Jää­tik­kö nos­taa sy­ket­tä

Var­pai­den edes­sä jää­ti­kös­sä au­ke­aa noin puo­len met­rin le­vyi­nen rai­lo. Sen yli pi­täi­si us­kal­taa as­tua niin, et­tä tu­ke­viin kii­pei­ly­ken­kiin kiin­ni­te­tyt jää­rau­dat pu­re­vat na­pa­kas­ti kiin­ni jää­hän rai­lon vas­tak­kai­sel­la sei­näl­lä.

Tu­lee vil­kais­tua alas. Jos tuon­ne alas rai­loon pu­to­ai­si muu­ta­man met­rin, köy­den pääs­sä ole­vat kii­pei­ly­ka­ve­rit kis­koi­si­vat ylös. Kul­jem­me jää­ti­köl­lä sa­maan köy­teen kiin­ni­tet­tyi­nä. Jää­rau­doil­la kä­ve­ly on oma tai­teen­la­jin­sa, sil­lä niil­lä as­kel­le­taan hie­man ja­lat le­väl­lään niin, et­tei köy­si pää­se sot­keu­tu­maan rau­toi­hin. Köy­si edel­lä kul­ke­vaan jä­te­tään löy­häk­si kuin leh­män hön­käys.

Ve­dän hen­keä – ja pon­nis­tan. Rau­dat nars­kah­ta­vat kiin­ni jää­hän ja hei­lau­tan jää­ha­kun kiin­ni sei­nään. Ylä­puo­lel­la­ni vuo­ris­to-opas An­ders Berg­wall lu­et­te­lee oh­jei­ta tyy­nes­ti, mut­ta jä­mä­käs­ti. Pin­nis­te­len het­ken ai­kaa rau­doil­la jää­ti­kön kyl­jes­sä lii­kaa var­pail­la­ni, mut­ta on­nis­tun ujut­ta­maan it­se­ni ka­pe­an lu­mi­har­jan­teen pääl­le.

Tämä on taa­tus­ti toi­sen­lais­ta te­ke­mis­tä, var­sin­kin näin syk­syl­lä. Ei­hän edes tule aja­tel­leek­si, et­tä tääl­lä Ruot­sin La­pis­sa oli­si Kår­sag­la­ci­ä­re­nin kal­tai­nen muh­kea jää­tik­kö, jol­la pää­see opet­te­le­maan jää­ha­kun ja -rau­to­jen käyt­töä.

Lue myös: Tal­vi­va­el­lus on sai­ras­ta, mut­ta sil­ti ra­kas­tan sitä

Kårsan jäätikkö kutistuu ilmasto-muutoksen seurauksena.

Tu­han­sien ta­ri­noi­den mies

An­ders Berg­wall tie­tää kai­ken vuo­ril­la ole­mi­ses­ta, on­han hän elä­nyt niil­lä koko ikän­sä: kii­ven­nyt Hi­ma­la­jal­la, Al­peil­la ja Ira­nis­sa ja ol­lut töis­sä tur­val­li­suu­sa­si­an­tun­ti­ja­na Ete­lä­man­te­reel­la. Berg­wall on yk­si en­sim­mäi­sis­tä UI­AGM-vuo­ris­to-op­pais­ta Ruot­sis­sa.

Jo Berg­wal­lin ta­ri­nat oli­si­vat syy ko­keil­la ra­jo­jaan jää­ti­köl­le. Niis­sä vi­lah­ta­vat niin kä­sit­tä­mät­tö­mis­sä olois­sa Ete­lä­man­te­reel­la suo­ri­tet­tu imp­ro­vi­soi­tu leik­kaus kuin Ruot­sin kor­keim­mal­la hui­pul­la Keb­ne­kai­sel­la ko­le­as­sa sääs­sä ek­sy­neet po­jat, jot­ka polt­ti­vat vaat­teen­sa nuo­ti­os­sa py­sy­äk­seen läm­pi­mi­nä.

