Lap­suu­des­taan Ma­ri­an­ne Heik­ki­lä, 47, muis­taa par­hai­ten työn­te­on ja yrit­te­li­äi­syy­den. Isäl­lä oli mo­nen­lai­sia bis­nek­siä. Hän toi taa­te­lei­ta Ira­kis­ta ja teki kaup­paa VHS-ka­se­teil­la.

”Ai­na yri­tyk­set ei­vät me­nes­ty­neet, ja muis­tan myös ta­lou­del­li­sen ah­din­gon, tiuk­kuu­den ja ulo­sot­to­mie­het.”

Edel­li­nen lama jät­ti mo­neen Ma­ri­an­nen­kin su­ku­lai­seen sy­vät jäl­jet. Kaik­ki ei­vät sii­tä sel­vin­neet.

Ma­ri­an­ne muis­te­lee, et­tä mar­kan de­val­voi­tu­mi­nen muut­ti kai­ken yh­des­sä yös­sä. La­mas­ta jäi isot var­jot. Piti kui­ten­kin us­koa, et­tä eteen­päin men­nään. Kaik­ki hä­nen ym­pä­ril­lään te­ki­vät pal­jon työ­tä.

”Il­tai­sin las­ket­tiin kas­sat ja mie­tit­tiin, on­ko ra­haa mak­saa palk­ko­ja. Se ei ol­lut huo­le­ton­ta, vaan mel­kois­ta puur­ta­mis­ta.”

Kun van­hem­mat ero­si­vat, Ma­ri­an­ne jäi isän luok­se asu­maan. Äi­ti asui lä­hel­lä.

”Kan­noin pal­jon vas­tuu­ta ko­dis­ta.”

Mal­li­kou­lua pyö­rit­tä­vä äi­ti  Ros­wit­ha Möh­rin­gin ot­ti Ma­ri­an­nen mu­kaan esiin­ty­mis­kou­lu­tuk­siin ja muo­ti­ta­pah­tu­miin. Se oli hyvä yrit­tä­jyy­sop­pi. Sitä kaut­ta Ma­ri­an­ne pää­tyi 15 vuo­dek­si Ylel­le te­ke­mään nuor­te­noh­jel­mia. Siel­lä hän sai teh­dä kaik­kea edi­toin­nis­ta ku­vaa­mi­seen.

”To­sin se, mitä teim­me sil­loin hi­taas­ti ja vai­val­la, hoi­tuu 14-vuo­ti­al­ta tyt­tä­rel­tä­ni kän­ny­käl­lä het­kes­sä.”

Työn­te­on mal­lin Ma­ri­an­ne on ha­lun­nut vä­lit­tää myös omil­le lap­sil­leen. Ei tu­li­si kuu­loon­kaan, et­tä ko­to­na puur­tai­si vain yk­si ih­mi­nen. Jo­kai­sel­la on omat teh­tä­vän­sä.

”Kun lai­tam­me yh­des­sä ruo­kaa, yk­si käy kau­pas­sa, toi­nen kat­taa pöy­dän ja kol­mas pilk­koo vi­han­nek­set. Jo­kai­nen osal­lis­tuu.”