”Opet­ta­jan am­mat­ti ei ol­lut mi­nul­le it­ses­tään­sel­vyys. Sa­tuin nuo­re­na mie­he­nä saa­maan vuo­den opet­ta­jan si­jai­suu­den ja sen myö­tä syt­tyi aja­tus ha­keu­tua opet­ta­jan­kou­lu­tuk­seen. Ha­lu­sin am­ma­tin, jos­sa saan ol­la ih­mis­ten kans­sa. Olen nyt työs­ken­nel­lyt opet­ta­ja­na vuo­des­ta 1987 ja reh­to­ri­na kym­me­nen vii­me vuot­ta.

Pi­dän sii­tä, et­tä mi­kään päi­vä ei ole sa­man­lai­nen kuin toi­nen. Opet­ta­jan työs­sä olen myös pys­ty­nyt hyö­dyn­tä­mään omia eri­tyis­tai­to­ja­ni, mu­siik­kia ja lii­kun­taa, hie­nol­la ta­val­la. Va­paa-ajal­la meil­lä on po­ruk­ka, jon­ka kans­sa pis­täm­me bän­din pys­tyyn tar­vit­ta­es­sa. Ja ur­heil­lut olen ai­na.

Kou­lun haas­teet ovat muut­tu­neet sii­tä, kun it­se kä­vin kou­lua. Nyt kou­lu kil­pai­lee las­ten ajas­ta. Per­heil­lä on niin pal­jon toi­min­taa, har­ras­tuk­sia ja mui­ta va­paa-ajan ak­ti­vi­teet­te­ja, et­tä kou­lu saat­taa jää­dä kak­ko­sek­si. Van­hem­muus on jos­kus hu­kas­sa, ja tar­vi­taan tu­kea. Se vaa­tii dip­lo­ma­ti­aa, mut­ta aut­ta­mis­kei­no­ja on usei­ta. Voim­me oh­ja­ta per­hei­tä mo­nen­lai­sen avun pii­riin.

Kou­lun pi­tää ol­la ajan her­mol­la, mut­ta pi­tää muis­taa, et­tä kou­lun teh­tä­vä­nä on kas­vat­taa ja opet­taa. Ny­ky­ään on hie­noa, et­tä lap­sia kuun­nel­laan ja he saa­vat osal­lis­tua pää­tök­sen­te­koon esi­mer­kik­si op­pi­las­kun­nis­sa.

Asun sa­mas­sa taa­ja­mas­sa, jos­sa kou­lu si­jait­see. Vuo­sien var­rel­la olen tu­tus­tu­nut tu­han­siin lap­siin ja hei­dän per­hei­siin­sä. Mi­nua ei häi­rit­se, et­tä ih­mi­set tun­nis­ta­vat. Ai­na en kui­ten­kaan muis­ta, kuka mi­nua kau­pas­sa ter­veh­tii.

Mo­nis­sa mais­sa reh­to­rit ovat enem­män toi­mi­tus­joh­ta­jan tyyp­pi­ses­sä roo­lis­sa. Suo­mes­sa reh­to­reil­la on opet­ta­ja­taus­ta. Se on hyvä. It­sel­lä­ni on kym­me­ni­sen ope­tus­tun­tia vii­kos­sa. Reh­to­rin työs­sä tär­kein­tä on aut­taa opet­ta­jia on­nis­tu­maan ope­tus­työs­sään ja op­pi­lai­ta kou­lu­työs­sään. Hy­vät her­mot täy­tyy ol­la. Tut­ki­muk­sen mu­kaan reh­to­ri kes­key­te­tään yh­dek­sän mi­nuu­tin vä­lein, mikä tuo kiel­tä­mät­tä oman haas­teen­sa toi­men­ku­vaan.”