voi­si kut­sua Tuk­hol­man saa­ris­ton pik­ku­pää­kau­pun­gik­si. Se on hyvä läh­tö­ruu­tu saa­ris­to­kier­rok­sel­le, päi­vä­reis­sul­le tai vaik­ka pit­kän ke­sä­vii­kon­lo­pun viet­toon.

Pik­ku­kau­pun­ki on pul­lol­laan pit­to­res­ke­jä puu­ta­lo­ja ja ro­mant­ti­sia hu­vi­loi­ta, joi­den pi­hoil­ta au­ke­aa nä­ky­mä me­rel­le. Tä­mä­hän on kuin Sol­si­da­nis­sa, ja koh­ta var­maan Alex, An­na, Fred­de ja Mic­kan huis­kut­te­le­vat ai­dan ta­kaa.

2. Mais­ta lä­hi­ruo­kaa sa­ta­mas­sa

Pu­na­juu­ri nars­kah­taa suus­sa juu­ri sen kyp­syi­se­nä kuin pi­tää­kin. Juu­res on pääs­syt sa­laat­tiin luot­to­kump­pa­nin­sa, gril­la­tun vuo­hen­juus­ton ku­pee­seen. Bist­ro Sva Mar­ga Mat tar­joi­lee Vax­hol­min sa­ta­mas­sa mau­kas­ta ruo­kaa, jon­ka ai­nek­sis­ta suu­ri osa on luo­mua ja lä­hel­tä.

Lä­hi­tuot­ta­jil­ta pää­tyy pöy­tään juus­to­ja, li­haa, hu­na­jaa ja vi­han­nek­sia. Ra­vin­to­lan omis­ta­ja Aman­da Bjuhr ker­too, et­tä ra­vin­to­lal­la on myös oma kau­pun­ki­puu­tar­ha, jos­sa ke­säi­sin kas­va­te­taan yr­tit ja vi­han­nek­set.

He­vos­kas­tan­jan kat­vees­ta kel­paa kat­sel­la sa­ta­man ke­sä­ku­hi­naa. Ki­ven­hei­ton pääs­sä ovat lu­kui­sat hou­kut­te­le­vat pu­tii­kit, kä­si­työ­läis­liik­keet ja pie­net tai­de­gal­le­ri­at.

3. Melo ka­ja­kil­la saa­ren ym­pä­ri

Vii­leä me­ri­ve­si ti­pah­te­lee pal­jail­le kä­si­var­sil­le. Au­rin­ko väl­keh­tii me­ren­pin­nas­sa – ai­van vie­res­sä. On täy­del­li­nen ke­sä­päi­vä kier­tää ka­ja­kil­la Grin­dan saa­ren ym­pä­ri. Ka­jak­ki on lois­ta­va tapa liik­kua saa­ris­tos­sa, sil­lä me­lo­en pää­see mai­se­man si­sään, ei­kä vain kat­se­le sitä. Met­säs­tä kuu­luu ry­ti­nää, ja ran­nas­sa vi­lah­taa val­ko­hän­tä­peu­ra.

Rei­lun kuu­den ki­lo­met­rin reis­suun ku­luu lep­poi­sal­la tah­dil­la puo­li­tois­ta tun­tia. Pe­ril­lä Grin­da Värds­hu­sis­sa odot­taa me­rel­li­nen lou­nas, jos­sa sol­mi­vat me­huk­kaan lii­ton sim­pu­kat, kat­ka­ra­vut, se­son­gin vi­han­nek­set ja tuh­ti keko ai­o­lia. Pu­na­kat­toi­sen ju­gend­hu­vi­lan te­ras­si on­kin pa­ras paik­ka naut­tia ke­sä­päi­väs­tä Grin­dal­la, el­lei sit­ten ha­lua pii­pah­taa su­lat­te­le­maan ruo­kaa luon­to­po­lul­le.

Luon­non­kau­nis saa­ri so­pii hy­vin päi­vä­ret­ki­koh­teek­si rau­hal­lis­ta ul­koil­ma­e­lä­mää ra­kas­ta­val­le, vaik­ka se on Tuk­hol­man saa­ris­ta suo­si­tuim­pia. Grin­dan ny­kyi­nen isän­tä Jan Pfis­ter ker­too, et­tä No­bel-sää­ti­ön en­sim­mäi­nen joh­ta­ja Hen­rik San­tes­son os­ti saa­ren ja ra­ken­nut­ti hu­vi­lan vuon­na 1906. Hän myi saa­ren vuon­na 1944 Tuk­hol­man kau­pun­gil­le, min­kä jäl­keen Grin­das­ta tuli kau­pun­ki­lais­ten lo­ma­kei­das.

