Artikkeli

Asunto on sijoitus vain kasvualueilla

”Asunto-sijoittaminen on vähän kuin rakasteleminen. Se on niin hauskaa, ettei siitä kannata luopua.”

Asun­to on si­joi­tus­koh­de vain alu­eil­la, joil­la voi odot­taa ole­van työ­tä ja pal­ve­lui­ta kas­va­vas­ti myös tu­le­vai­suu­des­sa.

En si­joit­tai­si nel­jän mah­ti­a­lu­een ul­ko­puo­lel­le: pää­kau­pun­ki­seu­tu, Lah­ti, Tam­pe­re ja Ou­lu. Jos asun­to tu­li­si lä­hi­pii­ri­ni käyt­töön, voi­sin vie­lä har­ki­ta Tur­kua ja Jy­väs­ky­lää.

Pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä niin mo­net asi­at vai­kut­ta­vat hin­toi­hin, et­tä pa­ras on kui­ten­kin läh­teä sii­tä, et­tä vuok­ra­tuo­ton tu­lee yk­si­nään­kin riit­tää si­joi­tuk­sen pe­rus­teek­si. Koh­tuul­li­sen tuo­ton saa mel­ko var­mas­ti. Haa­ve si­joi­tuk­sen mo­nin­ker­tais­tu­mi­ses­ta tus­kin to­teu­tuu.

Kun teet asun­to­si­joi­tuk­sen muut­to­voit­to­a­lu­eel­le, ris­ki­si on mel­ko pie­ni.

Muu­al­ta kuin kas­vu­kes­kuk­sis­ta ei syn­ny myyn­ti­voit­toa. Uu­sien sote-kes­kus­ten ul­ko­puo­lel­le tus­kin riit­tää inf­rast­ruk­tuu­ria ja pal­ve­lui­ta. Jos oli­sin si­joit­ta­nut sel­lai­sel­le alu­eel­le, aloit­tai­sin myyn­ti­pon­nis­te­lut.

Kaik­ki­al­la Suo­mes­sa ei eh­kä säi­ly edes myyn­ti­mah­dol­li­suut­ta. Vuok­ra­lai­sen läh­ties­sä tyh­jän asun­non vuok­rat­to­mat kuu­kau­det voi vält­tää vain muut­to­voit­to­a­lu­eil­la.

Hin­noit­te­le vuok­ra oi­kein: Riit­tä­väs­ti niin, et­tä saat vä­hin­tään 5–9 pro­sen­tin ko­ron ra­hoil­le­si. Älä kui­ten­kaan lii­oit­te­le, muu­toin vuok­ra­lai­se­si al­kaa et­siä sa­man tien edul­li­sem­paa. Mitä kau­em­pa­na Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta koh­de si­jait­see, sitä pa­rem­pi vuok­ra­tuot­to pi­tää saa­da. Lah­des­sa vaa­ti­sin jo 8 pro­sen­tin tuot­toa. El­let on­nis­tu saa­maan riit­tä­vää tuot­toa asun­to­si­joi­tuk­sel­le­si, olet mak­sa­nut sii­tä lii­kaa.

Vuok­ra­tont­ti on yleen­sä ti­kit­tä­vä pom­mi, joka syö asun­to­si ar­von­nou­sua vuok­ra-ajan vä­he­tes­sä. Ton­tin­vuok­ra voi jopa mo­nin­ker­tais­tua. Jul­ki­syh­tei­sö­kin on ha­vain­nut, et­tei­vät asuk­kaat vie ta­lo­aan pois kau­pun­gin vuok­ra­ton­til­ta. He när­käs­ty­vät ja kir­joit­ta­vat eh­kä kau­pun­gi­no­sa­leh­ten­sä ylei­sö­no­sas­toon, mut­ta mak­sa­vat.

