Ja­gu­ar on au­to­merk­ki, jo­hon liit­tyy pal­jon mie­li­ku­via ja olet­ta­muk­sia. Tra­di­ti­ot, 50- ja 80-lu­ku­jen ur­hei­lu­mal­lien mai­nei­kas kil­pai­lu­his­to­ria, ar­jes­ta erot­ta­va lois­tok­kuus ja pie­nen teh­taan tai­pu­mus teh­dä asi­oi­ta kil­pai­li­jois­ta poik­ke­a­vin ta­voin ovat ai­na erot­ta­neet Ja­gu­a­rin ta­va­no­mai­ses­ta. Muo­toi­lu ja tiet­ty brit­ti­hen­ki­syys ovat toi­saal­ta taan­neet sen, et­tä Ja­gu­ar ei ole nous­sut – tai kat­son­ta­kan­nas­ta riip­pu­en las­keu­tu­nut – tu­si­na­ta­va­ran ta­sol­le sen pa­rem­min hy­väs­sä kuin pa­has­sa­kaan.

Kuljettajalle järjestyy hyvä ajoasento sähköisesti säädettävän ohjauspyörän avustamana.

Hy­vä­nä esi­merk­ki­nä täs­tä toi­mii 2000-lu­vun S-Type. Se on Ja­gu­a­rin kes­ki­ko­koi­nen se­dan, jota val­mis­tet­tiin vuo­si­na 1999–2008. S-Ty­pen esi­ku­va­na oli brit­ti­teh­taan jo vuo­si­na 1963–66 val­mis­ta­ma S-Type, eli ky­sees­sä oli täl­lä­kin ker­taa tra­di­ti­oi­ta kun­ni­oit­ta­va ns. ret­ro­mal­li. Tämä nä­kyi jon­kin ver­ran myös uu­den S-Ty­pen muo­toi­lus­sa, jota voi luon­neh­tia kon­ser­va­tii­vi­sek­si. Vaik­ka au­to esi­tel­tiin ai­kaan, jol­loin tä­män­tyyp­pi­set ret­ro­mal­lit oli­vat muo­dis­sa, niin S-Type ei ol­lut muo­doil­taan lä­hes­kään kaik­kien mie­leen.

Jaguarin ajotietokone puhuu miellyttävästi suomea. Mittarit ovat klassiset.

S-Ty­pen uu­si tu­le­mi­nen kes­ti vain yh­den su­ku­pol­ven. Al­ku­pe­räi­ses­tä muo­toi­lus­ta vas­ta­si Ge­off Law­son, ja vuo­den 2004 fa­ce­lif­tin tai­tu­roi ny­kyi­sin­kin Ja­gu­a­ril­la vai­kut­ta­va Ian Cal­lum. Tuo­reim­mat­kin S-Ty­pet ovat nyt jo sii­nä iäs­sä, et­tä ne al­ka­vat kiin­nos­taa han­kin­ta­hin­nal­taan yhä use­am­pia.

Symmetrisesti muotoiltuun keskikonsoliin on kerätty runsaasti toimintoja, joten nappulameri on melkoinen. Navigointi oli peräti 5 500 euron lisävaruste.

Vä­li­koon vaih­to­eh­to

Ja­gu­ar S-Type en­sie­si­tel­tiin vuon­na 1998 Bir­ming­ham Mo­tor Show’ssa pie­nem­pä­nä vaih­to­eh­to­na tu­tun, ylel­li­sem­män XJ:n ala­puo­lel­le.

S-Type saat­taa aluk­si tun­tua isol­ta, mut­ta se on kui­ten­kin yl­lät­tä­vän näp­pä­rä pyö­ri­tel­tä­vä vaik­ka­pa mut­kai­sil­la pik­ku­teil­lä, ei­kä py­sä­köin­ti­kään tuo­ta han­ka­luuk­sia. Lä­hes 5-met­ri­nen S-Type ei kui­ten­kaan ole pie­ni au­to, ja pian sen jäl­keen mark­ki­noil­le tuli sitä kom­pak­tim­pi X-Type.

