teksti ja kuvat Minna Hietakangas
Oma aika 10/2015
Jäätikkö nostaa sykettä
Varpaiden edessä jäätikössä aukeaa noin puolen metrin levyinen railo. Sen yli pitäisi uskaltaa astua niin, että tukeviin kiipeilykenkiin kiinnitetyt jääraudat purevat napakasti kiinni jäähän railon vastakkaisella seinällä.
Tulee vilkaistua alas. Jos tuonne alas railoon putoaisi muutaman metrin, köyden päässä olevat kiipeilykaverit kiskoisivat ylös. Kuljemme jäätiköllä samaan köyteen kiinnitettyinä. Jääraudoilla kävely on oma taiteenlajinsa, sillä niillä askelletaan hieman jalat levällään niin, ettei köysi pääse sotkeutumaan rautoihin. Köysi edellä kulkevaan jätetään löyhäksi kuin lehmän hönkäys.
Vedän henkeä – ja ponnistan. Raudat narskahtavat kiinni jäähän ja heilautan jäähakun kiinni seinään. Yläpuolellani vuoristo-opas Anders Bergwall luettelee ohjeita tyynesti, mutta jämäkästi. Pinnistelen hetken aikaa raudoilla jäätikön kyljessä liikaa varpaillani, mutta onnistun ujuttamaan itseni kapean lumiharjanteen päälle.
Tämä on taatusti toisenlaista tekemistä, varsinkin näin syksyllä. Eihän edes tule ajatelleeksi, että täällä Ruotsin Lapissa olisi Kårsaglaciärenin kaltainen muhkea jäätikkö, jolla pääsee opettelemaan jäähakun ja -rautojen käyttöä.
Lue myös: Talvivaellus on sairasta, mutta silti rakastan sitä
Kårsan jäätikkö kutistuu ilmasto-muutoksen seurauksena.
Tuhansien tarinoiden mies
Anders Bergwall tietää kaiken vuorilla olemisesta, onhan hän elänyt niillä koko ikänsä: kiivennyt Himalajalla, Alpeilla ja Iranissa ja ollut töissä turvallisuusasiantuntijana Etelämantereella. Bergwall on yksi ensimmäisistä UIAGM-vuoristo-oppaista Ruotsissa.
Jo Bergwallin tarinat olisivat syy kokeilla rajojaan jäätikölle. Niissä vilahtavat niin käsittämättömissä oloissa Etelämantereella suoritettu improvisoitu leikkaus kuin Ruotsin korkeimmalla huipulla Kebnekaisella koleassa säässä eksyneet pojat, jotka polttivat vaatteensa nuotiossa pysyäkseen lämpiminä.
”Useimmilla pulaan joutuneilla on huono onni, mutta moni on tehnyt huonoja päätöksiä. Vain pieni osa on tyhmiä. Sanon aina, että tulen reissusta mieluummin tyytymättömän kuin kuolleen asiakkaan kanssa”, myös vuoristopelastajana toimiva Bergwall sanoo.
Aamupalalla hotellissa kasattu juusto-meetvurstileipä tulee jäätiköllä pidetyllä evästauolla tarpeeseen, sillä keho kiljuu energiaa. Tauolla on aikaa katsella ympärille ja ihmetellä sitä, kuinka valtava vuorensolassa lepäävä Kårsan jäätikkö on. Se on kuitenkin pienentynyt jatkuvasti viime vuosina, ilmastonmuutoksen vaikutuksista huolestunut Bergwall pudistelee päätään.
Kun jäätikkö loppuu, raudat napataan pois kengistä. Mutta apuopas Johan Nilsson haastaa tasapainonsa ja ponkaisee jääkimpaleelle, joka kelluu jäätikön alapuolella lainehtivassa suuressa vesialtaassa. Hän loikkii jääraudoilla ketterästi kuin kissa kimpaleelta toiselle.
