Er­kin kuol­tua koko kuo­lin­pe­sä jäi hal­lin­ta­oi­keus­tes­ta­men­tin no­jal­la Lee­na-les­ken  hal­tuun. Vas­ta äi­din kuol­tua tyt­tä­ret An­ne ja Min­na ryh­tyi­vät ja­ka­maan van­hem­pien­sa omai­suut­ta. Omai­suu­teen kuu­lui suu­ri asun­to ir­tai­mis­toi­neen.

Lee­nan oman tes­ta­men­tin mu­kaan omai­suus ja­kau­tui puo­lik­si ty­tär­ten kes­ken. Tie­tyt äi­din omat esi­neet oli osoi­tet­tu lap­sen­lap­sil­le ja tie­tyt esi­neet tyt­tä­ril­le. Tes­ta­men­tin mu­kaan tyt­tä­ril­le osoi­tet­tu­jen esi­nei­den ar­vot otet­tiin huo­mi­oon hei­dän pe­rin­tö­o­suuk­sis­saan.

Tä­män li­säk­si Lee­na oli kir­joit­ta­nut tiet­ty­jen esi­nei­den taak­se An­nen ja Min­nan ni­met. Van­hem­pien yh­tei­ses­sä tes­ta­men­tis­sa ei ol­lut mai­nin­to­ja ir­tai­mis­tos­ta, mut­ta isä oli pu­hu­nut ylei­ses­ti omis­ta toi­veis­taan tiet­ty­jen esi­nei­den suh­teen.

"Koi­ra voi ol­la vain yh­den hen­ki­lön ni­mis­sä."

Min­na väit­ti, et­tä An­ne oli käy­nyt äi­din asun­nol­la tyh­jen­tä­mäs­sä ta­va­roi­ta il­man lu­paa ja ar­vok­kai­ta ko­ru­ja oli­si ka­don­nut. An­ne väit­ti, et­tä isä oli lu­van­nut hä­nel­le isän su­vus­ta pe­räi­sin ol­leen tau­lun, jon­ka taak­se äi­ti oli kir­joit­ta­nut Min­nan ni­men. Min­nan mu­kaan An­nel­le tes­ta­men­tis­sa mää­rät­ty tau­lu oli 2000 eu­ron ar­voi­nen, kun An­nen mie­les­tä sil­lä oli pelk­kä tun­ne­ar­vo.

An­nen mie­les­tä Min­nan tyt­tä­rel­le oli le­gaat­ti­na mää­rät­ty kai­kis­ta ar­vok­kain koru ja ko­run ar­vo piti vä­hen­tää Min­nan pe­rin­tö­o­suu­des­ta.

Van­ha kaap­pi­kel­lo oli tär­keä mo­lem­mil­le ja kum­pi­kin ha­lu­si eh­dot­to­mas­ti kel­lon it­sel­leen. Li­säk­si rii­taa ai­heut­ti äi­din koi­ra, jon­ka kum­pi­kin ty­tär ha­lu­si. Kuo­lin­pe­säs­sä oli myös pal­jon ta­va­raa, jos­ta ku­kaan ei ol­lut kiin­nos­tu­nut.

Mi­ten pe­sän­sel­vit­tä­jä ja pe­sän­ja­ka­ja rat­kai­se­vat rii­dat?

1. Väi­te ka­don­neis­ta ta­va­rois­ta. Pe­sän­sel­vit­tä­jän on hy­vin han­ka­la sel­vit­tää väit­tei­tä sii­tä, on­ko jo­ta­kin ta­va­raa vie­ty asun­nos­ta. Jos epäil­lään var­kaut­ta, osak­kaan on yleen­sä it­se teh­tä­vä po­lii­sil­le tut­kin­tail­moi­tus. Po­lii­sil­le teh­dyt il­moi­tuk­set ka­don­nees­ta ir­tai­mis­tos­ta har­voin joh­ta­vat oi­keu­den­käyn­tiin saak­ka. Näin ol­len Min­nan väi­te ka­don­nees­ta ta­va­ras­ta ei to­den­nä­köi­ses­ti me­nes­ty.

2. Tes­ta­men­tis­sa mai­ni­tut esi­neet pe­rin­nön­ja­os­sa. Las­ten­lap­set saa­vat tes­ta­men­tis­sa mai­ni­tut esi­neet le­gaat­tei­na eli eri­tyis­tes­ta­ment­ti­na, ei­kä nii­den ar­voa ote­ta huo­mi­oon hä­nen van­hem­pan­sa pe­rin­tö­o­suu­den vä­hen­nyk­se­nä. Näin ol­len Min­nan pe­rin­tö­o­suu­des­ta ei vä­hen­ne­tä hä­nen lap­sel­leen mää­rä­tyn ko­run ar­voa.

3. Kaap­pi­kel­lo. Kaap­pi­kel­loa ei voi­da ja­kaa kah­den tyt­tä­ren kes­ken ei­kä sii­tä ol­lut mai­nin­taa tes­ta­men­tis­sa. Pe­sän­ja­ka­ja voi pyy­tää ar­vi­on kaap­pi­kel­los­ta asi­an­tun­ti­jal­ta.  Tä­män jäl­keen on mah­dol­lis­ta joko ar­poa kel­lon saa­ja tai jär­jes­tää osak­kai­den vä­li­nen kes­ki­näi­nen huu­to­kaup­pa sii­tä, kum­pi osa­kas on ot­taa kel­lon osal­leen kor­ke­am­mas­ta ar­vos­ta. Va­lit­ta­vas­ta ja­ko­ta­vas­ta kes­kus­tel­laan osak­kai­den kes­ken pe­rin­nön­ja­os­sa. Pe­sän­ja­ka­ja vii­me kä­des­sä päät­tää, kum­pi ty­tär saa kel­lon.

