Artikkeli

Taide vetää kiehtovaan Berliiniin

Berliinissä kuvataide tarjoaa vinksahtaneita mielentiloja ja vie outoihin ympäristöihin, kuten natsien bunkkeriin.

Nat­sit vaa­li­vat ai­koi­naan van­haa, klas­sis­ta tai­det­ta. Men­nei­syys saa pit­kän ne­nän, kun nat­si-Sak­san pää­ark­ki­teh­din Al­bert Spee­rin suun­nit­te­le­ma be­to­ni­bunk­ke­ri täy­te­tään ko­kei­le­val­la ny­ky­tai­teel­la.

Bunk­ke­ri ra­ken­net­tiin toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na 1942 si­vii­li­vä­es­tön suo­ja­pai­kak­si. Sit­tem­min pak­su­jen sei­nien suo­jis­sa on pi­det­ty esi­mer­kik­si hil­lit­tö­miä tek­no- ja fe­tis­si­bi­lei­tä.

Nyt bunk­ke­ri kuu­luu Chris­ti­an ja Ka­ren Bo­ro­sil­le, jot­ka asu­vat ka­tol­le ra­ken­ne­tus­sa huo­neis­tos­sa. Tu­ris­teil­la on pää­sy ala­ker­ros­ten ik­ku­nat­to­miin be­to­ni­ken­nos­toi­hin, jois­sa on Bo­ro­sien yk­si­tyi­nen ko­ko­el­ma.

Näyt­te­ly on tai­teel­li­sel­ta ta­sol­taan tin­ki­mä­tön. Elä­myk­seen an­taa li­sä­pot­kua ah­taan­pai­kan­kam­mol­la flirt­tai­le­va tila.

Par­vi­sän­ky ja pa­ko­luuk­ku

Suu­rin osa te­ok­sis­ta on huo­neen ko­koi­sia ins­tal­laa­ti­oi­ta tai iso­ja veis­tok­sia. Ter­ve­tu­li­ai­sik­si kä­vi­jä al­tis­tuu hä­ly­ää­nel­le, kuin voi­mis­te­tul­le ava­ruu­den taus­ta­ko­hi­nal­le, jota lat­ti­al­le pys­ty­te­tyt mus­tat le­vyt sä­ris­ten tois­ta­vat. Ma­ta­lah­ko kat­to kirk­kai­ne lois­te­put­ki­va­loi­neen vii­meis­te­lee häi­riin­ty­neen tun­nel­man. Ou­dos­ta tun­nel­mas­ta on vas­tuus­sa puo­la­lais­syn­tyi­nen tai­tei­li­ja Alic­ja Kwade.

Myös seu­raa­vien huo­nei­den te­ok­set kom­men­toi­vat ava­ruut­ta, al­ku­rä­jäh­dys­tä ja kos­mos­ta kuin vas­ta­koh­ta­na bunk­ke­rin ik­ku­nat­to­mal­le toi­vot­to­muu­del­le.

Mut­ta sit­ten tun­nel­ma ke­ve­nee. Yk­si hil­peim­mis­tä ja hel­poim­min lä­hes­tyt­tä­vis­tä töis­tä on ruot­sa­lai­sen Klara Lidé­nin Tee­na­ge Room. Huo­neen nur­kas­sa jö­köt­tää yk­sik­seen synk­kä mus­ta par­vi­sän­ky – ja toi­ses­sa nur­kas­sa on pa­ko­luuk­ku ulos. Oveen on asen­net­tu me­ka­nis­mi, jon­ka ta­kia se pau­kah­taa kiin­ni eri­tyi­sen ko­va­ää­ni­ses­ti, ku­ten tei­nien ovet usein pau­kah­ta­vat.

Ka­rut sei­nä­mer­kin­nät

Bunk­ke­rin ylä­ker­rok­sis­ta vä­li­kat­to­ja on pois­tet­tu niin, et­tä osa ti­lois­ta on hy­vin kor­kei­ta, eh­kä jopa kah­dek­san­met­ri­siä. Mo­nien huo­nei­den sei­nät on maa­lat­tu val­koi­sik­si, mikä luo gal­le­ri­a­mai­suut­ta ja työn­tää men­nei­syyt­tä etääl­le.

