Aa­mu on val­ke­ne­mas­sa, kun ajam­me tyh­jää moot­to­ri­tie­tä aa­vi­kon hal­ki, pää­kau­pun­gis­ta Mus­ca­tis­ta si­sä­maa­han, Niz­wan kau­pun­kiin. Au­rin­gon nous­tes­sa tien vie­rel­lä erot­tu­vat pu­na­heh­kui­set vuo­ret sekä lo­pu­ton, ru­ti­kui­va sora- ja ki­vik­ko­tan­ner. Ka­rua mai­se­maa pi­ris­tä­vät hen­nos­ti vi­her­tä­vät akaa­si­a­pen­saat.

Pa­rin tun­nin ku­lut­tua olem­me pe­ril­lä. On per­jan­tai. Niz­waan on tul­ta­va ni­me­no­maan per­jan­tai­sin ja var­hain, jos ha­lu­aa ko­kea kar­ja­mark­ki­nat.

Suun­na­ton park­ki­au­kio on jo täyn­nä lava- ja maas­to­au­to­ja. Mark­ki­na­pai­kal­la, van­han­kau­pun­gin muu­rien ku­pees­sa, ovat tou­hu ja hä­li­nä par­haim­mil­laan. Mie­het kul­ke­vat nilk­koi­hin as­ti ulot­tu­vis­sa, val­koi­sis­sa diš­da­ša-kaa­vuis­saan ja ku­vi­oi­duis­sa la­keis­saan. Jou­kos­sa on myös muu­ta­mia vä­rik­kääs­ti pu­keu­tu­nei­ta be­dui­i­ni­nai­sia. Hui­vien ja kas­vo­ja peit­tä­vien mus­tien naa­mi­oi­den ta­kaa nä­ky­vät vain vah­vas­ti mei­ka­tut sil­mät.

Huo­mi­on kes­ki­pis­tee­nä ovat sil­ti kau­pan koh­teet: na­ruun si­do­tut, elä­möi­vät vuo­het ja leh­mät. Ne kier­tä­vät ke­hää tun­gok­ses­sa omis­ta­jien­sa, syr­jä­seu­tu­jen maan­vil­je­li­jöi­den, ta­lut­ta­mi­na. Hin­nois­ta neu­vo­tel­laan, ja tar­jouk­sia ko­ro­te­taan kuin huu­to­kau­pas­sa. Eläin toi­sen­sa jäl­keen vaih­taa omis­ta­jaa, ja väki al­kaa häl­ve­tä. Aa­mu­yh­dek­säl­tä show on ohi.

HIS­TO­RI­AA JA PE­RIN­TEI­TÄ

Niz­wa on Oma­nin van­him­pia kau­pun­ke­ja. Se toi­mi pää­kau­pun­ki­na 500–600-lu­vuil­la ja oli myö­hem­min­kin tär­keä kau­pal­li­nen ja us­kon­nol­li­nen kes­kus. Ny­ky­ään siel­lä pää­see eri­tyi­sen lä­hel­le his­to­ri­aa ja pe­rin­teis­tä elä­män­ta­paa.

Is­tah­dam­me aa­mi­ai­sel­le vaa­ti­mat­to­man One World -ra­vin­to­lan ul­ko­pöy­tään. Vie­res­sä pais­tel­laan tu­li­kuu­mal­la pan­nul­la oma­ni­lais­ta lei­pää. Pa­pe­ri­no­hu­en,let­tu­mai­sen tai­ki­nan pääl­le ri­ko­taan ka­nan­mu­na kyp­sy­mään, le­vi­te­tään ker­ros hu­na­jaa ja li­sä­tään vä­hän juus­toa. Se on val­ta­van her­kul­lis­ta maus­tei­sen mai­to­teen, ma­sa­la-chain kans­sa.