Takaistuin on poikkeuksellisen korkealla, joten istuma-asennosta saa ryhdikkään. Polvitilaa saisi kuitenkin olla enemmän.

Ja­gu­ar S-Ty­pes­sä oli joi­ta­kin yh­tei­siä osia For­din mui­den merk­kien kans­sa – esi­mer­kik­si Lin­coln LS:n kans­sa yh­tei­nen DEW98-pe­rus­ra­ken­ne. S-Ty­pen val­mis­tus al­koi mal­li­vuo­dek­si 1999, ja ne koot­tiin aluk­si Ja­gu­a­rin Browns La­nen teh­taal­la Co­vent­rys­sä. Vuon­na 2005 le­gen­dak­si muo­dos­tu­nut Browns Lane sul­jet­tiin, ja S-Ty­pen val­mis­tus siir­tyi Bir­ming­ha­miin.

Myyn­ti al­koi vuon­na 1999 Suo­mes­sa kol­men ver­si­on kera. 3,0-lit­rai­nen V6-ben­sii­ni (240 hv) oli saa­ta­va­na ma­nu­aa­li- ja au­to­maat­ti­vaih­tei­se­na, mut­ta te­hok­kaam­pi 4,0-lit­rai­nen V8 (281 hv) toi­mi­tet­tiin ai­na au­to­maat­ti­vaih­tei­se­na.

Jo vuo­den 2001 lo­pul­la näh­tiin en­sim­mäi­nen uu­dis­tus, kun S-Type sai ZF:n toi­mit­ta­man 6-por­tai­sen au­to­maat­ti­vaih­teis­ton. Moot­to­ri­va­li­koi­mas­sa uut­ta oli­vat 2,5- (200 hv) ja 4,2-lit­rai­set (298 hv) V6- ja V8-moot­to­rit. Ai­van oma lu­kun­sa oli S-Type R, jon­ka lin­ko­si liik­keel­le komp­res­so­ri­ah­det­tu V8. Täs­sä au­tos­sa oli te­hoa 396 he­vos­voi­maa, ja se kiih­tyi sa­ta­sen no­peu­teen 5,6 se­kun­nis­sa.

Jaguar ei menetä käytettynäkään karismaansa.

Fa­ce­lift

Vuo­den 2004 alus­sa teh­tiin jo to­del­li­nen fa­ce­lift, jos­sa oli ke­vyt­tä uu­del­leen­muo­toi­lua niin keu­las­sa kuin pe­räs­sä. Uu­te­na moot­to­ri­na esi­tel­tiin For­din ja PSA:n yh­teis­työ­nä syn­ty­nyt 2,7-lit­rai­nen V6-tup­la­tur­bo­die­sel (206 hv, 435 Nm). Sii­tä muo­dos­tui no­pe­as­ti S-Ty­pen suo­si­tuin ver­sio Suo­mes­sa, jos­sa ve­ro­tus oh­jaa voi­mak­kaas­ti au­to­jen hin­to­ja. Vuo­teen 2006 men­nes­sä ai­em­min edul­li­sin 2,5-lit­rai­nen ben­sii­ni­ver­sio oli­kin pois­tu­nut Suo­men hin­nas­tos­ta.

Ja­gu­a­rin XF-mal­li kor­va­si S-Ty­pen vuon­na 2009.

