Maa­lis­kuus­sa 1983 Jörn Don­ner, 50, esiin­tyi opis­ke­li­ja­juh­lis­sa. Bit­te Wes­ter­lund, 23, il­mes­tyi pai­kal­le ys­tä­vien­sä kans­sa, hie­man myö­häs­sä. Don­ner huo­ma­si nai­sen.

”Hän sa­noi, et­tä va­li­tet­ta­vas­ti nyt on per­jan­tai ja mi­nun on läh­det­tä­vä ko­tiin kat­so­maan te­le­vi­si­os­ta Dal­la­sia. Hä­nen sa­nan­sa hu­vit­ti­vat mi­nua. Seu­raa­va­na päi­vä­nä sain kut­sun syö­mään sa­vu­si­la­koi­ta hä­nen ko­tiin­sa Poh­jois­ran­taan. Sen jäl­keen ta­pa­sim­me toi­si­am­me sa­las­sa mut­ta sään­nöl­li­ses­ti”, Bit­te Wes­ter­lund muis­te­lee.

Jörn Don­ner oli tun­nus­tet­tu kir­jai­li­ja ja elo­ku­va­oh­jaa­ja, lo­pet­ta­nut juu­ri pes­tin­sä Ruot­sin Elo­ku­vains­ti­tuu­tin joh­ta­ja­na – ja nai­mi­sis­sa ruot­sa­lai­sen Je­a­net­te Bon­nie­rin kans­sa. Kaik­ki luu­li­vat tie­tä­vän­sä jo­ta­kin mie­hes­tä, joka oli ra­vis­tel­lut suo­ma­lais­ta elo­ku­vaa roh­keil­la sän­ky­koh­tauk­sil­la ja älyk­kö­a­sen­teel­laan.

Bit­te Wes­ter­lund oli maa­lais­tyt­tö Kar­jaal­ta. Hä­nel­lä on vah­va ta­lon­poi­kai­nen taus­ta. Hän kas­voi tur­val­li­sis­sa suo­men­ruot­sa­lai­ses­sa ko­dis­sa. Isä Ra­fa­el Wes­ter­lund hoi­ti Men­gel­sin mai­to­ti­laa var­moil­la ot­teil­la ja vai­kut­ti pai­kal­lis­po­li­tii­kas­sa. Äi­ti Gun­nel Wes­ter­lund oli van­hain­ko­din joh­ta­ja­tar, mut­ta avi­oi­dut­tu­aan hän luo­pui vi­ras­taan ja pa­neu­tui emän­nän töi­hin.