Sil­ti por­ras­käy­tä­vis­sä käys­ken­nel­les­sään ei voi ol­la ajat­te­le­mat­ta ti­lan al­ku­pe­räis­tä käyt­tö­tar­koi­tus­ta. Hal­li­ti­lo­jen be­to­ni­sei­nät on jä­tet­ty al­ku­pe­räi­seen us­koon­sa, ja sei­nis­sä ovat säi­ly­neet ka­rut mer­kin­nät, ku­ten ”A1”, ”C3” ja ”Rauc­hen ver­bo­ten”.

Kä­vi­jä voi tun­tea it­sen­sä to­del­la on­nek­kaak­si, kun hän kul­kee tääl­lä ku­va­tai­teen pe­räs­sä. Toi­set ovat pii­les­kel­leet näis­sä huo­neis­sa hen­ken­sä edes­tä.

Pa­la­vaa ku­min kä­ryä

Ajan ku­lu­mis­ta poh­ti­vat myös Mic­ha­el Sails­tor­fe­rin te­ok­set, ku­ten huo­net­ta täyt­tä­vä pop­korn-kone ja hil­jal­leen ku­lu­va au­ton­ren­gas, jos­ta le­vi­ää koko ker­rok­seen pa­la­van ku­min käry.

Bo­ros-bunk­ke­rin tai­tei­li­jois­ta kuu­lui­sim­pia on kii­na­lai­nen su­per­täh­ti Ai Wei­wei, jol­ta on esil­lä nel­jän ih­mi­sen kor­kui­nen, pa­lois­ta ra­ken­nel­tu ke­lo­puu. Wei­wein töis­sä puun on näh­ty sym­bo­loi­van esi­mer­kik­si rau­haa.

Pää­sy bunk­ke­riin edel­lyt­tää en­nak­koil­moit­tau­tu­mis­ta puo­li­tois­ta­tun­ti­sel­le oh­ja­tul­le kier­rok­sel­le. Il­moit­tau­tua kan­nat­taa ne­tis­sä jo hy­vis­sä ajoin en­nen mat­kaa.

www.sam­m­lung-bo­ros.de

Ham­bur­ger Bahn­hof kut­suu leik­kiin

Ny­kyi­sen pää­rau­ta­tie­a­se­man lä­hel­lä si­jait­se­va Ham­bur­ger Bahn­hof näyt­tää ul­koa yhä ai­dol­ta rau­ta­tie­a­se­mal­ta, vaik­ka se on ol­lut mu­se­o­käy­tös­sä jo yli sata vuot­ta. Ny­ky­tai­teen mu­seo sii­tä tuli vuon­na 1996.

Sen sy­dän on ava­ra pää­au­la, jon­ka vaih­tu­vaan näyt­te­lyyn saa on­nek­si lip­pu­ja erik­seen. Ei siis ole pak­ko kier­tää koko val­ta­vaa mu­se­o­komp­lek­sia, jon­ka näyt­te­ly­ti­lat ovat mil­tei yh­tä etääl­lä toi­sis­taan kuin len­to­ken­tän ter­mi­naa­lit.

Jos ai­koo kier­tää koko mu­se­on, vaik­ka va­li­koi­den, kan­nat­taa va­ra­ta vä­hin­tään kol­me tun­tia ai­kaa.

Pää­au­la on tai­tei­li­jal­le haas­teel­li­nen tila, jos ha­lu­aa te­ok­sen is­tu­van ym­pä­ris­töön­sä. Mei­dän vie­rai­lum­me ai­ka­na näh­tä­vil­lä oli Mic­ha­el Beut­le­rin laa­ja ti­la­tai­de­te­os, joka on­nis­tui teh­tä­väs­sään.

Teos oli so­vi­tet­tu täy­del­li­ses­ti rau­ta­tie­a­se­man kor­ke­aan ava­ruu­teen, ka­ton ris­tei­le­viin hol­vi­mai­siin rau­ta­ra­ken­tei­siin, jy­ke­vin pyl­väi­siin ja ruu­du­tet­tui­hin ik­ku­noi­hin.

Lap­si­per­hei­den suo­sik­ki

Beut­le­rin te­ok­sen pa­pe­ri-, pah­vi- ja muo­vi­ra­ken­nel­mien ou­to se­ka­mels­ka muis­tut­ti ra­ken­nus­työ­maa­ta, ja työ­maa se ta­val­laan oli­kin. Tai­tei­li­ja ryh­mi­neen työs­ti te­os­ta yhä en­nal­ta so­vit­tui­na päi­vi­nä.