Tar­kis­tus­lis­ta Ja­gu­ar S-Type 1999–2008

Kat­sas­tus­vi­ko­jen suh­teen Ja­gu­ar S-Type on var­sin­kin mal­li­his­to­ri­an­sa lop­pu­pään vuo­si­ker­rois­sa to­del­li­nen mus­ta he­vo­nen – tai siis kis­sa. Näin sik­si, et­tä esi­mer­kik­si Tra­fin rei­lu vuo­si sit­ten jul­kai­se­mas­sa vi­ka­ti­las­tos­sa vuon­na 2007 käyt­töön otet­tu­jen hen­ki­lö­au­to­jen kaik­kein par­haan tu­lok­sen saa­vut­ti Ja­gu­ar S-Type. Sen kes­ki­mää­räi­nen hyl­käysp­ro­sent­ti oli vain 6,0 pro­sent­tia, kun kaik­kien au­to­mal­lien vas­taa­va luku oli 18,4 pro­sent­tia.

Sa­ma­ni­käi­sis­tä au­tois­ta hei­kom­min tuol­loin me­nes­tyi­vät mo­net erit­täin luo­tet­ta­vi­na pi­de­tyt ja­pa­ni­lais­mer­kit, muun mu­as­sa To­yo­ta – S-Ty­pen taak­se jäi­vät niin Co­rol­la, Au­ris, Aven­sis kuin myös Land Crui­ser. Erot oli­vat pie­niä, mut­ta mo­nil­le var­mas­ti yl­lät­tä­väs­ti ni­me­no­maan S-Ty­pen hy­väk­si.

Myös tuo­reim­mas­sa Tra­fin kat­sas­tus­vi­ka­ti­las­tos­sa Ja­gu­ar me­nes­tyy merk­ki­nä kes­ki­mää­räis­tä sel­ke­äs­ti pa­rem­min, vaik­ka ajo­ki­lo­met­ri­mää­ris­sä ei ole mer­kit­tä­vää eroa kes­ki­ar­voon näh­den – Ja­gu­a­reil­la aje­taan Suo­mes­sa vuo­des­sa kes­ki­mää­rin 3 000 ki­lo­met­riä vä­hem­män kuin au­toil­la ta­val­li­ses­ti. S-Type on tä­ten osoit­tau­tu­nut vuo­sien vie­ries­sä to­del­li­sek­si tei­den ri­ta­rik­si.

S-Ty­pen hy­vää kes­tä­vyys­mai­net­ta sii­vit­tä­vät myös käyt­tä­jä­ko­ke­muk­set, joi­ta on S-Ty­pen koh­dal­la eh­ti­nyt ker­tyä jo run­saas­ti. Au­to oli jo syn­ty­es­sään pe­rus­ra­ken­teil­taan vah­va, ja ku­ten ta­val­lis­ta, se vain pa­ra­ni vuo­si­mal­lien uu­siu­tu­es­sa.

Sii­tä huo­li­mat­ta myös S-Ty­pes­sä on joi­ta­kin tyyp­pi­vi­ko­ja, jot­ka on eh­dot­to­mas­ti syy­tä tar­kis­taa en­nen kaup­po­jen sol­mi­mis­ta. Myös huol­to­his­to­ria on avain­roo­lis­sa käy­tet­tyä Ja­gu­a­ria os­tet­ta­es­sa, sil­lä mi­kään au­to ei kes­tä vuo­des­ta toi­seen kes­tä­vää lai­min­lyön­tiä.