HU­NA­JAN­VAA­LEA KAU­PUN­KI

Niz­was­ta on keh­key­ty­nyt yk­si Oma­nin tär­keim­mis­tä mat­kai­lu­koh­teis­ta. Muu­rien ym­pä­röi­mä hu­na­jan­vaa­lea van­ha­kau­pun­ki on viih­tyi­sä ja kau­niis­ti res­tau­roi­tu. Sen yti­mes­sä ko­ho­a­va mah­ta­va lin­noi­tus on niin huo­lel­li­ses­ti vaa­lit­tu il­mes­tys, et­tei mil­lään saat­tai­si us­koa sen ole­van jopa yli 350 vuo­den ta­kaa.

Imaa­min asun­to­na, hal­lin­to­paik­ka­na ja puo­lus­tus­teh­tä­vis­sä toi­mi­nut lin­na­ke on muu­tet­tu mu­se­ok­si, jon­ka huo­neis­sa on his­to­ri­al­li­sia näyt­te­lyi­tä. Haus­kin­ta on nous­ta kes­kus­tor­nin hui­pul­le tä­hys­tä­mään. Kat­to­jen ja kei­das­mai­sen taa­te­li­pal­mu­met­si­kön ta­ka­na siin­tä­vät jyl­hät Ha­jar­vuo­ret.

Lin­nak­keen vie­rel­lä le­vit­ty­vät ka­te­tut to­rit ja kaup­pa­ku­jat, sou­kit. Tun­nel­mal­li­sin on itäi­sek­si sou­kik­si kut­sut­tu hä­myi­sä pik­ku­ku­ja puo­tei­neen. Avo­nai­set sä­kit ovat täyn­nä maus­tei­ta, päh­ki­nöi­tä, rii­siä ja muu­ta kui­va­ta­va­raa. Kau­pan on myös bo­wel­li­a­puis­ta ke­rät­tä­vää suit­su­ke­pih­kaa, oli­baa­ni­hart­sia, joka on ol­lut kul­taa­kin ar­vok­kaam­pi kaup­pa­ta­va­ra tu­han­sia vuo­sia.

Os­tos­mie­les­sä kiin­nos­ta­vim­pia ovat ke­ra­miik­ka­pa­jat sekä mo­net kä­si­työ­liik­keet ja nii­den pe­rin­teik­käät, laa­duk­kaat ho­pe­a­työt. Niz­wa on eri­tyi­sen kuu­lui­sa juu­ri ho­pe­as­ta.

KYLÄ VUOR­TEN SY­LIS­SÄ

Puo­lil­ta­päi­vin, heti mi­na­ree­tis­ta ka­jah­ta­van ru­kous­kut­sun jäl­keen, puo­dit sul­je­taan ja Niz­wa hil­je­nee. Per­jan­tai on mus­li­mien py­hä­päi­vä, ja kaik­ki mie­het rien­tä­vät mos­kei­jaan.

On hyvä het­ki ajel­la lä­het­ty­vil­lä si­jait­se­vaan Mis­fat Al Ab­rey­een ky­lään.

Vuo­ren rin­teel­lä ki­ha­rai­sen pik­ku­tien pääs­sä ly­my­ä­vä, sa­to­ja vuo­sia van­ha ta­lo­ry­päs on ku­vauk­sel­li­nen näky, mat­kan pääs­tä kat­sel­tu­na. Kun sin­ne pää­see, näky on aa­ve­mai­nen. Ky­län van­ha osa on niin sok­ke­loi­nen, et­tä ek­syn oi­tis.

Ku­jat ovat ka­pei­ta ja muh­ku­rai­sia kuin po­lut, ja ne vaih­ta­vat suun­taa yh­te­nään.

Vä­lil­lä ne haa­rau­tu­vat, joh­ta­vat pie­niin tun­ne­lei­hin ja por­taik­koi­hin. Ta­lo­ja on vie­ri vie­res­sä ja mo­nes­sa ker­rok­ses­sa kal­li­oi­den pääl­lä. Mo­net ovat tyh­ji­nä ja osin tu­hou­tu­nei­ta, mut­ta jois­sa­kin asu­taan.