Yli­vel­kai­nen asun­to-osa­keyh­tiö on ris­ki. Jos osa­ke­huo­neis­toa myy­dään esi­mer­kik­si 40 000 eu­rol­la ja vel­ka­o­suu­dek­si jää 160 000 eu­roa, en os­tai­si.

Yh­ti­ö­vel­ka on osak­kee­no­mis­ta­jien yh­tei­nen. Jos joku ei sel­viä lai­naa var­ten pe­rit­tä­väs­tä yh­ti­ö­vas­tik­kees­taan, muut osak­kaat vas­taa­vat lai­nas­ta.

Yh­tei­nen talo tont­tei­neen on yh­ti­ö­lai­nan va­kuu­te­na. Jos asun­to­jen hin­nat las­ke­vat enem­män kuin asun­non ve­la­ton osuus, asun­non ar­vo tu­lee nol­lak­si tai ne­ga­tii­vi­sek­si. Sil­loin kaik­ki ei­vät eh­kä hoi­da vel­voit­tei­taan, vaan an­ta­vat to­de­ta it­sen­sä va­rat­to­mik­si.

Kar­sas­tan koh­tei­ta, jois­sa asun­non vel­ka­o­suus on enem­män kuin 20–30 pro­sent­tia. Har­va meis­tä oli­si val­mis ta­kaa­maan naa­pu­rin­sa lai­naa. Sil­ti moni suos­tuu asun­to-osa­keyh­ti­ön ni­mis­sä su­rut­ta yh­tei­seen lai­naan tu­le­vien­kin naa­pu­rei­den­sa kans­sa.

Mark­ki­noil­la voi ol­la vaa­ral­li­sia vi­nou­mia. Vie­lä äs­ket­täin Hel­sin­kiin sai ra­ken­taa ker­ros­ta­lo­ja vain, jos asun­to­jen kes­ki­ko­ko oli vä­hin­tään 75 ne­li­ö­tä. Isois­ta ja kal­liis­ta asun­nois­ta ei juu­ri kos­kaan ole pu­laa. Pula on yk­si­öis­tä ja kak­si­ois­ta, pie­nis­tä asun­nois­ta, joi­hin pie­ni- ja kes­ki­palk­kais­ten pa­ris­kun­tien ja sink­ku­jen tu­lot riit­tä­vät.

Vi­nou­ma nos­ti esi­mer­kik­si Hel­sin­gis­sä ai­em­min ali­ar­vos­te­tun Kal­li­on asun­not ar­voon ar­vaa­mat­to­maan.

Mie­les­tä­ni Kal­lio on epä­on­nis­tu­neen sään­te­lyn joh­dos­ta yhä yli­kuu­men­tu­nut: siel­tä en os­tai­si si­joi­tu­sa­sun­toa – ai­na­kaan vie­lä.

Kaa­va­mää­räyk­sen kum­mal­li­suut­ta on kor­jat­tu. Nyt saa taas ra­ken­taa pie­ni­ä­kin asun­to­ja, mut­ta Kal­li­on asun­toi­hin eh­ti syn­tyä mer­kit­tä­vä hin­ta­ris­ki.

Asun­to on kieh­to­va si­joi­tus­koh­de. Ajat­te­le­mat­to­muu­des­ta ran­gais­taan, nuuh­ki­mi­nen ja vai­van­nä­kö pal­ki­taan.

Jar­mo Lep­pi­nie­mi

Oma Ai­ka 4/2013

KIR­JOIT­TA­JA ON KAUP­PA­TIE­TEI­DEN TOH­TO­RI JA PRO­FES­SO­RI AAL­TO-YLI­O­PIS­TOS­SA. HÄN TOI­MI PIT­KÄÄN OSA­KE­SÄÄS­TÄ­JIEN KES­KUS­LII­TON PU­HEEN­JOH­TA­JA­NA JA ON NY­KY­ÄÄN SEN KUN­NI­A­PU­HEEN­JOH­TA­JA.

Lue Myös