Teos pani miet­ti­mään en­nen muu­ta elä­män ja työn ali­tuis­ta kes­ke­ne­räi­syyt­tä. Tu­lee­ko mi­kään kos­kaan val­miik­si? Jos us­kal­si kos­kea te­ok­seen vä­lit­tä­mät­tä uni­vor­mu­pu­kuis­ten näyt­te­ly­vah­tien hau­kan­kat­seis­ta, sai pal­kin­non.

Hal­lin kes­kel­le ra­ken­net­tua val­ta­vaa pyö­rö­sei­nä­mää pys­tyi lii­kut­ta­maan, ja kun is­tui si­säl­lä ka­ru­sel­lia muis­tut­ta­vis­sa pen­keis­sä, tun­ne oli kuin ju­na­mat­kus­ta­jal­la, joka kat­soo ik­ku­nas­ta ja luu­lee ase­man liik­ku­van, vaik­ka liik­kees­sä on oma juna.

Al­le 18-vuo­ti­aat pää­se­vät tä­hän mu­se­oon il­mai­sek­si, mikä eh­kä osal­taan se­lit­tää sitä, et­tä käyn­tim­me ai­ka­na pai­kal­la oli pal­jon lap­si­per­hei­tä. Jos las­ten kans­sa ai­koo tai­de­mu­se­oon, tämä on­kin oi­va koh­de.

Mu­seo tar­jo­aa kaik­ki­aan en­nak­ko­luu­lo­ton­ta ja hä­pei­le­mät­tö­män leik­ki­sää tai­det­ta, jos­ta on pö­nö­tys kau­ka­na – siis ny­ky­tai­det­ta par­haim­mil­laan.

Graf­fi­ti­a­pi­noi­den jäl­jil­lä

Ka­tu­jen vä­rik­kyys var­mis­taa sen, et­tei Ber­lii­nis­sä pää­se pa­koon tai­det­ta, vaik­ka sit­ten jät­täi­si vä­liin kaik­ki gal­le­ri­at ja mu­se­ot.

Ber­lii­nin eri kau­pun­gi­no­sia ko­lu­tes­saan mat­kai­li­ja naut­tii kum­mal­li­sis­ta näy­teik­ku­nains­tal­laa­ti­ois­ta, pro­vo­ka­tii­vi­sis­ta alas­ton­fi­guu­reis­ta, sa­tun­nai­sis­ta sten­cil-bon­geis­ta ja ker­ros­ta­lon pää­ty­sei­niä elä­vöit­tä­vis­tä maa­lauk­sis­ta.

Jot­kut te­ok­set ot­ta­vat kan­taa ja esi­mer­kik­si ar­vos­te­le­vat kau­pal­lis­ta kult­tuu­ria, mut­ta toi­set vain tuo­vat vä­riä ja iloa ka­tu­ku­vaan.

Ka­tu­tai­de­nau­tin­nos­ta on kiit­tä­mi­nen pait­si te­os­ten te­ki­jöi­tä myös kau­pun­gi­ni­siä ja -äi­te­jä, jot­ka ei­vät maa­laut­te­le sei­niä val­koi­sek­si. Po­lii­si voi ot­taa ka­tu­tai­tei­li­jan ry­sän pääl­tä kiin­ni, mut­ta kun teos on ker­ran teh­ty, vir­ka­val­ta voi kat­soa sen ole­mas­sa­o­loa läpi sor­mien. Hyvä niin!

Ka­tu­tai­de­kier­ros ti­lauk­ses­ta

Ka­tu­tai­teen ys­tä­vän kan­nat­taa poi­ke­ta ai­na­kin Ro­sent­ha­ler Stras­se 39:ään, jos­sa si­jait­see räi­ke­äk­si töh­rit­ty si­sä­pi­ha. Pi­han pe­räl­lä toi­ses­sa ker­rok­ses­sa on sar­ja­ku­vaan ja ka­tu­tai­tee­seen eri­kois­tu­nut kaup­pa ja gal­le­ria Neu­ro­ti­tan. Siel­tä voi hank­kia ko­tiin vie­mi­sik­si kan­sain­vä­lis­tä laa­tu­kir­jal­li­suut­ta ka­tu­tai­tees­ta.

Jos kui­ten­kin yhä ja­no­aa li­sää, voi va­ra­ta ne­tis­tä pai­kat ka­tu­tai­de­kier­rok­sel­le. Niin me teim­me.