Lue myös: Kolin kansallispuisto on koettava - täydellinen talvilomakohde
Anders Bergwall (vas.) ja apuopas Johan Nilsson jäätiköllä.
Helikopteri on norminäky
Patikoimme loppumatkan kivierämaassa, jossa ensivilkaisulla näyttää olevan vain niukasti värejä. Sitten silmä alkaa erottaa toinen toistaan kauniimpia sävyjä. Karussakin maisemassa pilkottaa pohjoisiin oloihin sopeutuneita kasveja. Mätäsrikon valkoiset kukat loistavat harmaan keskellä kuin lumihiutaleet.
Helikopterin säksätys kantautuu jo kaukaa. Se on hakenut meidät aamulla alhaalta Björklidenistä ja tulee nyt noutamaan sovitusta paikasta. Helikopterit ovat Björklidenissä tavanomainen ilmestys. Talvella ne vievät laskijoita nauttimaan helihiihdosta koskemattomilla hangilla, kesällä kyydittävät lomailijoita myös kalareissuille.
Roottorin lavat rouhivat ilmaa korvia huumaavasti, kun helikopteri laskeutuu maahan kepeästi kuin sudenkorento heinänkorrelle. Pilotti Jon Larssonin ammattitaito on jäätävä. Nousen merkistä kyytiin, kiinnitän turvavyön ja painan päähän kuulokkeet, joiden kautta helikopterissa olevat voivat keskustella. Helikopterin ääni tuntuu mahanpohjassa asti.
Kopteri nousee ilmaan yhtä nopeasti kuin on laskeutunutkin. Yläilmoista aukeavat näköalat, joita on vaikea edes täällä päihittää.
Jääkimpaleilla voi myös loikkia, Johan Nilsson näyttää.
Haalarissa luolaretkelle
Seuraavana aamuna laskeudutaan jäätikön korkeuksista – ei maan pinnalle, vaan maan alle. Päälle pujotettava musta haalari on tarpeellinen, sillä edessä on luolaretki. Opas Penélope Mårtensson alkaa valmistella köyttä luolaan laskeutumista varten. Tuosta kallionraosta maanrajassa pitäisi kohta pujottautua sisään.
”Muistakaa, menette niin pitkälle kuin itse haluatte. Sanokaa vain minulle, jos tuntuu, ettette halua jatkaa eteenpäin”, Mårtensson hymyilee.
Peruutan luolaan takaperin köydestä kiinni pitäen. Matkaa pohjalle on ehkä parisen metriä. Otsalamppu valaisee pimeää käytävää. Paljaan käden alla tuntuu karhea kiviseinämä. Se antaa hyvin pitoa, kun lähdemme hivuttautumaan yhä syvemmälle Kåppasjokkagrottaniin, joka on yksi Ruotsin pisimmistä luolastoista.
Lue myös: Hangelle vai hiekalle? Tässä 5 kevättalven ihaninta matkakohdetta
Luolastossa pääsee jääkylmään suihkuun.
Maanalaisen suihkun läpi
Opas pysähtyy kohtaan, jossa vesi purskahtaa paksuna suihkuna luolan seinästä. Se on kuuluisa dusch, suihku – ja tästä maanalaisesta putouksesta kuljetaan läpi. Jääkylmä vesi hoputtaa viimeisetkin adrenaliinit liikkeelle kehossa. Vettä sujahtaa myös haalarin läpi ja kumisaappaisiin.
Vesi virtaa useassa kohdassa luolan pohjalla. Aluksi olen edennyt kapeassa luolastossa hivenen kumarassa ja välillä sivuttain. Vähitellen luola käy niin matalaksi, että pitää kontata.
Sitten saavumme paikkaan, jossa ei voi jatkaa matkaa edes kyykyssä. Pitää kääntyä ryömimään takaperin mahallaan. Lopulta onkalo levenee luolaksi. Sammutamme otsalamppujen valot. Maan alla on aivan pimeää.
Lue myös: Kun käy kerran Islannissa, sinne haluaa palata
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.