Mar­juk­ka Ha­vu­mä­ki, 55, on se­los­ta­nut suo­ma­lai­sil­le maa­il­man mul­lis­tuk­sia 1980-lu­vun lo­pul­ta saak­ka: Neu­vos­to­lii­ton ro­mah­dus, Ir­win Good­ma­nin kuo­le­ma, Per­si­an­lah­den sota. Eu­ron tulo, Ba­rack Oba­man vir­kaa­nas­tu­jai­set, ara­bi­ke­vät.

30 vuot­ta sit­ten puo­li­va­hin­gos­sa al­ka­nut Yleis­ra­di­on ke­sä­toi­mit­ta­jan pes­ti pää­si ve­näh­tä­mään.

– Mi­nus­ta piti tul­la äi­din­kie­le­no­pet­ta­ja. Hyvä suo­men kie­li on mi­nul­le tär­ke­ää, ja kes­kus­te­lem­me sii­tä ku­lis­seis­sa pal­jon. Juu­ri mie­tim­me, sa­no­taan­ko Hai­til­la vai Hai­tis­sa, Mar­juk­ka Ha­vu­mä­ki sa­noo.

Kun Mar­juk­ka aloit­ti Ylel­lä, työ­pai­kan sei­nis­tä kim­poi­li tau­o­ton kir­joi­tus­ko­nei­den na­ku­tus. Pu­he­lut men­tiin soit­ta­maan pu­he­lin­kop­piin. Me­dia-alan muu­tos nois­ta päi­vis­tä on ol­lut val­tai­sa.

”Jos­kus tun­tuu, et­tä mi­kään ei rii­tä”

Mar­juk­ka Ha­vu­mä­ki suit­sut­taa kol­le­go­jaan haas­tat­te­lun ai­ka­na mo­neen ot­tee­seen. Ke­hu­ja saa esi­mer­kik­si Ylen Rans­kan-toi­mit­ta­ja An­nas­tii­na Heik­ki­lä.

Tämä tun­tuu ole­van tyy­pil­lis­tä Mar­juk­kaa: hän ei nos­ta it­se­ään ja­lus­tal­le vaan an­taa mui­den lois­taa. On help­po us­koa, et­tä tv-kat­so­jien li­säk­si myös työ­to­ve­rit pi­tä­vät hän­tä ar­vos­sa.

Sik­si moni jär­kyt­tyi, kun hä­net vuon­na 2014 muu­ta­man kol­le­gan­sa kans­sa siir­ret­tiin ank­ku­rin roo­lis­ta mui­hin teh­tä­viin. Yt-neu­vot­te­lut ja or­ga­ni­saa­ti­o­muu­tok­set ovat seu­ran­neet toi­si­aan, ei­kä sel­lai­nen voi ol­la vai­kut­ta­mat­ta työ­il­ma­pii­riin.

"Tot­ta kai on ras­kas­ta, kun jou­tuu koko ajan ot­ta­maan hal­tuun uu­sia jär­jes­tel­miä."

– Tot­ta kai on ras­kas­ta, kun jou­tuu koko ajan ot­ta­maan hal­tuun uu­sia jär­jes­tel­miä. Jos­kus tun­tuu sil­tä, et­tä mi­kään ei rii­tä.

Mar­ju­kan ny­kyi­nen tit­te­li on lä­he­tys­toi­mit­ta­ja. Hän saat­taa teh­dä suo­raa lä­he­tys­tä vaik­ka­pa mie­le­no­soi­tuk­sis­ta tai ju­tut­taa per­hei­tä sii­tä, mi­ten hal­li­tuk­sen leik­kauk­set vai­kut­ta­vat hei­dän ar­keen­sa.

Työn­ku­va on muo­tou­tu­nut mie­lek­kääk­si vä­hi­tel­len.

– Muu­tok­set ovat myös pi­tä­neet työ­ni mie­len­kiin­toi­se­na. Tus­kin oli­sin enää sa­mas­sa pai­kas­sa, jos työ oli­si py­sy­nyt en­nal­laan vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen, hän sa­noo.

Marjukan tanskalais-ruotsalainen pihakoira Nala auttaa karistamaan stressin harteilta.

”Anek­doot­tien kai­va­mi­nen on se­los­ta­jan pe­rus­työ­tä”

Mar­ju­kan eri­koisp­ro­jek­tei­hin on lu­keu­tu­nut muun mu­as­sa Ruot­sin prin­ses­sa Vic­to­ri­an ja Da­niel West­lin­gin häi­den se­los­ta­mi­nen.

Vii­me ke­sän mie­leen­pai­nu­vin työ­teh­tä­vä oli kol­men tun­nin suo­ra lä­he­tys Eng­lan­nin ku­nin­ga­tar Eli­sa­be­tin 90-vuo­tis­juh­lan Troo­ping the Co­lour -lip­pu­pa­raa­tis­ta.