1 MOOT­TO­RI

S-Ty­pes­sä käy­tet­tä­vät moot­to­rit ovat osoit­tau­tu­neet luon­teel­taan sit­keik­si puur­ta­jik­si. Suo­mes­sa moot­to­reis­ta tär­kein eli 2,7-lit­rai­nen tup­la­tur­bo­die­sel on vah­va moot­to­ri, mut­ta se vaa­tii sään­nöl­lis­tä huol­toa. Pal­jon aje­tuis­sa yk­si­löis­sä huol­to­his­to­ria on siis syy­tä tar­kis­taa. 3,0-lit­rai­sen V6:n ja V8-moot­to­rei­den ve­si­let­kut ja -pump­pu saat­ta­vat pet­tää ajan myö­tä. Va­paas­ti­hen­git­tä­vät 4,0- ja 4,2-lit­rai­set V8:t ovat muu­ten lä­hes pom­min­var­mo­ja, mut­ta pie­nem­män V8:n nok­ka­ket­jun ki­ris­ti­mien oh­jai­met oli­vat en­sim­mäi­sis­sä vuo­si­mal­leis­sa muo­via, ja ne ku­lui­vat en­ne­nai­kai­ses­ti. Suu­rim­mas­sa osas­sa au­to­ja ne on to­sin jo vaih­det­tu pa­ran­net­tuun ver­si­oon, ja on­gel­ma pois­tui muu­ten­kin mal­lin­na 2001. Sy­lin­te­rei­den Ni­ka­sil-pin­noi­te ei ole kos­kaan nous­sut Suo­mes­sa oi­ke­ak­si on­gel­mak­si. Oli­pa moot­to­ri­ver­sio mikä ta­han­sa, sen tu­lee käy­dä ta­sai­ses­ti il­man häi­ri­öää­niä.

2 PAI­SUN­TA­SÄI­LIÖ

Moot­to­ri­tyy­pis­tä riip­pu­mat­ta jääh­dy­tys­jär­jes­tel­män muo­vi­sen pai­sun­ta­säi­li­ön kun­to on hyvä tar­kis­taa, sil­lä säi­li­öil­lä on ta­pa­na hal­je­ta ajan myö­tä. Huo­maa­mat­ta jää­nyt jääh­dy­tys­nes­te­ka­to voi joh­taa pa­him­mil­laan ka­tast­ro­faa­li­seen tu­hoon moot­to­ri­ti­las­sa, jos moot­to­rin läm­pö­ti­lan va­roi­tus­va­loa ei huo­maa ajos­sa ajois­sa.

3 VAIH­TEIS­TO

Au­to­maat­ti­vaih­teis­ton tu­lee vaih­taa Ja­gu­a­ril­le tyy­pil­li­seen ta­paan eri­tyi­sen su­la­vas­ti ja il­man suu­rem­pia tö­mäh­dyk­siä. Van­hem­mis­sa S-Ty­peis­sä käy­te­tään For­din 5-vaih­tei­sia au­to­maat­ti­vaih­teis­to­ja (5R55N), jois­sa on ol­lut kyt­kin­pak­ko­jen ku­lu­mi­sen ai­heut­ta­mia toi­min­ta­häi­ri­öi­tä ki­lo­met­rien ker­ty­es­sä. Tuo­reem­mis­sa fa­ce­lift-vuo­si­mal­lien yk­si­löis­sä käy­te­tään kui­ten­kin ZF:n val­mis­ta­mia 6-por­tai­sia au­to­maat­ti­vaih­teis­to­ja (6HP26), jot­ka ovat var­sin kes­tä­viä. Vaih­teis­to­öl­jy ja -suo­da­tin on niis­sä­kin sil­ti hyvä vaih­taa noin 150 000 ki­lo­met­rin vä­lein.

4 KYN­NYS­KO­TE­LOT

S-Ty­pen ko­rin kyn­nys­ko­te­lot on suo­jat­tu muo­vi­sin lis­toin, joi­den al­le voi ajan myö­tä ker­tyä kos­teut­ta ja li­kaa, jol­loin ruos­tu­mi­sen ris­ki on il­mei­nen. Van­hem­mis­sa au­to­yk­si­löis­sä ruos­tet­ta voi ol­la jo run­saas­ti, jos se on pääs­syt pe­si­mään lis­tan suo­jis­sa. Lis­tan al­le on siis syy­tä kur­kis­taa – jos kiin­ni­tys­ruu­vit ei­vät pidä lis­taa enää kun­nol­la pai­kal­laan, on syy­tä huo­leen.

