Pau­li Han­hi­nie­mi, 52, nos­taa kä­del­lä hiuk­si­aan. Ar­pi kaar­taa ot­sal­ta pää­la­el­le as­ti. 21 tik­kiä. Ar­ven koh­dal­la hiuk­set kas­va­vat ohu­em­min.

– Hyvä syy ja­kauk­sen va­ki­pai­kal­le, muu­sik­ko sa­noo ruu­tu­pai­das­saan ja tuk­ka pöl­lys­sä hel­sin­ki­läis­kah­vi­las­sa.

Ar­pi on muis­tut­ta­nut jo 35 vuot­ta sii­tä, et­tä elä­mä kan­nat­taa elää juu­ri nyt.

Kun Han­hi­nie­mi oli 17-vuo­ti­as, luok­ka­ka­ve­ri ajoi Ford Cor­ti­nan ojan kaut­ta ym­pä­ri. Han­hi­nie­mi us­koi pään­sä hal­jen­neen ja luu­li ai­vo­jen­sa va­lu­van ulos, kun sor­mi up­po­si peh­me­ään ja mär­kään.

– Haa­vas­ta ver­ta tuli niin, et­tei eteen­sä näh­nyt.

Han­hi­nie­mi us­koo, et­tä il­man on­net­to­muut­ta hän ei oli­si us­kal­ta­nut ot­taa elä­mäs­sään ris­ke­jä. Vel­vol­li­suu­den­tun­toi­se­na hän oli­si luul­ta­vas­ti luo­pu­nut muu­sik­ko­haa­veis­taan ja var­mis­ta­nut se­lus­tan­sa jol­la­kin hy­väl­lä, pe­rin­tei­sem­mäl­lä am­ma­til­la.

Lue myös: Toni Wir­ta­nen: "Pel­kä­sin jää­vä­ni kiin­ni sii­tä, et­ten osaa mi­tään"

Rock­ru­non­lau­la­ja

Suu­ri ylei­sö tun­tee Han­hi­nie­men Kol­mas Nai­nen -yh­ty­een lau­la­ja­na. Mo­net suo­mi­roc­kin klas­si­kot ovat hä­nen kä­si­a­laan­sa: Va­leh­te­li­sin jos väit­täi­sin, Täs­tä as­ti ai­kaa, Äi­ti po­jas­ta pap­pia toi­voi.

Han­hi­nie­mi on kir­joit­ta­nut omil­le yh­ty­eil­leen sa­to­ja kap­pa­lei­ta, muil­le ar­tis­teil­le kym­me­niä. 30-vuo­ti­ses­ta uras­taan huo­li­mat­ta Han­hi­nie­mi ei miel­lä it­se­ään am­mat­ti­muu­si­kok­si. Mu­siik­ki ei ole ol­lut hä­nel­le kos­kaan sitä, et­tä käy­täi­siin ta­val­li­ses­ti päi­vä­töis­sä.

– Olen on­nis­tu­nut löy­tä­mään ym­pä­ril­le­ni pä­te­viä soit­to­ka­ve­rei­ta, teh­nyt bii­se­jä ja saa­nut lau­laa nii­tä. En ole aja­tel­lut tätä työ­nä.

Ai­ka­naan Han­hi­nie­mi pais­ki hom­mia myös tur­ve- ja puu­polt­to­ai­ne­kes­kuk­ses­sa Va­pol­la sekä silk­ki- ja se­ri­pai­no­tek­nii­kan am­mat­ti­lai­se­na pai­no­ta­los­sa. Täs­tä, ”oi­ke­as­ta työ­ko­ke­muk­ses­taan”, hän on yl­peä.

Ihol­le tulo oli lii­kaa

Vii­meis­tään Vain elä­mää -te­le­vi­sio-oh­jel­ma vuon­na 2013 teki Han­hi­nie­mes­tä koko kan­san Pau­lin.

– Han­ka­li­a­kin ti­lan­tei­ta on syn­ty­nyt. Sel­fie­kult­tuu­ri ja koko tämä ihol­le tu­le­mi­nen oli­vat yh­täk­kiä lii­kaa.

On jou­kos­sa ol­lut myös hel­lyt­tä­viä koh­taa­mi­sia. Eten­kin van­hem­mat nai­set ovat al­ka­neet py­säy­tel­lä. Ha­lu­a­vat ha­la­ta.

– Se on vie­hät­tä­vää, kai­noa huo­mi­o­ta. Van­hem­mat nai­set osaa­vat käyt­täy­tyä nä­tis­ti. Eh­kä he ko­ke­vat äi­dil­li­siä tun­tei­ta, sil­lä oh­jel­mas­ta vä­lit­tyi kuva, et­ten ai­na ol­lut ihan kar­tal­la.

