Mar­ras­kuus­sa 2010 vie­tet­tiin Le­vin tal­vi­kau­den ava­jai­sia. Vä­keä oli tun­gok­seen as­ti, tu­ris­te­ja ja maus­tee­na julk­kik­sia. Le­vin ku­nin­ga­tar, yrit­tä­jä­neu­vos Päi­vik­ki Pa­lo­saa­ri pur­jeh­ti esi­kun­tan­sa kans­sa Le­vin to­ril­le, lap­sen­lap­sen­sa Os­ka­ri mu­ka­naan.

Yh­des­sä loo­sis­sa is­tui mies yk­si­nään. Mika Lat­va oli aja­nut edel­li­syö­nä ko­to­aan Lah­des­ta Le­vil­le loma-asun­nol­leen. Hän viih­tyi Kit­ti­läs­sä, eri­tyi­ses­ti moot­to­ri­kel­kan ja moot­to­ri­pyö­rän oh­jai­mis­sa.

”Me­nim­me sii­hen pöy­tään. To­te­sim­me, et­tem­me tun­ne toi­si­am­me. Minä sii­hen, et­tä koh­ta olem­me par­hai­ta ka­ve­rei­ta. Sit­ten mi­nun piti men­nä pot­ku­kelk­ka­oh­jel­maan ja työn­sin Os­ka­rin Mi­kan sy­liin. Se oli me­noa sil­tä is­tu­mal­ta", Päi­vik­ki muis­te­lee.

"Et­tä joku tyk­kä­si mi­nus­ta to­sis­saan"

Sa­mak­si il­lak­si so­vit­tiin tref­fit kut­su­vie­ras­ti­lai­suu­teen ra­vin­to­la Kam­miin. Seu­raa­va­na päi­vä­nä Mika sai kut­sun Päi­vi­kin ko­tiin.

”Et­tä joku saat­toi ty­kä­tä mi­nus­ta to­sis­saan! Hul­laan­nuim­me. Yh­den­tois­ta päi­vän ku­lut­tua pää­tim­me men­nä nai­mi­siin”, Päi­vik­ki ker­too.

”Mie­tin, voi­ko näin ta­pah­tua täs­sä iäs­sä. Päi­vik­ki oli ol­lut pit­kään yk­sin, minä hen­ki­ses­ti yk­sin. Olim­me ym­pä­ri vuo­ro­kau­den kiin­ni toi­sis­sam­me ne yk­si­tois­ta päi­vää”, Mika ker­taa.

Tä­nään hei­tä hu­vit­taa, et­tä koko fir­ma oli kau­huis­saan, kun Päi­vik­ki – joka oli ai­na töis­sä – ei nyt viih­ty­nyt työ­pai­kal­laan. Kah­den­te­na­tois­ta päi­vä­nä en­si koh­taa­mi­sen jäl­keen Mika läh­ti Lah­teen val­mis­te­le­maan muut­to­aan Kit­ti­lään.

”Suo­sit­te­len avi­o­liit­toa muil­le­kin"

Mika Lat­va on Päi­vik­ki Pa­lo­saa­ren en­sim­mäi­nen avi­o­mies. Päi­vik­ki sa­noo, et­tei ku­kaan oli­si us­ko­nut, et­tä hä­net vie­lä vi­hi­tään val­koi­ses­sa pu­vus­sa.

”Sit­ten ajat­te­lin, et­tä oli­si kiva viet­tää häi­tä ker­ran elä­mäs­sä, vaik­ka en näh­nyt it­se avi­o­lii­tol­la mer­ki­tys­tä. Nyt on mah­ta­vaa sa­noa, et­tä täs­sä on avi­o­mie­he­ni. Se on eri­lais­ta. Suo­sit­te­len muil­le­kin.”

Avi­o­liit­to oli Mi­kan aja­tus:

”En ole ke­nen­kään poi­ka­ys­tä­vä, ja mi­nul­la on vai­mo ei­kä tyt­töys­tä­vää.”

Pari vi­hit­tiin 11.11.2011 ko­to­na lä­heis­ten seu­ras­sa, 14.1.2012 vie­tet­tiin Hul­lu Poro Aree­nas­sa polt­ta­rit ja hää­juh­lat vii­del­le­sa­dal­le vie­raal­le.

”Avi­oeh­dos­sa so­vi­taan val­miik­si mon­ta asi­aa"

Päi­vää en­nen vih­ki­mis­tä re­kis­te­röi­tiin avi­oeh­to. Sitä tah­toi Mika.