Rap­peu­tu­nei­suu­des­ta huo­li­mat­ta ky­läs­sä on elä­mää. Sen ala­puo­lel­la rot­ko­laak­sos­sa mut­kit­te­lee luon­non­läh­tees­tä al­kun­sa saa­va kas­te­lu­ka­na­va ym­pä­ril­lään veh­mas pal­mu- ja he­del­mä­puu­met­sik­kö. Tur­baa­ni­päi­nen mies kii­pei­lee puun lat­vas­sa ir­rot­ta­mas­sa taa­te­lei­ta. Nai­set ki­pu­a­vat rin­ne­por­tai­ta ylös ky­lään pal­mun­leh­vil­lä täy­te­tyt ko­rit pään pääl­lä keik­ku­en.

RAN­TA­LO­MAA MUS­CA­TIS­SA

Yök­si pa­laam­me Mus­ca­tiin. Rau­hai­san Niz­wan jäl­keen mil­joo­nan asuk­kaan kau­pun­ki vai­kut­taa suu­rel­ta, ruuh­kai­sel­ta ja mo­der­nil­ta. Sil­ti sil­lä ei tun­nu ole­van mi­tään yh­teis­tä vain 450 ki­lo­met­rin pääs­sä ole­van Du­bain kans­sa. Mus­ca­tis­sa ei näy ai­nut­ta­kaan pil­ven­piir­tä­jää ei­kä suu­rel­lis­ta ra­ken­nus­han­ket­ta.

Kau­pun­ki on miel­lyt­tä­vä le­po­paik­ka ja tu­ki­koh­ta mo­ni­ne ylel­li­si­ne ho­tel­lei­neen ja nii­den vie­res­sä le­vit­ty­vi­ne hiek­ka­ran­toi­neen. Vie­täm­me ren­tout­ta­van ran­ta­päi­vän myös syr­jäi­ses­sä pou­ka­mas­sa kau­pun­gin ete­lä­puo­lel­la. Me­ri­ve­si on liki ihon­läm­pöis­tä ja ve­de­na­lai­nen maa­il­ma täyn­nä kat­sel­ta­vaa, kun lai­tan snork­ke­lin pää­hän.

Seu­ra­nam­me ovat vain kal­li­o­rin­teil­lä mää­ki­vät vuo­het ja muu­ta­ma nuo­ri­mies, jot­ka hyp­pi­vät sou­tu­ve­nees­tä ve­teen harp­puu­nat ojos­sa.

Var­si­nais­ta näh­tä­vää Mus­ca­tis­sa on vä­hän. Poik­keuk­se­na on kieh­to­va Mut­rah-souk sekä mas­sii­vi­nen Sul­tan Qa­boo­sin Suu­ri mos­kei­ja. Vaa­le­as­ta hiek­ka­ki­ves­tä teh­ty mos­kei­ja­komp­lek­si on si­sä­pi­hoi­neen ja pit­ki­ne pyl­väs­käy­tä­vi­neen kir­jai­mel­li­ses­ti häi­käi­se­vä näky.

Ru­kous­sa­lis­sa au­rin­gon­sä­teet tun­keu­tu­vat la­si­maa­lauk­sil­la vä­ri­tet­ty­jen ik­ku­noi­den ta­kaa. Ka­tos­sa säih­ky­vät kris­tal­lik­ruu­nut. Ke­ra­miik­ka­mo­sai­i­keil­la ko­ris­tel­tu tila on hil­jen­tä­vän hie­no. Näyt­tä­vä ko­mis­tus on myös koko lat­ti­an peit­tä­vä, kä­sin ku­dot­tu mat­to. Sen pääl­le mah­tuu pol­vis­tu­maan 6 500 ru­koi­li­jaa.

DRA­MAAT­TI­SIA ROT­KO­MAI­SE­MIA

Oma­nin luon­to on vai­kut­ta­vam­pi näh­tä­vyys kuin yk­si­kään ih­mis­kä­den ai­kaan­saan­nos. Kun läh­dem­me aje­le­maan Mus­ca­tis­ta ran­nik­ko­tie­tä pit­kin ete­län suun­taan, py­säh­dym­me ih­meel­li­seen paik­kaan: Wadi Sha­biin.