”Useim­mil­la pu­laan jou­tu­neil­la on huo­no on­ni, mut­ta moni on teh­nyt huo­no­ja pää­tök­siä. Vain pie­ni osa on tyh­miä. Sa­non ai­na, et­tä tu­len reis­sus­ta mie­luum­min tyy­ty­mät­tö­män kuin kuol­leen asi­ak­kaan kans­sa”, myös vuo­ris­to­pe­las­ta­ja­na toi­mi­va Berg­wall sa­noo.

Aa­mu­pa­lal­la ho­tel­lis­sa ka­sat­tu juus­to-meet­vurs­ti­lei­pä tu­lee jää­ti­köl­lä pi­de­tyl­lä eväs­tau­ol­la tar­pee­seen, sil­lä keho kil­juu ener­gi­aa. Tau­ol­la on ai­kaa kat­sel­la ym­pä­ril­le ja ih­me­tel­lä sitä, kuin­ka val­ta­va vuo­ren­so­las­sa le­pää­vä Kår­san jää­tik­kö on. Se on kui­ten­kin pie­nen­ty­nyt jat­ku­vas­ti vii­me vuo­si­na, il­mas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­sis­ta huo­les­tu­nut Berg­wall pu­dis­te­lee pää­tään.

Kun jää­tik­kö lop­puu, rau­dat na­pa­taan pois ken­gis­tä. Mut­ta apuo­pas Jo­han Nils­son haas­taa ta­sa­pai­non­sa ja pon­kai­see jää­kim­pa­leel­le, joka kel­luu jää­ti­kön ala­puo­lel­la lai­neh­ti­vas­sa suu­res­sa ve­si­al­taas­sa. Hän loik­kii jää­rau­doil­la ket­te­räs­ti kuin kis­sa kim­pa­leel­ta toi­sel­le.

Lue myös: Ko­lin kan­sal­lis­puis­to on ko­et­ta­va - täy­del­li­nen tal­vi­lo­ma­koh­de

Anders Bergwall (vas.) ja apuopas Johan Nilsson jäätiköllä.

He­li­kop­te­ri on nor­mi­nä­ky

Pa­ti­koim­me lop­pu­mat­kan ki­vie­rä­maas­sa, jos­sa en­si­vil­kai­sul­la näyt­tää ole­van vain niu­kas­ti vä­re­jä. Sit­ten sil­mä al­kaa erot­taa toi­nen tois­taan kau­niim­pia sä­vy­jä. Ka­rus­sa­kin mai­se­mas­sa pil­kot­taa poh­joi­siin oloi­hin so­peu­tu­nei­ta kas­ve­ja. Mä­täs­ri­kon val­koi­set ku­kat lois­ta­vat har­maan kes­kel­lä kuin lu­mi­hiu­ta­leet.

He­li­kop­te­rin säk­sä­tys kan­tau­tuu jo kau­kaa. Se on ha­ke­nut mei­dät aa­mul­la al­haal­ta Björk­li­de­nis­tä ja tu­lee nyt nou­ta­maan so­vi­tus­ta pai­kas­ta. He­li­kop­te­rit ovat Björk­li­de­nis­sä ta­va­no­mai­nen il­mes­tys. Tal­vel­la ne vie­vät las­ki­joi­ta naut­ti­maan he­li­hiih­dos­ta kos­ke­mat­to­mil­la han­gil­la, ke­säl­lä kyy­dit­tä­vät lo­mai­li­joi­ta myös ka­la­reis­suil­le.

Root­to­rin la­vat rou­hi­vat il­maa kor­via huu­maa­vas­ti, kun he­li­kop­te­ri las­keu­tuu maa­han ke­pe­äs­ti kuin su­den­ko­ren­to hei­nän­kor­rel­le. Pi­lot­ti Jon Lars­so­nin am­mat­ti­tai­to on jää­tä­vä. Nou­sen mer­kis­tä kyy­tiin, kiin­ni­tän tur­va­vyön ja pai­nan pää­hän kuu­lok­keet, joi­den kaut­ta he­li­kop­te­ris­sa ole­vat voi­vat kes­kus­tel­la. He­li­kop­te­rin ää­ni tun­tuu ma­han­poh­jas­sa as­ti.

