Nyt ol­laan jo lop­pu­suo­ral­la, eli en­nen len­to­ko­neen läh­töä ta­kai­sin ko­tiin odot­te­lim­me Pen­ti­kin vie­ras­ta­los­sa va­lo­ku­vaa­ja Kir­si-Mar­ja Sa­vo­lan ja AD Saa­ra Tuo­mi­kos­ken kans­sa. Va­lit­sim­me kan­si­ku­van vaih­to­eh­to­ja.

Sitä en­nen kui­ten­kin eh­ti ta­pah­tua vaik­ka mitä. Vie­tim­me Po­si­on pak­ka­ses­sa ja upei­den, si­nis­ten han­kien kes­kel­lä kak­si työn­täy­teis­tä päi­vää. Ja sitä en­nen olin jo rei­lus­ti kuu­kau­den ajan tu­tus­tu­nut leh­ti­ar­kis­toi­hin, Anu Pen­ti­kin elä­mä­ker­taan ja haas­ta­tel­lut ih­mi­siä ju­tun taus­tak­si.

Tämä kuva on mat­kal­ta Ro­va­nie­mel­tä Po­si­ol­le. Au­toa ajaa Anu Pen­tik ja minä is­tun etu­pen­kil­lä. Ka­pei­ta kuu­sia kut­su­taan kynt­ti­lä­kuu­sik­si. "Kun tyk­ky­lu­mi ke­rään­tyy kuus­ten ok­sil­le, ne näyt­tä­vät kynt­ti­löil­tä, jot­ka va­lut­ta­vat ste­a­rii­nia", Anu sel­vit­tää ter­min his­to­ri­an.

Pen­ti­kin teh­taal­la on kau­nii­ta yk­si­tyis­koh­tia. Tämä Anun kä­sin te­ke­mä mo­sai­ik­ki on mat­kal­la kont­to­ri­puo­lel­ta it­se teh­das­sa­lei­hin. Kuin au­rin­koi­nen het­ki kes­kel­lä tal­ven ly­hyt­tä va­loa.

Ku­va­sim­me Ti­mis­jär­ven po­ro­kar­ta­nos­sa, jos­ta tu­lee Tai­teil­ji­a­ko­ti Pen­tik. Rak­sal­la olim­me tie­tys­ti rak­sa­vaat­teis­sa, AD Saa­ra ja minä. Sei­som­me tu­le­van atel­jeen ison ik­ku­nan ää­res­sä. Ja ik­ku­nas­ta avau­tui...

...tämä lu­men peit­tä­mä mai­se­ma, joka viet­tää Ti­mis­jär­ven ran­taan, poh­joi­sen suun­taan. Atel­jeel­le poh­joi­nen valo on hyvä. Ti­mis muu­ten tar­koit­taa peh­me­ää ja pyö­re­ää. Po­sio taas on alue, joka on ko­dan ta­ka­o­sas­sa lä­hel­lä ta­kau­los­käyn­tiä, nais­ten alue. Nämä opin Topi Pen­ti­käi­sel­tä.

Poh­joi­sen päi­vät oli­vat tam­mi­kuus­sa ly­hy­et. Luon­non­va­lon ai­kaa oli vain ne­li­sen tun­tia päi­väs­sä, jo­ten ku­vaa­mi­sen kans­sa lai­toim­me tö­pi­näk­si. Täs­sä AD Saa­ra ja va­lo­ku­vaa­ja Kir­si-Mar­ja tut­ki­vat kuva-ai­neis­to­am­me Pen­ti­kin vie­ras­ta­lon keit­ti­ös­sä - siel­lä odot­te­lim­me len­to­ko­neen läh­töä.

Minä muu­ten en tul­lut vie­ras­ta­loon en­sim­mäis­tä ker­taa, sil­lä kä­vim­me siel­lä jou­lun al­la 2005 te­ke­mäs­sä Koti ja keit­tiö -leh­teen jou­lu­jut­tua. Tuol­loin tämä Ukon­ta­lo oli Anun ja To­pin tyt­tä­ren Rai­san ja Har­ri Berg­ma­nin per­heen ai­van uu­si koti.

Talo näyt­ti sekä tu­tul­ta et­tä uu­del­ta. Töis­sä kai­voin esil­le tuon Koti ja keit­ti­ön jou­lu­nu­me­ron...

...kau­nis oli koti sil­loin, ja kau­nis se on nyt­kin Pen­ti­kin vie­ras­ta­lo­na pal­vel­les­saan.

En­sim­mäi­sel­tä Po­si­on-mat­kal­ta­ni jäi­vät läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­leen ruo­at, joi­ta Anu Pen­tik kor­keim­man oma­kä­ti­ses­ti val­mis­ti työ­po­ru­kal­lem­me: mä­ti­voi­lei­piä, lo­hi­keit­toa ja po­roa.

Nämä ruo­ka­muis­tot sai­vat jat­koa Oman Ajan jut­tua teh­des­säm­me: po­ro­car­pac­ci­o­ta ja bli­ne­jä il­lal­la haas­tat­te­lun ja ku­vaus­ten päät­teek­si Anun ja To­pin ko­to­na. Koi­rat kat­soa na­pit­ti­vat soh­val­la. Ja en­nen ko­tiin­läh­töä Hel­sin­kiin Anu saa­pui vie­ras­ta­lol­le ruo­ka­ko­rin kans­sa, lait­toi pais­tin­pan­nun kuu­me­ne­maan ja val­mis­ti me­he­vää po­ron­fi­lee­tä. Vat­sat täyn­nä kel­pa­si läh­teä pi­me­än pak­ka­sen hal­ki len­to­ken­täl­le.

Jut­tum­me on uu­des­sa Oma Ai­ka -leh­des­sä. Anu ja Topi Pen­ti­käi­sen uras­ta ja elä­mäs­tä oli hie­noa kir­joit­taa - vai­ke­aa myös, mut­ta olen iloi­nen pääs­tes­sä­ni ker­to­maan ta­ri­nan ih­mi­sis­tä, joil­la on ol­lut ja on iso mer­ki­tys suo­ma­lais­ten ko­tien si­sus­ta­ji­na.