5 ALA­TU­KI­VAR­RET

Etu­ak­se­lil­la ala­tu­ki­var­ret muut­tu­vat ki­lo­met­rien ker­ty­es­sä ku­mi­pus­lil­taan vä­lyk­sel­li­sik­si, mikä joh­taa mää­rä­ai­kais­kat­sas­tuk­ses­sa hyl­käyk­seen. Osa on kui­ten­kin mel­ko edul­li­nen vaih­taa, ja työ on­nis­tuu tar­vit­ta­es­sa myös pä­te­väl­tä ko­ti­me­kaa­ni­kol­ta.

6 TAKA-AK­SE­LIS­TO

Au­ton ta­ka­pään al­le on eri­tyi­nen syy kur­kis­taa: kaik­kein van­hem­mis­sa vuo­si­mal­leis­sa taka-apu­run­ko on saat­ta­nut al­kaa ruos­tua huo­les­tut­ta­val­la ta­val­la. Jos apu­run­koon tu­lee rei­kiä, niin se on vaih­det­ta­va uu­teen tai eh­jään, ei­kä vaih­to ole pie­ni ei­kä myös­kään edul­li­nen työn osal­ta.

Ja­gu­ar S-Type 1999–2008

Ja­gu­a­rin luo­tet­ta­vuus­mai­ne ei ole 80-lu­vun mal­lien laa­tu­not­kah­duk­sen vuok­si ol­lut eri­tyi­sen mai­rit­te­le­va, mut­ta ajat siis to­dis­tet­ta­vas­ti muut­tu­vat. Suo­mes­sa Ja­gu­ar on edel­leen haas­ta­ja­merk­ki, mikä nä­kyy myös käy­tet­ty­jen jäl­ki­mark­ki­noil­la.

S-Ty­pel­lä on kui­ten­kin etu­naan aja­ton ima­go, ja li­säk­si se oli ylel­li­ses­ti va­rus­tel­tu. S-Ty­peä en­si­re­kis­te­röi­tiin Suo­mes­sa koko sen mal­li­his­to­ri­an ajan kes­ki­mää­rin mo­lem­min puo­lin sa­dan kap­pa­leen vuo­si­tah­tia. Li­säk­si au­to­ja on tuo­tu käy­tet­tyi­nä Suo­meen jon­kin ver­ran. Näin ol­len tar­jon­taa on käy­te­tyis­sä suh­teel­li­sen kat­ta­vas­ti, mut­ta ei kui­ten­kaan yl­lin kyl­lin.

Ben­sii­ni­moot­to­reis­ta pie­nin eli 2,5-lit­rai­nen V6 oli ly­hy­ti­käi­nen ku­ri­o­si­teet­ti, joka ei is­tu S-Ty­pen keu­lal­le eri­tyi­sen tyy­lik­kääs­ti vä­häi­sem­män voi­man­sa vuok­si, ja sik­si sitä kan­nat­taa vält­tää. Pal­jon aja­val­le 2,7-lit­rai­nen die­sel on ta­lou­del­li­sin vaih­to­eh­to.

Yli­pää­tään S-Type kan­nat­taa os­taa niin nuo­re­na kuin mah­dol­lis­ta, sil­lä laa­dul­li­nen ke­hi­tys niin si­säl­lä kuin tek­nii­kas­sa­kin oli huo­mat­ta­vaa 2000-lu­vun al­ku­vuo­si­na. Ko­ko­nai­suu­te­na par­haat kau­pat te­kee vuo­den 2004 jäl­kei­sis­sä fa­ce­lift-mal­leis­sa. V6- ja V8-moot­to­rit tar­jo­a­vat vä­sy­mä­tön­tä voi­maa, mut­ta nii­den ku­lu­tus­lu­ke­mat ovat sen mu­kai­set.

S-Type R:n os­ta­ja saa juu­ri sitä, mitä ti­laa: eri­koi­sen vauh­ti­hir­mun, joka var­mas­ti erot­tuu. Sen yl­lä­pi­to on kui­ten­kin mal­li­sar­jan kal­lein­ta, sil­lä no­peus on ai­na mak­sa­nut.