Kop­te­ri nou­see il­maan yh­tä no­pe­as­ti kuin on las­keu­tu­nut­kin. Yläil­mois­ta au­ke­a­vat nä­kö­a­lat, joi­ta on vai­kea edes tääl­lä päi­hit­tää.

Lue myös: Tal­vi­lo­mai­li­jan huip­pu­koh­teet - Kil­pis­jär­vi ja Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­to

Jääkimpaleilla voi myös loikkia, Johan Nilsson näyttää.

Haa­la­ris­sa luo­la­ret­kel­le

Seu­raa­va­na aa­mu­na las­keu­du­taan jää­ti­kön kor­keuk­sis­ta – ei maan pin­nal­le, vaan maan al­le. Pääl­le pu­jo­tet­ta­va mus­ta haa­la­ri on tar­peel­li­nen, sil­lä edes­sä on luo­la­ret­ki. Opas Pené­lo­pe Mår­tens­son al­kaa val­mis­tel­la köyt­tä luo­laan las­keu­tu­mis­ta var­ten. Tuos­ta kal­li­on­ra­os­ta maan­ra­jas­sa pi­täi­si koh­ta pu­jot­tau­tua si­sään.

”Muis­ta­kaa, me­net­te niin pit­käl­le kuin it­se ha­lu­at­te. Sa­no­kaa vain mi­nul­le, jos tun­tuu, et­tet­te ha­lua jat­kaa eteen­päin”, Mår­tens­son hy­myi­lee.

Pe­ruu­tan luo­laan ta­ka­pe­rin köy­des­tä kiin­ni pi­tä­en. Mat­kaa poh­jal­le on eh­kä pa­ri­sen met­riä. Ot­sa­lamp­pu va­lai­see pi­me­ää käy­tä­vää. Pal­jaan kä­den al­la tun­tuu kar­hea ki­vi­sei­nä­mä. Se an­taa hy­vin pi­toa, kun läh­dem­me hi­vut­tau­tu­maan yhä sy­vem­mäl­le Kåp­pas­jok­kag­rot­ta­niin, joka on yk­si Ruot­sin pi­sim­mis­tä luo­las­tois­ta.

Lue myös: Han­gel­le vai hie­kal­le? Täs­sä 5 ke­vät­tal­ven iha­nin­ta mat­ka­koh­det­ta

Luolastossa pääsee jääkylmään suihkuun.

Maa­na­lai­sen suih­kun läpi

Opas py­säh­tyy koh­taan, jos­sa vesi purs­kah­taa pak­su­na suih­ku­na luo­lan sei­näs­tä. Se on kuu­lui­sa dusch, suih­ku – ja täs­tä maa­na­lai­ses­ta pu­touk­ses­ta kul­je­taan läpi. Jää­kyl­mä vesi ho­put­taa vii­mei­set­kin ad­re­na­lii­nit liik­keel­le ke­hos­sa. Vet­tä su­jah­taa myös haa­la­rin läpi ja ku­mi­saap­pai­siin.

Vesi vir­taa use­as­sa koh­das­sa luo­lan poh­jal­la. Aluk­si olen eden­nyt ka­pe­as­sa luo­las­tos­sa hi­ve­nen ku­ma­ras­sa ja vä­lil­lä si­vut­tain. Vä­hi­tel­len luo­la käy niin ma­ta­lak­si, et­tä pi­tää kon­ta­ta.

Sit­ten saa­vum­me paik­kaan, jos­sa ei voi jat­kaa mat­kaa edes kyy­kys­sä. Pi­tää kään­tyä ryö­mi­mään ta­ka­pe­rin ma­hal­laan. Lo­pul­ta on­ka­lo le­ve­nee luo­lak­si. Sam­mu­tam­me ot­sa­lamp­pu­jen va­lot. Maan al­la on ai­van pi­me­ää.

Lue myös: Kun käy ker­ran Is­lan­nis­sa, sin­ne ha­lu­aa pa­la­ta