Ikä vaa­tii un­ta

Elä­män­ko­ke­mus on an­ta­nut Pau­li Han­hi­nie­mel­le kyp­syyt­tä, mut­ta myös hai­keut­ta suh­tees­sa men­nee­seen ja tu­le­vaan. Ikään­ty­mi­nen ja luo­pu­mi­nen pe­lot­ta­vat. 52-vuo­ti­aa­na het­kes­sä elä­mi­nen on en­tis­tä tär­ke­äm­pää.

– Olen al­ka­nut ar­vos­taa omaa ai­kaa ja rau­haa.

Myös­kään fy­siik­ka ei enää an­na sa­mal­la ta­voin ar­moa kuin en­nen. Sil­loin riit­ti, et­tä sai nu­kut­tua kei­kan jäl­keen. Ny­ky­ään un­ta on saa­ta­va riit­tä­väs­ti myös en­nen keik­kaa. Vii­me vuo­si­na ää­ni on jon­kun ker­ran mei­nan­nut pet­tää vä­sy­myk­sen vuok­si.

Han­hi­nie­mi uu­moi­lee, et­tä van­he­ne­mi­nen tuot­taa vai­keuk­sia. Hän on luon­teel­taan niin kär­si­mä­tön.

– Mi­nä­ku­vaa­ni kuu­luu, et­tä saan hoi­det­tua asi­at ver­rat­tain hy­vin. Yri­tin juu­ri asen­taa lamp­pua, mut­ta sii­tä ei tul­lut mi­tään, en­nen kuin hain lu­ku­la­sit pää­hä­ni. Toi­saal­ta on­nit­te­lin it­se­ä­ni sii­tä, et­tä yli­pää­tään muis­tin, mis­sä la­sit oli­vat.

"Olen al­ka­nut ar­vos­taa omaa ai­kaa ja rau­haa."

Van­huu­den pi­ka­kurs­si

Vii­me lo­ka­kuus­sa Pau­li Han­hi­nie­mi vie­rai­li Bo­li­vi­as­sa Suo­men Lä­he­tys­seu­ran Toi­voa-kam­pan­jan kas­vo­na. Liki nel­jän ki­lo­met­rin kor­keu­des­sa tun­tui jat­ku­vas­ti sil­tä, et­tei hen­ki kul­ke­nut.

– Asi­oi­ta ei pys­ty­nyt te­ke­mään nor­maa­lil­la vauh­dil­la. Kaik­keen tuli jän­nää, hi­das­ta har­kin­taa. Se oli pi­ka­kurs­si sii­hen, mil­tä van­ha­na eh­kä tun­tuu.

Han­hi­nie­mi tu­tus­tui Bo­li­vi­as­sa työ­hön, jota Lä­he­tys­seu­ra te­kee pai­kal­lis­ten jär­jes­tö­jen ja kirk­ko­jen kans­sa eten­kin köy­him­pien las­ten aut­ta­mi­sek­si. Hä­nen ta­paa­man­sa lap­set oli­vat käy­neet Lä­he­tys­seu­ran tu­el­la am­mat­ti­kurs­se­ja. Ta­voit­tee­na on, et­tei ke­nen­kään tar­vit­si­si men­nä enää kai­vok­seen töi­hin. Työn­te­on ohes­sa lap­set kä­vi­vät kou­lua.

Reis­su sai Han­hi­nie­men ta­ju­a­maan, mi­ten ma­ta­la­ot­sai­sia Suo­mes­sa ol­laan saa­vu­tet­tu­jen etu­jen puo­lus­ta­mi­ses­sa ja me­net­tä­mi­sen pe­los­sa. Suo­ma­lai­sil­la on pal­jon opit­ta­vaa so­li­daa­ri­suu­des­ta ja lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta.

– Oli val­ta­vaa näh­dä ih­mis­ten elä­män­voi­ma vai­keis­sa olois­sa. Mi­ten iso asia on, kun joku aut­taa ja an­taa edes pie­nen mah­dol­li­suu­den pääs­tä elä­mäs­sä eteen­päin.

Lue myös:

Muu­sik­ko Ii­ro Ran­ta­la: "En edes yri­tä ol­la cool"

Kai­ja Koo:”Olen ai­na pai­ni­nut mies­ten sar­jas­sa”

Jon­na Ter­vo­maa: Lap­si­täh­teys teki va­ro­vai­sek­si