Oma­nis­sa on sa­to­ja wa­de­ja, kui­vu­nei­ta jo­e­nuo­mia, jot­ka täyt­ty­vät ve­des­tä rank­ka­sa­tei­den ai­kaan. Tätä ke­hu­taan yh­dek­si kau­neim­mis­ta. Vet­tä­kin riit­tää paik­ka pai­koin vuo­den ym­pä­ri.

Mai­se­mien eri­koi­suus pal­jas­tuu, kun tai­val­lam­me sy­väs­sä kan­jo­nis­sa ja sen poh­jal­la mut­kit­te­le­vas­sa kui­vu­nees­sa jo­en­poh­jas­sa.

Kan­jo­nin jyr­kät sei­nä­mät vaih­ta­vat vä­riä pu­nai­ses­ta bei­geen ja har­maa­seen au­rin­gon­sä­tei­den mu­kaan. Kas­te­lu­ka­na­vat kie­mur­te­le­vat rin­teil­lä, ja nii­den ym­pä­ril­lä re­hot­ta­vat pal­mut. Pai­koin on kir­kas­ve­ti­siä ve­si­al­tai­ta. Tun­nin paah­tei­sen pa­ti­koin­nin jäl­keen pol­ku päät­tyy sy­vän ve­si­kuo­pan lai­dal­le. Mat­kaa pi­tää jat­kaa ui­den. Kun kan­jo­nin sei­nä­mät pai­nau­tu­vat kiin­ni toi­siin­sa, pi­tää su­kel­taa. Lo­pul­ta ym­pä­ril­lä kaar­tuu ava­ra luo­la ve­si­pu­touk­si­neen ja tip­pu­ki­vi­neen. Em­me malt­tai­si läh­teä pa­luu­mat­kal­le lain­kaan.

DHOW-VE­NEI­TÄ LA­GUU­NIS­SA

Vaa­le­an­pu­ner­ta­van il­ta­rus­kon ai­kaan en­nä­täm­me me­ren ran­nal­le, Su­riin. Pik­ku­kau­pun­kia reu­nus­ta­vas­sa la­guu­nis­sa kei­nu­vat pe­rin­teik­käät, kä­sin teh­dyt dhow-puu­ve­neet. Nii­tä nik­ka­roi­daan yhä ka­las­ta­jien tar­peik­si ja va­rak­kai­den hu­vi­käyt­töön. En­nen niil­lä kul­je­tet­tiin kaup­pa­ta­va­roi­ta Af­rik­kaan ja In­ti­aan.

Po­jat pe­laa­vat jal­ka­pal­loa hiek­ka­ran­nal­la, ja van­hem­mat mie­het is­tu­vat ran­ta­ka­dun muu­rin kai­teel­la, ihan ku­ten mis­sä ta­han­sa oma­ni­lais­kau­pun­gis­sa sa­maan ai­kaan.

Maa­seu­dul­le tyy­pil­li­ses­ti nai­sia ei näy juu­ri mis­sään. He tai­ta­vat pii­lo­tel­la ko­meis­sa hu­vi­lois­saan, kau­niis­ti or­na­men­teil­la ko­ris­tel­tu­jen puu­o­vien ta­ka­na, kor­kei­den muu­rien suo­jas­sa.

KIL­PI­KON­NA­RAN­NAN TAI­KAA

Jat­kam­me Su­ris­ta pik­ku­mat­kan ete­lään, Ras al Ha­diin, lie­mi­kil­pi­kon­nien pe­si­mis­ran­to­jen ku­pee­seen. Yö on las­keu­tu­nut, kun as­te­lem­me koh­ti suo­jel­tua hiek­ka­ran­taa. Täy­si­kuun ka­jos­sa se heh­kuu kuin lu­mi­nen mai­se­ma. Jän­nit­tää. Me­ri­kil­pi­kon­nat pi­tä­vät pilk­ko­pi­me­äs­tä. En­tä jos nii­tä ei tä­nään näy­kään?

”Ei huol­ta”, opas kuis­kut­taa.

