Seu­tu­tie 104 mut­kit­te­lee Raa­se­po­rin veh­re­än maa­lais­mai­se­man hal­ki Fis­kar­sia koh­ti. Tien lai­dal­la vi­lah­te­le­vi­ne sa­tu­mai­sen so­mi­ne peu­roi­neen mai­se­ma on kuin Mid­so­me­rin mur­hien eng­lan­ti­lais­ta maa­lai­si­dyl­liä.

Fis­kar­sin­jo­en hal­ko­ma, puu- ja pu­na­tii­li­ta­lo­jen ko­ris­ta­ma kylä on sil­ti kau­nis­ta suo­ma­lais­mai­se­maa.

Fis­kar­siin ei kan­na­ta­kaan tul­la pel­käl­le pi­ka­vi­sii­til­le, sil­lä ky­län rau­hai­sa ole­mus kut­suu vii­pyi­le­mään: kä­ve­le­mään jo­en­vart­ta pit­kin, is­tus­ke­le­maan sekä ihai­le­maan pai­kal­lis­ta de­sig­nia ja luo­vaa yrit­tä­jä­hen­keä.

Ruuk­ki­ky­län his­to­ri­al­li­sen tun­nel­man mu­kai­ses­ti voi ma­joit­tua Suo­men van­him­mas­sa yh­tä­jak­soi­ses­ti toi­mi­nees­sa ho­tel­lis­sa, vuon­na 1836 mat­kai­li­joil­le oven­sa avan­nees­sa Wärds­hu­sis­sa. Iloi­sen kel­tai­ses­sa, kar­ta­no­ho­tel­lia muis­tut­ta­vas­sa Wärds­hu­sis­sa on vain nel­jä huo­net­ta, mut­ta niis­tä jo­kai­seen ovat myös lem­mi­kit ter­ve­tul­lei­ta.

Ai­ka­mat­ka ruuk­ki­ky­lään

Fis­kar­sis­sa työs­ken­te­lee eloi­sa ar­te­saa­niyh­tei­sö. Pai­kal­lis­ten tai­tei­li­joi­den tai­toi­hin pää­see tu­tus­tu­maan myös eri­lai­sil­la kurs­seil­la. Ta­ko­pa­jal­la voi muu­ta­mal­la kym­pil­lä tu­tus­tua se­pän työ­hön ja ko­keil­la it­se­kin ta­on­taa. Bi­an­co Blu -la­sis­tu­di­os­sa pää­see to­dis­ta­maan la­sin­pu­hal­luk­sen tai­det­ta ja pu­hal­ta­maan oman mat­ka­muis­ton.

Köm­pe­lyy­te­ni saa mi­nut kui­ten­kin jät­tä­mään vä­liin kaik­ki ko­kei­lut, jois­sa on ol­ta­va te­ke­mi­sis­sä tu­len ja te­rä­vien esi­nei­den kans­sa, jo­ten läh­den ot­ta­maan sel­vää 1649 pe­rus­te­tun ruuk­ki­ky­län his­to­ri­as­ta.

Fis­kar­sin mu­seo si­jait­see Fis­kar­sin Ylä­ruu­kis­sa Ham­mar­bac­ke­nil­la. Var­tin kä­ve­ly­mat­ka Ta­ko­pa­jal­ta en­sin jo­en­vart­ta pit­kin ja sit­ten lap­suu­den mum­mo­la­reis­suis­ta muis­tut­ta­vaa hiek­ka­tie­tä koh­ti Ylä­ruuk­kia on kau­nis.

Kak­si­ker­rok­si­ses­sa kau­pun­ki­kar­ta­nos­sa toi­mi­va mu­seo esit­te­lee ruu­kin elä­män­me­noa 1600-lu­vul­ta 2000-lu­vul­le. Mu­seo on kui­ten­kin täs­sä yh­tey­des­sä lii­an vi­ral­li­sel­ta kals­kah­ta­va ni­mi­tys, sil­lä to­si­a­si­as­sa ko­ko­el­ma huo­kuu tun­nel­maa ja jo mil­tei unoh­det­tua elä­män­tyy­liä pit­si­ver­hoi­neen, viuh­koi­neen ja suu­ri­ne pu­he­li­mi­neen.

Näyt­te­ly­ti­la on vuon­na 1837 Suo­men en­sim­mäi­sek­si ko­ne­pa­jan kont­to­rik­si val­mis­tu­nees­sa ra­ken­nuk­ses­sa. Mu­se­oa­lu­ee­seen kuu­luu myös tien toi­sel­ta puo­lel­ta löy­ty­vä ke­sä­kah­vi­la ja lii­te­rik­si ni­met­ty pit­kä, pu­nai­nen puu­ra­ken­nus. Sii­nä on esi­mer­kik­si lei­vin­tu­pa­mu­seo, jon­ka ta­va­roi­hin saa kos­kea.