Tiuk­ka alus­ta kes­tää

Alus­ta vi­ri­tet­tiin fa­ce­lif­tis­sä lä­hes pin­ta­ko­vak­si, jo­ten au­to ei saa kal­lis­tel­la mut­kis­sa huo­mat­ta­vas­ti. S-Type oli uu­te­na var­sin hil­jai­nen, jo­ten ajo­me­lua tai tuu­len su­hi­noi­ta ei pi­täi­si hy­väs­sä yk­si­lös­sä kuu­lua käy­tet­ty­nä­kään. Yli­mää­räi­siä ää­niä tai ko­li­noi­ta ei saa epä­ta­sai­sel­la pin­nal­la aja­es­sa esiin­tyä. Kun­nos­sa ole­va yk­si­lö kul­kee moot­to­ri­tiel­lä va­kaas­ti ja suo­raan, ei­kä se ole uris­ta mok­sis­kaan. Oh­jaus saat­taa tun­tua en­sin ras­kaal­ta, mut­ta tun­tu­ma tie­hen on hyvä. Oh­jaus­vaih­de on Ja­gu­a­reil­le tyy­pil­li­seen ta­paan no­pea, mut­ta se pa­laut­taa sa­mal­la hy­vin.

Vuon­na 2005, jol­ta esi­merk­ki­au­tom­me on, Suo­men hin­nas­tos­sa oli nel­jä eri pe­rus­mal­lia: S-Type 2.7D (Clas­sic ja Exe­cu­ti­ve, hin­ta­e­ro 7 600 eu­roa), S-Type 3.0 V6 (Clas­sic ja Exe­cu­ti­ve, hin­ta­e­ro 10 300 eu­roa), S-Type 4.2 V8 Exe­cu­ti­ve (hin­ta 73 000 eu­roa) ja S-Type R (100 600 eu­roa). Tär­keim­mät erot Clas­si­cin ja Exe­cu­ti­ven vä­lil­lä oli­vat 6-por­tai­nen au­to­maat­ti­vaih­teis­to, ta­ka­py­sä­köin­ti­tut­kat, au­to­maat­ti­ses­ti him­me­ne­vät taus­ta- ja si­vu­pei­lit, etuis­tui­mien sää­tö­jen muis­ti­toi­min­not, nah­ka­pääl­lys­tei­nen Exe­cu­ti­ve-oh­jaus­pyö­rä ja 17 tuu­man An­ta­res-ke­vyt­me­tal­li­van­teet. Ny­kyi­sin no­pe­as­ti yleis­ty­vä mu­kau­tu­va va­ki­o­no­peu­den­sää­din oli jo tuol­loin Ja­gu­a­rin op­ti­o­lis­tal­la, mut­ta sen li­sä­hin­ta oli tun­tu­va 4 000 eu­roa.

It­sel­leen so­pi­vaa yk­si­löä et­sies­sä kan­nat­taa siis har­ki­ta tark­kaan, mit­kä va­rus­teet ovat it­sel­le tär­keim­piä – löy­tö­jä­kin voi teh­dä.