4. Koi­ran omis­ta­juus. Koi­ra voi ol­la vain yh­den hen­ki­lön ni­mis­sä. Jos asia on ko­vin rii­tai­nen, pe­sän­ja­ka­jan on otet­ta­va vas­taan näyt­töä sii­tä, kum­pi osa­puo­li oli­si pa­rem­pi koi­ran huol­ta­ja ja teh­tä­vä rat­kai­su sen pe­rus­teel­la.

5. Va­paa­muo­toi­ses­ti kir­ja­tut ir­tai­mis­to­toi­veet. Tes­ta­ment­ti on pä­te­vä vain sil­loin, kun tes­ta­men­tin muo­to­mää­räyk­siä on nou­da­tet­tu. Va­paa­muo­toi­ses­ti kir­ja­tut toi­veet ei­vät täy­tä tes­ta­men­tin muo­to­vaa­ti­muk­sia, jol­loin ne ei­vät ole ju­ri­di­ses­ti si­to­via. Hen­ki­lön oman toi­veen ne kiis­tat­ta il­mai­se­vat.

Nyt oli rii­taa sii­tä, et­tä rii­dat­to­mas­ti isän su­vun puo­lel­ta pe­räi­sin ole­va tau­lu oli An­nen mu­kaan isän elä­es­sä lu­vat­tu hä­nel­le, kun taas äi­ti oli kir­joit­ta­nut tau­luun Min­nan ni­men.

Pe­sän­ja­ka­jan on täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa kuul­ta­va mo­lem­pia osa­puo­lia ja ken­ties han­kit­ta­va muu­ta näyt­töä ja pää­tet­tä­vä sen us­kot­ta­vuu­den pe­rus­teel­la, kum­pi saa tau­lun. Jos An­ne pys­tyy to­dis­ta­maan, et­tä isä oli ni­me­no­mai­ses­ti lu­van­nut tau­lun hä­nel­le, pe­sän­ja­ka­ja to­den­nä­köi­ses­ti an­taa tau­lun hä­nel­le. Pe­rus­tee­na on se, et­tä tau­lu on pe­räi­sin isän su­vus­ta, jol­loin isän toi­veil­la on suu­rem­pi ar­vo.

6. Rii­ta tes­ta­men­ta­tun tau­lun ar­vos­ta. Tau­lu­ja myy­dään useis­sa huu­to­kau­pois­sa ja näi­den fir­mo­jen mek­la­reil­la on hyvä kä­si­tys tau­lu­jen mark­ki­na-ar­vos­ta. Jos An­ne on eri miel­tä pe­sän­ja­ka­jan hank­ki­man ar­vi­oi­jan nä­ke­myk­ses­tä, hän voi hank­kia toi­sen asi­an­tun­ti­ja-ar­vi­on tau­lun ar­vos­ta. Pe­sän­ja­ka­ja päät­tää asi­an ar­vi­oi­den pe­rus­teel­la.

7. Ta­va­ra, jota kum­pi­kaan ei ha­lua. Asun­to pi­tää tyh­jen­tää myyn­nin ta­kia. Jos tyt­tä­ret ei­vät it­se tyh­jen­nä asun­toa, pe­sän­ja­ka­ja jär­jes­tää tyh­jen­nyk­sen jon­kin kuo­lin­pe­sän tyh­jen­nyk­siä te­ke­vän yri­tyk­sen avul­la. Lop­pu ir­tain myy­dään, ja ra­hat tu­le­vat kuo­lin­pe­säl­le ja ja­e­taan sitä kaut­ta.

8. Ar­vo­jen mää­ri­tys. Tes­ta­men­tin mu­kaan ty­tär­ten saa­mat esi­neet ote­taan huo­mi­oon hei­dän pe­rin­tö­o­sas­saan si­ten, et­tä mo­lem­mat saa­vat lo­pul­ta ar­vo­mää­räi­ses­ti sa­man ver­ran omai­suut­ta. Tämä ta­pah­tuu niin, et­tä tyt­tä­ril­le tu­le­vien esi­nei­den ar­vot li­sä­tään ja­et­ta­vaan omai­suu­teen ja tämä sum­ma ja­e­taan kah­del­la. Kum­man­kin pe­rin­tö­o­suu­teen tu­le­vat ne esi­neet, jot­ka kum­mal­le­kin on osoi­tet­tu. Ero­tus ta­soit­tuu ra­hal­la.

Ir­tai­mis­toon liit­tyy tun­ne­ar­voa, mikä li­sää ja­ka­mis­rii­to­ja. Ir­tai­mis­ton ja­os­sa kan­nat­taa muis­taa, et­tä rii­te­le­mi­nen voi ar­vi­oin­ti- ja la­ki­ku­lui­neen ylit­tää ir­tai­mis­ton ar­von. Rii­to­ja voi vält­tää sil­lä, et­tä ir­tai­mis­toa ja­e­taan kaik­kien osak­kai­den läs­nä ol­les­sa.