Etääl­lä len­tää hiek­ka näyt­tä­väs­sä kaa­res­sa. Siel­lä on kon­na pe­sän­kai­vu­puu­his­sa. Lä­het­ty­vil­lä mön­kii toi­nen ha­es­ke­le­mas­sa so­pi­van peh­me­ää alus­taa. Kol­mas sen si­jaan pe­läs­tyy yh­täk­kis­tä ih­mis­mää­rää ja köm­pii ta­kai­sin aal­to­jen tur­vaan.

Har­mit­taa, sil­lä pai­kal­la on lii­kaa ih­mi­siä.

Sit­ten väki läh­tee pois. Jääm­me vai­vih­kaa muis­ta jäl­keen ja unoh­dum­me ran­nal­le op­paan kans­sa vie­lä to­vik­si.

Met­rin mit­tai­sia kil­pi­kon­nia nou­see hie­kal­le koko ajan. Mu­nin­ta­puu­hien seu­rai­lu hil­jai­sel­la, kuun va­lai­se­mal­la ran­nal­la on mat­kan hie­noin het­ki.

Olem­me läh­dös­sä, kun huo­maam­me hiek­ka­kuo­pas­ta nou­se­vat hen­not jäl­jet ja vas­ta­kuo­riu­tu­neen, pik­ki­riik­ki­sen poi­ka­sen. Se on ereh­ty­nyt suun­nas­ta ja pyr­kii kau­em­mas me­res­tä.

Pie­net ja­lat ku­tit­ta­vat käm­men­tä, kun au­tam­me poi­ka­sen ve­si­ra­jaan. Pian mus­ta pis­te su­kel­taa aal­to­jen kuo­hui­hin. Lii­ku­tuk­sen kyy­ne­leet nou­se­vat sil­miin.

Sa­no­taan, et­tä poi­ka­set pa­laa­vat ko­ti­ran­nal­leen mu­ni­maan 25 vuo­den pääs­tä syn­ty­mäs­tään. Mi­nä­kin ha­lu­ai­sin tul­la tän­ne sil­loin ta­kai­sin.

Mui­nai­nen Mis­fat Al Ab­reye on Oma­nin ku­vauk­sel­li­sim­pia vuo­ris­to­ky­liä. Se on sok­ke­loi­nen, rän­sis­ty­nyt ja puo­lik­si au­ti­oi­tu­nut, ja juu­ri sik­si niin kieh­to­va.

Niz­wan kar­ja-mark­ki­nat pi­de­tään var­hain per­jan­tai­aa­mui­sin. Maan­vil­je­li­jät tu­le­vat myy­mään leh­miä, vuo­hia ja lam­pai­ta.

Vuon­na 2001 val­mis­tu­nut Sul­tan Qa­boo­sin Suu­ri Mos­kei­ja on Mus­ca­tin upein näh­tä­vyys. Se on au­ki vie­rail­le aa­mu­päi­vi­sin.

Au­rin­gon­las­kun ai­kaan mie­het saa­pu­vat ju­tus­te­le­maan Su­rin ran­ta­ka­dul­le. Nai­sia nä­kyy ka­tu­ku­vas­sa har­vak­sel­taan.

Oma­nin ve­sil­lä elää vii­si uha­na­lais­ta me­ri­kil­pi­kon­na­la­jia. Tie­tyil­lä hiek­ka­ran­noil­la voi joka yö näh­dä mu­ni­via lie­mi­kil­pi­kon­na­naa­rai­ta.

Niz­wan itäi­ses­sä sou­kis­sa kau­pa­taan ir­to­maus­tei­ta, päh­ki­nöi­tä ja aro­mi­kas­ta suit­su­ke­pih­kaa.

Nuo­ri­so viih­tyy wa­dien kir­kas­ve­ti­sis­sä ve­si­al­tais­sa. Mil­jöö näyt­tää elo­ku­van ku­lis­sil­ta.

MIRA JA­LO­MIES TEKS­TI / PEP­PE MAN­CU­SO KU­VAT