Huol­lot ja va­ra­o­sat

Ja­gu­ar S-Type 1999–2008

Huol­lot ovat van­hem­paan Ja­gu­a­riin kus­tan­nus­ta­soa aja­tel­len pie­ni Akil­leen kan­ta­pää – mut­ta vain pie­ni. Uu­dem­pien mal­lien kaik­ki huol­to­hin­nat ker­ro­taan ne­tis­sä mer­kin si­vus­tol­la avoi­mes­ti, ei­vät­kä nämä hin­nat eroa ylei­ses­tä kes­ki­ta­sos­ta mer­kit­se­väs­ti puo­leen tai toi­seen. Van­hem­piin mal­lei­hin, ku­ten esi­mer­kik­si S-Ty­peen, huol­lois­ta jou­tuu kui­ten­kin ai­na ky­sy­mään tar­jouk­sen erik­seen. Jos va­lin­ta osuu käyt­tä­mään mo­ni­merk­ki­huol­to­kor­jaa­moa, niin pe­rus­huol­lot saa edul­li­sim­min. Pie­neen vuo­si­huol­toon si­säl­ty­vät ta­val­li­ses­ti moot­to­ri­öl­jy, öl­jyn­suo­da­tin ja rai­ti­sil­ma­suo­da­tin sekä työt, isom­paan li­säk­si il­man­suo­da­tin ja polt­to­ai­ne­suo­da­tin vaih­to­töi­neen.

2,7-lit­rai­nen tur­bo­die­sel vaa­tii har­vem­min huo­len­pi­toa, sil­lä se huol­le­taan vuo­sit­tain tai 24 000 ki­lo­met­rin vä­lein. Var­si­nai­sen lo­ven yl­lä­pi­to­kuk­ka­roon te­kee 168 000 ki­lo­met­rin tai kym­me­nen vuo­den vä­lein teh­tä­vä ja­ko­pään hih­no­jen vaih­to. Sa­mal­la ker­taa ja­ko­pään hih­no­jen kans­sa vaih­de­taan ta­val­li­ses­ti myös polt­to­ai­neen kor­ke­a­pum­pun hih­na (vaih­to­vä­li 240 000 km tai 10 vuot­ta); moot­to­ris­sa on siis hih­nat niin etu- kuin ta­ka­pääs­sä­kin, mikä nos­taa tämä huol­lon hin­nan kor­ke­al­le. Ben­sii­ni­moot­to­reis­sa tätä ku­lu­e­rää ei ole, mut­ta huol­to­vä­li on ly­hy­em­pi eli 16 000 ki­lo­met­riä tai yk­si vuo­si. Ko­ko­nai­suu­te­na huol­to­jen hin­nat ovat hi­ve­nen ta­va­no­mais­ta kor­ke­am­mat.

Va­ra­o­sien suh­teen kes­ki-ikäi­sen Ja­gu­a­rin omis­ta­ja jou­tuu nä­ke­mään hie­man ta­val­lis­ta enem­män vai­vaa löy­tääk­seen tyy­pil­li­ses­ti ku­lu­via osia au­toon­sa – mut­ta vai­van­nä­kö kan­nat­taa. Kaik­kia ta­va­no­mai­sia ku­lu­tu­so­sia on jopa edul­li­sin hin­noin saa­ta­vil­la, kun­han jak­saa et­siä. Vain pyö­rän­laa­ke­reis­ta jou­tuu pu­lit­ta­maan hie­man ta­val­lis­ta enem­män. Voi­man­läh­tei­tä aja­tel­len edes die­sel­moot­to­ris­sa ko­val­la käy­töl­lä ole­vien vaih­to­tur­bo­jen hin­nat ei­vät suu­rem­min hät­käy­tä.

Yh­teen­ve­to

Ja­gu­ar S-Ty­pen edul­li­sim­pien yk­si­löi­den hin­nat ovat va­jon­neet ny­kyi­sin niin alas, et­tä mie­len­kiin­to he­rää heil­lä­kin, jot­ka ei­vät ole kos­kaan en­nen edes har­kin­neet ky­seis­tä merk­kiä. Luo­tet­ta­vuus on hy­väl­lä mal­lil­la, jo­ten jos S-Ty­pen muo­dot miel­lyt­tä­vät, voi ky­syä it­sel­tään: mik­si­pä ei? Yl­lä­pi­tä­mäl­lä au­toa muu­ta­man vuo­den on pian jo kä­sis­sä var­ma klas­sik­ko, ja ny­kyi­sis­tä pyyn­ti­hin­nois­ta ei enää mer­kit­tä­väs­sä mää­rin tul­la alas­päin.