”En ha­lun­nut it­se­ä­ni pi­det­tä­vän on­ne­non­ki­ja­na. Avi­oeh­dos­sa on jo mon­ta asi­aa so­vit­tu val­miik­si, en­nen kuin men­nään vi­hil­le. Se sel­kiyt­tää ja tu­kee luot­ta­mus­ta.”

”Mi­kal­la on oma fir­ma ja omat ra­hat. Se on hä­nel­le tär­ke­ää”, Päi­vik­ki sa­noo.

Päi­vik­ki huo­maut­taa, et­tä avi­o­lii­tos­sa on oi­keuk­sia ja vel­vol­li­suuk­sia, joi­ta avi­oeh­to ei pois­ta. Myös kes­ki­näi­sen tes­ta­men­tin pari ai­koo laa­tia.

”Saam­me jo­tain ar­vo­kas­ta”

On­ko kyp­sem­män iän suh­de toi­sen­lai­nen kuin nuo­ruu­den liit­to?

Mika vas­taa en­sin:

”Täy­sin eri­lai­nen. Mei­dän ei tar­vit­se kil­pail­la kes­ke­näm­me. Ym­mär­rän, et­tä saan jo­tain ar­vo­kas­ta. Ja et­tä saan koko pa­ke­tin.”

”Nuo­ret rä­jäh­te­le­vät ole­mat­to­mis­ta asi­ois­ta. Van­hem­pa­na ei ha­lua är­syt­tää ta­hal­laan”, Päi­vik­ki li­sää.

Päi­vik­ki on Mi­kaa kak­si­tois­ta vuot­ta van­hem­pi. Mie­tit­te­kö ikä­e­ro­an­ne?

”Olen jou­tu­nut ai­na heit­täy­ty­mään niin bis­nek­ses­sä kuin elä­mäs­sä. En oli­si yrit­tä­jä­nä­kään täs­sä ti­lan­tees­sa, jos oli­sin ai­na miet­ti­nyt, us­kal­lan­ko”, Päi­vik­ki kuit­taa.

”Täs­sä iäs­sä kym­me­nel­lä vuo­del­la sin­ne tai tän­ne ei ole mer­ki­tys­tä. Olem­me ai­kui­sia ih­mi­siä”, to­te­aa Mika.

Mo­lem­pien lä­hi­pii­riä uu­si suh­de as­kar­rut­ti, mut­ta ei kau­an.

”Poi­ka­ni nä­ki­vät, et­tä isäl­lä on hyvä ol­la. He iloit­si­vat, kun elä­män­ha­lu­ni pa­la­si”, Mika ker­too.

”Ty­töt kai ai­na ar­vos­te­le­vat äi­ti­ään, mut­ta olen mie kuul­lut, et­tä ty­töt oli­si­vat ka­ve­reil­le ker­to­neet, et­tä äi­din on­nes­ta tu­lee hyvä fii­lis”, Päi­vik­ki nau­rah­taa.

"En ol­lut ku­vi­tel­lut näin suur­ta per­het­tä"

Kön­kään ko­me­as­sa ta­los­sa Päi­vik­ki emän­nöi mie­lel­lään, omaa ja Mi­kan su­kua, ys­tä­viä, bis­nes­vie­rai­ta, lap­sia ja las­ten­lap­sia.

”En ol­lut ku­vi­tel­lut, et­tä miul­la on näin suur­ta per­het­tä”, Päi­vik­ki sa­noo, jopa ujos­ti.

Tal­vel­la lumi peit­tää nur­mi­ken­tän, jon­ka Mika ajaa ruo­hol­leen. Hän myös pe­see ta­lon pyy­kit aa­mu­päi­vi­sin, kun te­kee omia töi­tään ko­ti­toi­mis­tos­sa.

Keit­ti­ön val­ti­a­tar on Päi­vik­ki, joka ha­lu­aa teh­dä mie­hel­leen kaik­ki ruo­at. Mika saa hem­mo­tel­la vai­moa soh­val­le he­del­mil­lä ja muul­la ter­veel­li­sel­lä.

Eläk­keel­le pari ei aio jää­dä vuo­siin.

”Työ on meil­le elä­män­ta­pa. Yh­teis­työm­me on mah­ta­vaa. Meil­lä käy oi­kein hy­vin 24/7-suh­de. Viih­dym­me kes­ke­näm­me"; Päi­vik­ki to­te­aa.