4. Pyö­räi­le Mö­jan mum­mo­la­saa­rel­la

So­ra­tie ra­pi­see mus­tan Mo­nark-pyö­rän ren­kai­den al­la. Tien var­rel­la pil­kah­ta­vat iki­van­hat ome­na­puut ja tam­met sekä puu­hu­vi­lat. Pol­ku­pyö­rä on pa­ras tapa tu­tus­tua Mö­jaan; kuin pa­lai­si lap­suu­den ke­siin ja mum­mo­laan.

Tie mut­kit­te­lee tans­si­la­van ja kou­lun ohi. Mö­jan ala-as­teel­la on 25 op­pi­las­ta. Vas­taan jy­räh­tää mön­ki­jä, joka tai­taa ol­la saa­re­lais­ten ylei­sin kul­ku­neu­vo. Saa­rel­la asuu noin 270 ih­mis­tä ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti. He toi­vot­tai­si­vat lap­si­per­heet ter­ve­tul­leik­si, mut­ta saa­rel­le muut­taa va­rak­kai­ta elä­ke­läi­siä.

Ko­di­kas Möja so­pii hy­vin saa­ris­to­hyp­pe­li­jäl­le, jon­ka reis­su­kas­sa ei ole suu­ren suu­ri. Aa­mul­la lin­nun­lau­lu kan­tau­tuu ik­ku­nas­ta hos­tel­lis­sa, joka nö­köt­tää kal­li­on pääl­lä. Mi­tään mui­ta ää­niä ei sit­ten kuu­lu­kaan le­vol­li­sel­la saa­rel­la. Ret­ki­ma­jan emän­tää­kään ei näy. Vie­rail­le hän on jät­tä­nyt oven au­ki ja kir­joit­ta­nut ni­met huo­nei­den oviin.

Mö­jan kirk­ko ja me­rel­le kat­so­va hau­taus­maa ovat hyvä paik­ka muis­tel­la saa­ris­to­lais­ten vuo­si­sa­tais­ta elä­mää. Vaik­ka sitä, mi­ten ke­sä­kuus­sa 1719 ve­nä­läi­set polt­ti­vat saa­ren, ja vain pie­ni kap­pe­li Ber­gin ky­läs­sä sääs­tyi.

5. Löy­dä päi­vän ka­lan­saa­lis

Ka­pe­an kint­tu­po­lun pääs­sä Rams­mo­ran ky­läs­sä Mö­jan saa­rel­la si­jait­see Wikst­röms Fisk, jon­ka sei­niä ko­ris­ta­vat van­hat ver­kot, ko­hot ja ai­rot. Ka­las­ta­ja Rune Wikst­rö­miä ei näy. Hän on ujo. 74-vuo­ti­as pap­pa, kol­man­nen pol­ven ka­las­ta­ja, suun­taa ve­sil­le ke­sät tal­vet.

Ra­vin­to­laa jat­kaa ty­tär Stina Wikst­röm mie­hen­sä Mat­sin kans­sa. Pöy­tiin kan­ne­taan her­kul­lis­ta ja kons­tai­le­ma­ton­ta ka­la­ruo­kaa. Al­ku­pa­lak­si tar­jot­ta­van ka­la­lau­ta­sen kyy­ti­po­jak­si tuo­daan Mö­jan omaa ak­va­viit­tia.

Kos­ka lis­tal­la on sitä, mitä Rune on­nis­tuu pyy­tä­mään, ra­vin­to­las­ta tai ne­tis­tä on tur­ha et­siä me­nua. Se on ka­la­ver­kos­sa.

”Ku­kaan ei oi­kein tie­dä, mi­ten isä on­nis­tuu saa­lis­ta saa­maan. Mut­ta mei­dän pi­tää tar­vit­ta­es­sa ruok­kia sata ih­mis­tä kol­mel­la ah­ve­nel­la”, Stina vit­sai­lee.

Ra­vin­to­la on täyn­nä. Tämä tun­nel­ma ei syn­ny las­kel­moi­den.

6. Tee ret­ki Trou­vil­len hiek­ka­ran­nal­le

Idäs­sä ul­ko­saa­ris­tos­sa si­jait­se­va Sand­hamn on ni­men­sä ve­roi­nen: ta­sais­ta kan­gas­met­sää ja hie­noa hiek­kaa. Saa­rel­la asuu ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti kou­ral­li­nen ih­mi­siä, mut­ta hei­nä­kuus­sa siel­lä bi­let­tä­vät Ruot­sin seu­ra­pii­rit. Lai­tu­ri pul­lis­te­lee upei­ta pur­je­ve­nei­tä ja moot­to­ri­jah­te­ja, on­han sa­ta­ma myös Ruot­sin ku­nin­kaal­li­sen pur­jeh­dus­seu­ran ko­ti­sa­ta­ma.

Sand­hamn on van­him­pia lo­man­viet­to­paik­ko­ja Tuk­hol­man saa­ris­tos­sa, sil­lä jo 1865 tu­li­vat en­sim­mäi­set ke­sä­vie­raat höy­ry­lai­val­la.

Trou­vil­len hiek­ka­ran­ta on täy­del­li­nen pik­ni­kil­le. Ran­ta so­pii pik­ku­lap­sil­le­kin. Au­rin­gos­ta ja eväis­tä voi naut­tia myös ran­ta­kal­li­oil­la.

7. Mut­kit­te­le saa­ri­la­by­rin­tis­sä

Jo ve­ne­mat­ka Tuk­hol­man saa­ris­tos­sa on elä­mys. Saa­ri­hyp­pe­lyyn on tar­jol­la run­saas­ti reit­te­jä ja yh­tey­sa­luk­sia.

Vauh­tia ha­la­ja­va ko­kei­lee kyy­tiä ko­va­poh­jai­ses­sa ku­mi­ve­nees­sä eli rib-ve­nees­sä. Va­rus­teet ovat 55 sol­mun eli sa­dan ki­lo­met­rin tun­ti­vauh­din mu­kai­set: las­ket­te­lu­la­sit ja pipo, ta­kin pääl­le pe­las­tus­lii­vi. Sit­ten is­tu­taan ka­ha­rei­sin is­tui­mel­le ja tar­tu­taan kau­hu­kah­vas­ta.

Muh­kea vene kii­tää ka­peis­sa sal­mis­sa tä­ri­syt­tä­vää vauh­tia ja te­kee kaar­rok­sia, jois­sa kan­nat­taa kuun­nel­la kap­tee­nin neu­vo­ja. Jän­ni­tä siis vat­sa­li­hak­set.

8. Läh­de sa­fa­ril­le saa­reen

Ruot­sa­lais­ten yrit­tä­jien kek­se­li­äi­syys on ihail­ta­vaa, mut­ta nor­ja­lai­sel­la Tor­kild Berg­lun­dil­la se on omaa luok­kaan­sa. En­nen hän oli töis­sä len­to­yh­ti­öl­lä, nyt hän pyö­rit­tää avo­vai­mon­sa Kris­ti­na Bon­den kans­sa Is­land Lod­ge -ni­mis­tä luk­sus­lo­ma­paik­kaa. Pa­ris­kun­ta on kek­si­nyt siir­tää Af­ri­kas­ta tu­tun sa­fa­ri­ma­joi­tuk­sen Berg­hol­me­nin saa­rel­le.

Män­ty­jen kat­vees­sa on seit­se­män 18 ne­li­ön pyö­re­ää telt­taa, jot­ka tar­jo­a­vat vii­den täh­den ho­tel­li­ma­joi­tus­ta.

Sa­fa­rie­lä­myk­siin kuu­lu­vat ul­ko­suih­ku, kel­lu­va sau­na, puil­la läm­pi­ä­vä pal­ju ja il­lal­li­nen me­ren ran­nal­la. Huip­pu­kok­ki val­mis­taa ruo­an ul­ko­keit­ti­ös­sä ja vie­raat naut­ti­vat her­kut te­ras­sil­la.

Ran­ta­kal­li­ol­la is­tu­es­sa voi­si ku­vi­tel­la it­sen­sä ret­riit­tiin au­rin­ko­ter­veh­dys­tä te­ke­mään. Mut­ta nie­men­no­kan ta­kaa nä­ky­viin li­pu­va suu­ri ris­tei­ly­a­lus muis­tut­taa, et­tä ol­laan sit­ten­kin ai­van nii­den rei­til­lä.

9. Hem­mot­te­le it­se­ä­si me­ren ää­res­sä

Kun ha­lu­at vain ol­la, Värm­dös­sä si­jait­se­va Dju­rö­nä­set on mai­nio paik­ka ren­tou­tu­mi­seen. Ho­tel­lin spa ja sen yh­tey­des­sä ole­va joo­ga­sa­li kut­su­vat hem­mot­te­le­maan it­se­ään. Jos sat­tui­si ole­maan liik­keel­lä isom­mal­la po­ru­kal­la, ran­nas­sa on puu­sau­na vuok­rat­ta­va­na. Sii­tä voi pu­lah­taa me­reen tai pal­juun.