Teksti Anu Virnes-Karjalainen
kuvat Fabian Björk
Lue koko juttu Oma Aika –lehdestä 3/2016.
Lapsuudestaan Marianne Heikkilä, 47, muistaa parhaiten työnteon ja yritteliäisyyden. Isällä oli monenlaisia bisneksiä. Hän toi taateleita Irakista ja teki kauppaa VHS-kaseteilla.
”Aina yritykset eivät menestyneet, ja muistan myös taloudellisen ahdingon, tiukkuuden ja ulosottomiehet.”
Edellinen lama jätti moneen Mariannenkin sukulaiseen syvät jäljet. Kaikki eivät siitä selvinneet.
Marianne muistelee, että markan devalvoituminen muutti kaiken yhdessä yössä. Lamasta jäi isot varjot. Piti kuitenkin uskoa, että eteenpäin mennään. Kaikki hänen ympärillään tekivät paljon työtä.
”Iltaisin laskettiin kassat ja mietittiin, onko rahaa maksaa palkkoja. Se ei ollut huoletonta, vaan melkoista puurtamista.”
Kun vanhemmat erosivat, Marianne jäi isän luokse asumaan. Äiti asui lähellä.
”Kannoin paljon vastuuta kodista.”
Mallikoulua pyörittävä äiti Roswitha Möhringin otti Mariannen mukaan esiintymiskoulutuksiin ja muotitapahtumiin. Se oli hyvä yrittäjyysoppi. Sitä kautta Marianne päätyi 15 vuodeksi Ylelle tekemään nuortenohjelmia. Siellä hän sai tehdä kaikkea editoinnista kuvaamiseen.
”Tosin se, mitä teimme silloin hitaasti ja vaivalla, hoituu 14-vuotialta tyttäreltäni kännykällä hetkessä.”
Työnteon mallin Marianne on halunnut välittää myös omille lapsilleen. Ei tulisi kuuloonkaan, että kotona puurtaisi vain yksi ihminen. Jokaisella on omat tehtävänsä.
”Kun laitamme yhdessä ruokaa, yksi käy kaupassa, toinen kattaa pöydän ja kolmas pilkkoo vihannekset. Jokainen osallistuu.”
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA