Reppureissaaja on valmis seikkailuun. Kulkupelinä on tällä kertaa vajaat 70 vuotta vanha Ford.

Saaga Kajan

Ha­van­nan hämä­räs­ti va­lais­tul­la len­token­täl­lä troop­pi­nen läm­pö toi­vot­taa ter­ve­tul­leik­si. Ta­ka­na on pa­rin­kym­me­nen tun­nin len­to­mat­ka Ams­ter­da­min kaut­ta Ha­van­naan. Rep­pu liu­ku­hih­nal­ta sel­kään, pank­ki­au­to­maa­tis­sa eu­ro­jen vaih­to peso con­ver­tib­leik­si eli kuu­ba­lai­sek­si tu­ris­ti­va­luu­tak­si ja tak­si­tol­pal­le.

As­tun van­haan Pac­kar­diin, jon­ka omis­ta­ja on kol­me­kymp­pi­nen, hy­vän­tuu­li­nen An­to­nio. Tu­lem­me lois­ta­vas­ti jut­tuun es­pan­jan-ja eng­lan­nin­kie­len se­ka­mels­kal­la.

Olen vuok­ran­nut etu­kä­teen ne­tin kaut­ta huo­neen casa par­ti­cu­la­ris­ta eli kuu­ba­lai­ses­ta ko­dis­ta. Huo­nee­ni si­jait­see siir­to­maa-ai­kai­sen ta­lon kuu­den­nes­sa ker­rok­ses­sa Ma­lecó­nil­la, Ha­van­nan le­gen­daa­ri­sel­la ran­ta­ka­dul­la.

Saa­vun ta­loon Ma­lecó­nil­la

An­to­nio jät­tää mi­nut vih­re­än, raih­nai­sen ja rän­sis­ty­neen, mut­ta ark­ki­teh­to­ni­ses­ti tyy­lik­kään ta­lon pää­si­sään­käyn­nin eteen. Rap­pu­käy­tä­vä on ka­pea ja pi­meä. Ha­pui­len jyrk­kiä ja ah­tai­ta ki­vi­rap­pu­sia ylös­päin ja ih­met­te­len, mi­ten löy­dän asun­to­ni, kos­ka huo­neis­tois­sa ei ole nu­me­roi­ta.

Kuu­den­nes­sa ker­rok­ses­sa alan hu­huil­la, ja het­ken pääs­tä Na­o­mi Camp­bel­lin nä­köi­nen nuo­ri nai­nen, Ama­da, tu­lee avaa­maan oven. Hän nau­res­ke­lee, et­tä ta­los­sa on myös his­si ja siel­lä his­si­tyt­tö, joka huo­leh­tii, et­tä pää­set­te tur­val­li­ses­ti ylös. Ama­dan asun­to on ava­ra, huo­neet kor­kei­ta ja raik­kai­ta. Olo­huo­neen me­ren puo­lei­nen sei­nä on la­si­o­via ja par­vek­kei­ta.

Yk­si ovis­ta on au­ki. Sei­son pit­kään ka­pe­al­la par­vek­keel­le rep­pu se­läs­sä ja hen­gi­tän sy­vään. Pi­mey­den täyt­tää sään­nöl­li­ses­ti ran­taan hak­kaa­vien aal­to­jen ää­ni. Se rau­hoit­taa mi­nut.

Ama­da näyt­tää huo­nee­ni. Kul­ma­huo­nees­sa­ni on kak­si pien­tä par­ve­ket­ta, sän­ky, te­le­vi­sio, jää­kaap­pi, pie­ni pöy­tä, na­ti­se­va vaa­te­kaap­pi ja oma kyl­py­huo­ne. Am­mees­ta nä­kyy suo­raan Ma­lecó­nil­le ja aa­val­le Ka­ri­bi­an­me­rel­le.

Aamiainen tarjoiltiin Amadan huoneiston olohuoneessa.

Saaga Kajan

Osan­na kat­taa aa­mi­ai­sen

He­rään en­nen au­rin­gon­nou­sua. Avaan mo­lem­pien par­vek­kei­den hui­ke­an kor­ke­at ovet. Val­ta­me­ri kät­key­tyy mus­taan yö­hön, mut­ta kuu­len sen iki­ai­kai­sen pau­hun.

Me­nen olo­huo­nee­seen, kos­ket­te­len kuk­ka­puus­kia, ja­lo­pui­sia huo­ne­ka­lu­ja ja tut­kin het­ken van­haa gra­mo­fo­nia. Par­ve­keik­ku­nois­ta tun­keu­tu­vat au­rin­gon­sä­teet al­ka­vat piir­rel­lä mar­mo­ri­lat­ti­al­le pit­kiä, ka­pei­ta juo­via, jot­ka tait­tu­vat koh­da­tes­saan huo­ne­ka­lun.

Keit­ti­ös­tä il­mes­tyy Osan­na, joka kat­taa olo­huo­neen ruo­ka­pöy­däl­le aa­mi­ai­sen kol­mel­le. Osan­na on Ama­dan huus­hol­lers­ka ja ko­ti­hen­ge­tär. Hän on Ama­dan pal­ve­luk­ses­sa ole­vien sii­voo­ja­tyt­tö­jen, pyyk­kä­ri­nais­ten ja lu­kui­sien apu­poi­kien pomo.

Osan­na on ne­li­kymp­pi­nen juu­re­va, pu­he­li­as kah­den tei­ni­po­jan äi­ti. Hän ker­too, et­tä Ama­da, joka it­se asuu ker­ros­ta alem­pa­na, on ken­raa­lin ty­tär ja kova bis­nes­nai­nen. En­sin hä­nel­lä oli ol­lut yk­si asun­to, jota vuok­ra­si tu­ris­teil­le, nyt jo usei­ta.

Huoneeni parvekkeelta näen vanhankaupungin ja auringonnousun.

Rosa Liksom

Jen­kit ei­vät tul­leet­kaan

Osan­na huo­kai­lee, et­tä ku­lu­nee­na vuon­na Kuu­bas­sa on ol­lut vä­hem­män tu­ris­te­ja ver­rat­tu­na edel­li­siin vuo­siin. Eu­roop­pa­lai­set löy­si­vät Kuu­ban jo vuo­sia sit­ten, mut­ta Oba­man vuo­den 2016 his­to­ri­al­li­sen vie­rai­lun jäl­keen kuu­ba­lai­set odot­ti­vat ame­rik­ka­lais­ten ryn­täys­tä. Sitä ei tul­lut.

Syk­syl­lä 2017 hir­mu­myrs­kyt ai­heut­ti­vat sen, et­tä ker­ros­ta­lon ko­koi­set ris­tei­ly­a­luk­set ei­vät enää saa­pu­neet. Nämä Ka­ri­bi­an-ris­tei­li­jät toi­vat Kuu­baan kym­me­ni­ä­tu­han­sia ame­rik­ka­lais­tu­ris­te­ja ym­pä­ri vuo­den.

Eu­roop­pa­lai­sia mat­kaa­ji­a­kin on ol­lut vä­hem­män, kos­ka ame­rik­ka­lais­ten tu­ris­tien toi­vos­sa kuu­ba­lai­set ovat nos­ta­neet hin­to­ja ca­sois­sa, ho­tel­leis­sa ja ra­vin­to­lois­sa. Näi­den li­säk­si tu­le­vat vie­lä Ame­ri­kan 2016 ava­tun suur­lä­he­tys­tön työn­te­ki­jöi­den mys­ti­set kuu­lo-oi­reet ja kai­ken kuk­ku­rak­si pre­si­dent­ti Do­nald Trump, joka ha­lu­ai­si Oba­man toi­vo­muk­ses­ta poi­ke­ten jat­kaa Kuu­ban kaup­pa­saar­toa ja vai­keut­taa Kuu­baan suun­tau­tu­vaa tu­ris­mia.

Run­saal­la ja he­del­mäi­sel­lä aa­mi­ai­sel­la seu­raa­ni liit­tyy Roo­mas­sa asu­va ita­li­a­lai­nen pa­ris­kun­ta. Pari ker­too mat­kaa­van­sa lo­mil­laan ek­soot­ti­siin paik­koi­hin. Oli­vat­pa pis­täy­ty­neet myös lii­an kyl­mäs­sä, lii­an pi­me­äs­sä, lii­an hil­jai­ses­sa jou­lu­kui­ses­sa Hel­sin­gis­sä­kin.

Blanco-kadulla duunarit pitävät aamupalaveria.

Rosa Liksom

Kä­vel­len Van­haan Ha­van­naan

Kä­ve­len Ma­lecó­nia pit­kin van­haan kau­pun­kiin. Mie­het ja po­jat vä­rik­käis­sä t-pai­dois­sa vir­ve­löi­vät lah­nan ko­koi­sia, vi­hai­sen nä­köi­siä ka­lo­ja. Sal­sa soi hil­jaa ja hai­ke­as­ti.

Ran­ta­ka­dul­la joka kol­mas talo on ko­ke­nut ko­ho­tus­leik­kauk­sen. Lo­put huo­kai­le­vat siir­to­maa-ajan raa­toi­na, mut­ta sur­ke­as­ta kun­nos­ta huo­li­mat­ta nii­den asuk­kaat hää­ri­vät lep­poi­sas­ti aa­mu­as­ka­reis­saan. Ka­dul­la lo­juu kau­an sit­ten ker­ros­ta­lon sei­näs­tä ti­pah­ta­nut val­ta­va par­ve­ke. Vii­si­ker­rok­si­sen ta­lon kah­des­sa asun­nos­sa on vain kol­me sei­nää. Kel­tai­sen ta­lon ylim­män ker­rok­sen kat­to on vään­ty­nyt. Tai­vaan­si­ni­sen ta­lon ovet ja ik­ku­nat ovat ka­don­neet.

Ja sil­ti jo­kai­nen ta­lo­van­hus jö­köt­tää juu­re­vas­ti pai­kal­laan, köy­hä­nä, mut­ta yl­pe­ä­nä. Ne odot­ta­vat kär­si­väl­li­ses­ti nuo­ria mie­hiä, jot­ka eh­kä jo pian saa­pu­vat tii­li­ka­soi­neen, be­to­ni­myl­lyi­neen ja lait­ta­vat hil­jal­leen kai­ken uu­sik­si.

Lähiruoka saapuu tavarapolkupyörällä.

Rosa Liksom

Mark­ki­na­ta­lou­den el­kei­tä

Vie­tän päi­vän van­has­sa kau­pun­gis­sa. Kä­ve­len ym­pä­riin­sä, pis­täy­dyn kir­kois­sa, mu­se­ois­sa, gal­le­ri­ois­sa. Kat­se­len ih­mi­siä ja an­tau­dun jut­tu­sil­le pai­kal­lis­ten kans­sa.

Mark­ki­na­ta­lous on eden­nyt Kuu­baan. Kah­vi­la­kult­tuu­ri ku­kois­taa, ja mau­kas­ta piz­zaa saa os­taa ka­tu­ko­juis­ta. Ka­dun­kul­mis­sa yk­si­tyi­sy­rit­tä­jät myy­vät ma­kei­sia ja pik­ku­ta­va­raa suo­raan os­tos­kär­ryis­tä.

Os­tan Chi­qui­ta-tyt­tö­a­suun pu­keu­tu­neel­ta Her­mo­sal­ta mus­te­ky­nän ja pie­nen muis­ti­leh­ti­ön. Ker­ron hä­nel­le ole­va­ni Suo­mes­ta. Hän in­nos­tuu, kos­ka tie­tää jou­lu­pu­kin asu­van Suo­mes­sa.

Sal­sa soi, koi­rat ki­saa­vat va­pai­na ja kis­sat kieh­nää­vät jal­kaa­ni vas­ten.

Plaza de la Ca­ted­ra­lis­sa seu­raan het­ken prin­ses­sa­häi­tä. Plaza Vie­jal­la jut­te­len tyy­lik­kään se­ni­o­rin, Eva­ris­ton kans­sa. Hän on pu­keu­tu­nut kirk­kaan val­koi­seen 1930-lu­vun pu­kuun ja ko­me­aan lie­ri­hat­tuun. Suu­pie­les­sä roik­kuu pak­su, sy­tyt­tä­mä­tön si­ka­ri, jota hän ei ota pois edes pu­hu­es­saan.

Eva­ris­to to­te­aa hy­myil­len, et­tä tu­ris­tit saa­vat ha­van­na­lai­set te­ke­mään kaik­kea hul­lua. Hän­kin hil­luu tääl­lä kuin klov­ni, nar­raa tu­ris­te­ja ot­ta­maan sel­fien kans­saan ja saa sii­tä par­haas­sa ta­pauk­ses­sa lan­tin.

- Hul­lua, mut­ta hu­vit­ta­vaa, hän nau­rah­taa ja jat­kaa, et­tä kym­me­nen vuot­ta sit­ten hän ei oli­si voi­nut mi­ten­kään ku­vi­tel­la keik­ku­van­sa tääl­lä pel­le­nä, mut­ta ajat muut­tu­vat ja tois­tai­sek­si pa­rem­paan suun­taan.

Santanna on nauttimassa lauantaipäivästä rantakadulla.

Rosa Liksom

Kat­son elä­mää ik­ku­nois­ta

Ho­tel­li Ing­la­ter­ran te­ras­sil­le pu­hal­taa val­ta­me­rel­tä kiep­pu­va troop­pi­nen tuu­li. Pöy­tää­ni is­tuu­tuu nel­jä rans­ka­lais­ta nais­ta. Nämä ele­gan­tit elä­ke­läi­set ovat vii­det­tä ker­taa Kuu­bas­sa. Ha­van­nas­sa riit­tää sekä sil­män­ruo­kaa et­tä koh­te­li­ai­ta her­ras­mie­hiä, joi­den tur­val­li­ses­sa ot­tees­sa on iha­na tans­sia aa­mus­ta il­taan sal­saa, cha-chata, mam­boa ja so­nia.

Nau­tim­me tui­ke­at mo­ji­tot tyy­lik­käi­siin mus­tiin pu­kui­hin son­nus­tau­tu­neen bän­din soit­ta­es­sa jaz­z­ver­si­o­ta Gu­an­ta­na­me­ras­ta. Hä­mä­rän las­keu­dut­tua hy­väs­te­len pa­rii­sit­ta­ret ja läh­den hil­jal­leen kä­ve­le­mään au­tot­to­mia si­vu­ka­tu­ja pit­kin ma­ja­paik­kaa­ni.

Ai­kui­set ovat pa­lan­neet töis­tä, lap­set kou­lus­ta. Po­jat pe­laa­vat kiih­kei­nä ba­se­bal­lia ja jal­ka­pal­loa, ty­töt leik­ki­vät hip­paa ja pyö­rit­te­le­vät hu­la­hu­la-van­net­ta. Nuo­ret räp­lää­vät äly­pu­he­li­mi­aan hots­po­teis­sa, eli pai­kois­sa jois­sa on net­tiyh­teys, laa­ti­vat soit­to­lis­to­ja ja päi­vit­tä­vät so­mea.

Mie­het il­mes­ty­vät do­mi­no­pöy­tien­sä kans­sa ka­dul­le is­ke­mään pöy­tään pie­niä, mus­ta­täp­läi­siä, lam­paan­lui­sia lius­ko­ja. Nai­set avaa­vat ko­tien­sa ik­ku­na­luu­kut ja ovet.

Seu­raan ka­dul­ta, mitä ih­mi­set puu­haa­vat ko­to­naan. Yh­des­sä ta­los­sa joku kat­soo te­le­vi­si­o­ta, toi­ses­sa per­he ruo­kai­lee yh­des­sä, kol­man­nes­sa taa­pe­ro yrit­tää pur­ra isoa koi­raa hän­näs­tä, nel­jän­nes­sä mum­mo is­tuu val­koi­nen yö­pai­ta pääl­lä sai­ras­vuo­teen­sa reu­nal­la ja ys­kii.

Auringonlasku valaa väriloistoa iltaan.

Rosa Liksom

His­si­mat­ka Vi­ni­tan kans­sa

Ka­dut ovat täyn­nä kirk­kaan vä­ri­siin, kir­ja­viin ja tiuk­koi­hin vaat­tei­siin pu­keu­tu­nei­ta ih­mi­siä, pu­het­ta, huu­toa, nau­rua, mu­siik­kia ja koi­rien hau­kun­taa.

Ka­dun­kul­mis­sa ko­ho­aa kor­kei­ta jä­te­ka­so­ja, joi­ta ka­nat ja koi­rat ton­ki­vat. Nii­den vie­res­sä kiil­tää 50-lu­vun Buic­ke­ja, Ply­mout­he­ja ja Olds­mo­bi­le­ja.

Ka­ri­bi­an tai­vas täyt­tyy no­pe­as­ti täh­dis­tä. Jos­ta­kin kau­em­paa viil­tää kau­pun­ki­me­lun läpi pa­pu­kai­jan ki­meä huu­to.

Nou­sen Vi­ni­tan, ta­lo­ni his­sie­män­nän, saat­te­le­ma­na kuu­den­teen ker­rok­seen. Vi­ni­tal­la on his­sis­sä oma tuo­li ja hän kat­se­lee tab­le­tis­ta elo­ku­vaa kuu­lok­keet kor­vil­la.

Ker­ran his­siin tu­lee mu­kaan Vi­ni­tan pie­ni poi­ka Ete­rio jal­ka­pal­lo kai­na­los­sa. Vi­ni­ta ker­too, et­tä hä­nel­lä on Ete­ri­on li­säk­si 32-vuo­ti­as, joka hän on saa­nut 16-vuo­ti­aa­na. Tämä asuu per­heen­sä kans­sa Mi­a­mis­sa ja lä­het­tää kuu­kau­sit­tain Vi­ni­tal­le ra­haa.

Me­nen huo­nee­ni par­vek­keel­le tark­kai­le­maan Ma­le­co­nin-ran­ta­ka­tua, jon­ka van­hois­sa lyh­dyis­sä vä­pät­tä­vät hei­kot kel­tai­set va­lot. Ne kat­so­vat kai­ken näh­nei­nä ka­tua, jon­ne sa­dat kau­pun­ki­lai­set saa­pu­vat joka päi­vä viet­tä­mään il­taa.

Men­don kyy­dis­sä mu­se­oi­hin

Seu­raa­vat päi­vät kier­rän kau­pun­kia var­hai­ses­ta aa­mus­ta myö­hään yö­hön. Aje­len vuon­na 1953 val­mis­te­tul­la pu­nai­sel­la avo­au­tol­la, Buick Sky­lar­kil­la. Kus­ki­na­ni toi­mii maal­ta Ha­van­naan muut­ta­nut kol­mi­kymp­pi­nen Men­do. Hän ajaa ja huo­leh­tii au­tos­ta, mut­ta au­to kuu­luu osuus­kun­nal­le.

Kes­kus­te­lu pä­räh­tää liik­keel­le heti niin kuin kuu­ba­lais­ten kans­sa käy. Men­do sa­noo, et­tä hän toi­voi­si pa­rem­paa palk­kaa, ly­hem­piä työ­ai­ko­ja, iha­naa nais­ta, jon­ka kans­sa pe­rus­taa per­he ja mah­dol­li­suut­ta mat­kus­taa ym­pä­ri maa­il­maa.

Pör­häl­läm­me Val­lan­ku­mou­sau­ki­ol­le. Tuu­li pyö­rit­te­lee kui­via ja­lo­puun­leh­tiä. Käyn Val­lan­ku­mous­mu­se­os­sa, jos­sa tu­tus­tun Che Gu­e­va­ran ja Fi­de­lin ohel­la coo­liin val­lan­ku­mous­joh­ta­jaan Ca­mi­lo Cien­fu­e­go­siin. Tämä ko­mis­tus ja mart­tyy­ri kuo­li 27-vuo­ti­aa­na len­to-on­net­to­muu­des­sa.

Puo­li päi­vää vie­tän Ha­van­nan par­haas­sa mu­se­os­sa Na­po­le­o­ni­cos­sa. Sin­ne eräs kuu­ba­lai­nen so­ke­ri­pa­ro­ni on ke­rän­nyt 7000 Na­po­le­o­nin ajan esi­net­tä ja tai­de­te­os­ta.

Havannan supermarketeissa jonotetaan palvelutiskeillä.

Rosa Liksom

Pa­pu­kas­ti­ket­ta ja ho­tel­le­ja

Nau­tin Men­don kans­sa ma­koi­saa pa­pu­kas­ti­ket­ta ja pai­kal­lis­ta olut­ta syr­jä­ka­tu­jen pik­ku­kup­pi­las­sa. Rä­mis­te­lem­me van­has­sa sa­ta­mas­sa, mis­sä lai­van­hy­lyt ruos­tu­vat. Ihai­len van­haa, ma­fi­a­joh­ta­jien suo­si­maa Ca­si­no-ho­tel­lia.

Ih­met­te­len ki­vi­siä ran­to­ja neu­vos­to­tyy­lis­ten ho­tel­lien lie­peil­lä. Ihas­te­len vä­ri­kyl­läis­ten post­mo­der­nien ker­ros­ta­lo­jen ry­kel­miä idäs­sä. Kaar­ram­me San­ta Ma­ria del Ma­rin ui­ma­ran­nal­le, jol­la sak­sa­lai­set elä­ke­läi­set loi­koi­le­vat alas­ti ran­ta­tuo­leis­saan pal­mu­jen al­la.

Men­do esit­te­lee mi­nul­le ho­tel­lit, mis­sä Bey­on­ce, Ma­don­na ja Rol­ling Sto­nes ovat asu­neet Kuu­ban- kier­tu­eil­laan. Ja tsek­kaam­me au­ki­on, jol­la Mic­ha­el Jack­son ku­va­si Thril­ler- vi­de­o­taan.

Huoneestani näkee kattojen yli suoraan aavalle Karibianmerelle.

Rosa Liksom

Sumu peit­tää Ma­lecó­nin

Vii­mei­se­nä Ha­van­nan aa­mu­na he­rään en­nen au­rin­gon­nou­sua. Avaan par­vek­keen ovet. Me­ren peit­tää us­va. Su­mun pit­si­lii­na lei­jai­lee het­ken vas­ta­päi­sel­le nie­mel­le ra­ken­ne­tun van­han es­pan­ja­lai­sen lin­noi­tuk­sen ra­ken­nus­ten ää­ri­vii­vo­jen vä­lis­sä. Sit­ten se re­pey­tyy ja hä­vi­ää en­sim­mäis­ten au­rin­gon­sä­tei­den pil­kah­ta­es­sa pil­vien vä­lis­tä.

Olen so­pi­nut Men­don kans­sa, et­tä hän ajaa mi­nut len­to­ken­täl­le. Hy­väs­te­len Ama­dan ja Osan­nan. Men­do odot­taa mi­nua ka­dul­la hy­vän­tuu­li­se­na. Mat­kal­la pää­täm­me ryh­tyä Fa­ce­book-ka­ve­reik­si. Len­to­ken­täl­lä ha­laam­me hy­väs­teik­si, ja Men­do ka­to­aa au­toi­neen val­ta­vaan pa­ko­kaa­su­pil­veen.