Luu­lim­me, et­tä kier­rok­sel­la ihas­tel­tai­siin muu­rin­jään­tei­tä mui­den tu­ris­tien va­na­ve­des­sä ja kuun­nel­tai­siin yle­viä pu­hei­ta elä­väs­tä graf­fi­ti­kult­tuu­ris­ta suur­kau­pun­gin mo­ni­ar­voi­suu­den ää­ni­tor­ve­na.

Mitä vie­lä! Ras­ta­päi­nen op­paam­me Ru­ben joh­dat­ti mei­dät suo­raan sy­väl­le un­derg­roun­diin, lain­suo­jat­to­mien sprei­jaa­jien jäl­jil­le.

Riip­pu­mat­to­mat hiip­pa­rit

Kä­ve­lim­me kol­mi­sen tun­tia pit­kin Mit­ten ja Kreuz­ber­gin hil­jai­sia ta­ka­pi­ho­ja, paik­ko­ja, joi­hin tu­ris­ti ei yleen­sä pää­tyi­si. Meil­le osoi­tet­tiin var­maan­kin kaik­ki alu­een val­la­tut ta­lot.

Näim­me sei­nis­sä jos jon­kin sor­tin graf­fi­tia, lii­mat­tua pa­pe­ri­kol­laa­sia ja jopa yh­den sty­rok­si­mas­sas­ta as­kar­rel­lun kol­miu­lot­tei­sen työn.

Mie­leen pai­nui op­pi sii­tä, et­tei­vät kaik­ki kau­pun­ki­ku­vaa täp­lit­tä­vät rä­vä­kät ku­vat ole ka­tu­tai­det­ta. Opas ker­toi, et­tä suu­rin osa niis­tä on vain ”sei­nä­maa­lauk­sia”, usein kiin­teis­tön omis­ta­jan ti­laa­mia. Oi­ke­a­na ka­tu­tai­tee­na sopi hä­nen mu­kaan­sa pi­tää vain riip­pu­mat­to­mien hiip­pa­rei­den töi­tä.

Se kuu­los­ti ou­dol­ta, eten­kin, kun lail­li­set työt ovat usein vi­su­aa­li­ses­ti kiin­nos­ta­vim­pia. Lait­to­mien taso vaih­te­lee töh­rys­tä mes­ta­ri­te­ok­seen. Yh­tä kaik­ki, on ihail­ta­va lain­suo­jat­to­mien sprei­jaa­jien uh­ka­roh­keut­ta, no­peut­ta ja kii­pei­ly­tai­toa. Mo­net työt on maa­lat­tu ylös kat­to­par­ru­jen tun­tu­maan.

www.neu­ro­ti­tan.de

www.slowt­ra­vel­ber­lin.com/tours/ber­lins-street-art-scene/

Li­put etu­kä­teen ne­tis­tä

Van­has­sa kan­sal­lis­gal­le­ri­as­sa tai­de-elä­mys­tä voi­vat him­men­tää jo­no­tus ja ruuh­ka. Li­put kan­nat­taa va­ra­ta etu­kä­teen ne­tis­tä – ja vaik­ka lip­pu oli­si plak­ka­ris­sa, kan­nat­taa va­rau­tua jo­no­tuk­seen.

Si­säl­lä mu­se­os­sa ih­mis­mas­sat vir­taa­vat sa­lis­ta toi­seen, ja vaa­tii eri­tyis­tä tah­don­lu­juut­ta py­sä­köi­dä har­ti­a­pa­rin­sa hiu­kan­kin pi­dem­mäk­si ai­kaa huip­pu­te­ok­sen ää­reen.

Ber­lii­nis­sä on myös uu­si kan­sal­lis­gal­le­ria, Neue Na­ti­o­nal­ga­le­rie, joka kes­kit­tyy 1900-lu­vun ku­va­tai­tee­seen, mut­ta siel­lä on käyn­nis­sä mon­ta vuot­ta kes­tä­vä re­mont­ti.

Eksp­res­si­o­nis­ti­sen maa­laus­tai­teen har­ras­ta­jaa kiin­nos­taa ken­ties käyn­ti Brücke-mu­se­os­sa kau­pun­gin lou­nais­puo­lel­la. Sak­san Dres­de­nis­sä 1900-lu­vun alus­sa pe­rus­tet­tu Brücke-ryh­mä pyr­ki uu­dis­ta­maan oman ai­kan­sa maa­laus­tai­det­ta.

shop.smb.mu­seum/#/

www.bru­ec­ke-mu­seum.de

Lue Myös