Bre­xit-ää­nes­tys lä­hes­tyi, jo­ten suo­ras­sa lä­he­tyk­ses­sä oli mah­dol­lis­ta kes­kus­tel­la Bri­tan­ni­an ja koko Eu­roo­pan ti­lan­tees­ta laa­jem­min­kin.

"Ku­nin­gat­ta­ren kä­si­lau­kus­ta löy­tyy ai­na muis­ti­vih­ko, kän­nyk­kä sekä na­me­ja cor­gi-koi­ril­le."

– Pu­huim­me Lon­toon-lä­he­tys­tös­sä työs­ken­nel­leen Ant­ti Ha­lo­sen kans­sa toi­saal­ta va­ka­vaa asi­aa mo­nar­ki­an tu­le­vai­suu­des­ta.

– Toi­saal­ta saa­toin yh­täk­kiä heit­tää, et­tä hu­hu­jen mu­kaan ku­nin­gat­ta­ren kä­si­lau­kus­ta löy­tyy ai­na muis­ti­vih­ko, kän­nyk­kä sekä na­me­ja cor­gi-koi­ril­le, Mar­juk­ka Ha­vu­mä­ki ker­too.

Anek­doot­tien kai­va­mi­nen on se­los­ta­jan pe­rus­työ­tä.

Kaik­ki nä­ke­vät tv-ruu­dus­ta, min­kä vä­ri­nen asu ku­nin­gat­ta­rel­la on, mut­ta Mar­ju­kan pi­tää pys­tyä ker­to­maan, min­kä­lais­ta sym­bo­liik­kaa hä­nen rin­ta­ko­run­sa kan­taa tai mil­lai­nen on ku­nin­kaal­li­sen kas­te­me­kon his­to­ria.

”Au­ta ar­mi­as, jos teen vir­heen”

Sa­man­lais­ta pa­neu­tu­mis­ta edel­lyt­tää Lin­nan juh­lien se­los­ta­mi­nen, jota Mar­juk­ka hoi­ti pe­rä­ti kak­si­tois­ta vuot­ta. Ker­ran hän oli mu­ka­na myös kut­su­vie­raa­na.

– Kun­pa tv-kat­so­jat nä­ki­si­vät, mi­ten se­los­ta­mos­sa hui­do­taan ja viit­ti­löi­dään. Minä tie­dän! An­ta­kaa kun sa­non!

Se­los­ta­jat ym­mär­tä­vät, kuin­ka tär­ke­ää ih­mi­sil­le on tul­la Lin­nan juh­lis­sa mai­ni­tuik­si ja huo­ma­tuik­si. Usein he edus­ta­vat pait­si it­se­ään, myös jo­ta­kin yh­tei­söä, jol­le kut­su juh­liin mer­kit­see pal­jon.

"Ih­mi­sil­le on tär­ke­ää tul­la Lin­nan juh­lis­sa mai­ni­tuik­si ja huo­ma­tuik­si."

Sen si­jaan tv-ylei­sö ei ai­na muis­ta, et­tä vie­rai­ta on kaik­ki­aan pa­ri­tu­hat­ta. Jo­kai­sen ni­men ja taus­tan opet­te­le­mi­nen on yk­sin­ker­tai­ses­ti mah­do­ton­ta. Pet­ty­mys ja suru pu­re­taan usein se­los­ta­jiin.

– Au­ta ar­mi­as, jos teen vir­heen, muis­tan vaik­ka jon­kun am­ma­tin vää­rin.

Riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne on si­sään­kir­joi­tet­tu suo­ria lä­he­tyk­siä te­ke­viin toi­mit­ta­jiin. Mar­juk­ka­kin sor­tuu it­se­ruos­kin­taan, kun jo­kin tut­tu asia on men­nyt lä­he­tyk­ses­sä mön­kään.

Mie­leen on jää­nyt eri­tyi­ses­ti näky, kun kir­jai­li­ja Lee­na Leh­to­lai­nen as­te­li kät­te­le­mään pre­si­dent­tiä näyt­tä­väs­sä pu­nai­ses­sa il­ta­pu­vus­sa. Vas­ta ko­to­na Mar­juk­ka ta­ju­si, kuka hän oli.

– Sel­lai­nen on in­hi­mil­lis­tä. Pi­täi­si en­nem­min­kin muis­taa kiit­tää it­se­ään, kun sel­vi­ää isos­ta ura­kas­ta kun­ni­al­la.

Lue tuo­reim­mas­ta Oma Ai­ka -leh­des­tä, mitä Mar­juk­ka ker­too ke­hi­tys­vam­mai­sen lap­sen van­hem­muu­des­ta.