Hy­vän mie­len shop­pai­lua

En ole hi­mos­hop­pai­li­ja, mut­ta Fis­kar­sis­sa os­tos­kas­sit täyt­ty­vät no­pe­as­ti.

Mu­se­o­kier­rok­sen jäl­keen kah­vit­te­len Tor­ni­kel­lo­ra­ken­nuk­sen Café An­ti­qu­es­sa. Ra­ken­nus­ta ko­mis­taa näyt­tä­vä kel­lo­ta­pu­li, jon­ka vi­rit­tä­jäl­lä täy­tyy ol­la maa­il­man mu­ka­vin työ­ai­ka: kel­lo on käy­tä­vä vi­rit­tä­mäs­sä ker­ran vuo­des­sa!

Sa­mas­sa ta­los­sa on fis­kar­si­lais­ten te­ki­jöi­den tuot­tei­ta myy­vä Ono­ma Shop. Hyl­lyil­tä löy­tyy muun mu­as­sa Pii­tu Ny­kop­pin iha­nia neu­le­kir­jo­ja ja Ca­mil­la Mo­ber­gin la­si­tuot­tei­ta.

Fis­kar­sin yli kol­me­kym­men­tä ar­te­saa­ni­pu­tiik­kia si­jait­se­vat lä­hel­lä toi­si­aan ja löy­tö­jä on help­po teh­dä. De­sign­pu­tiik­kien kip­po­set ja kup­po­set, ar­te­saa­ni­pa­ni­moi­den pirs­kah­te­le­vat tuot­teet, kir­jat ja kä­si­työt ovat niin hou­kut­te­le­via, et­tä kas­sin poh­jal­le ker­taal­leen pii­lo­tet­tu ra­ha­kuk­ka­ro su­jah­taa kä­tee­ni.

Kun kas­sit al­ka­vat käy­dä lii­an pai­na­vik­si, on ai­ka le­väh­tää. Mat­kal­la Äg­rä­sin gi­ni­tis­laa­mol­le pii­pah­dan kui­ten­kin vie­lä ka­dun­var­si­kylt­tien hou­kut­te­le­ma­na Isi­do­rin­tien ko­ru­liik­kees­sä ja kuk­ka­kau­pas­sa. Kuk­kien ja ko­ru­jen vä­ri­lois­to saa pää­ni pyö­räl­le. La­si­vit­rii­neis­sä säih­kyy si­ni­nen la­pis la­zu­li ja kuk­ka­ruu­kuis­sa pu­nai­set pe­lar­go­nit.

Her­kut­te­li­jan unel­ma­koh­de

An­tiik­ki­kah­vi­loi­ta, joen var­ren lou­nas­ra­vin­to­loi­ta, jää­te­lö­ko­ju­ja, pa­ni­moi­ta ja gi­ni­tis­laa­moi­ta. Fis­kar­sis­ta löy­tyy jo­kai­sel­le jo­tain, ja se on­kin ruo­ka­mat­kaa­jan huip­pu­koh­de.

Laund­ry on suo­sit­tu lou­nas­ra­vin­to­la, ja Ku­pa­ri­pa­ja kos­ken par­taal­la näyt­tää ku­hi­se­van iloi­sia her­kut­te­li­joi­ta pit­kin päi­vää.

Kos­ka olen naut­ti­nut pie­niä herk­ku­sia os­tos­reis­su­ni lo­mas­sa pit­kin päi­vää, pää­tän jät­tää var­si­nai­sen lou­naan vä­liin ja su­la­tel­la ape­ri­tii­vin voi­min Äg­rä­sis­sa en­nen Wärds­hu­sin il­lal­lis­pöy­dän ää­reen siir­ty­mis­tä.

Äg­rä­sin tis­laa­mon Tap Roo­mis­sa yh­dis­tyy eng­lan­ti­lais­tyy­li­nen maa­lai­si­dyl­li mo­der­nien suur­kau­pun­kien tyy­lik­kyy­teen. Ku­pa­ri, be­to­ni ja hyl­lyis­sään kiil­tä­vät pul­lot sä­deh­ti­vät ur­baa­nia ele­gans­sia. Äg­rä­sin omaan gi­niin val­mis­tet­tu ja Iit­ta­lan la­sis­ta tar­joil­tu gin & to­nic on rai­kas ja so­pii täy­del­li­ses­ti eloi­saan tun­nel­maan.

Tis­laa­mon te­ras­sil­la kuun­te­len eri pöy­tä­seu­ru­ei­den kes­kus­te­lu­ja, jois­sa ke­hu­taan Fis­kar­sin ih­meel­li­syyt­tä. Yh­dyn ylis­tys­lau­luun, sie­maan gi­ni­ä­ni ja jään naut­ti­maan. Fis­kar­sis­sa kii­re unoh­tuu, ku­ten hy­vis­sä mat­ka­koh­teis­sa kuu­luu­kin.

Sun­nun­tai­pa­ti­koi­jan pol­ku

Seu­raa­va­na aa­mu­na he­rään ke­säi­seen au­rin­gon­pais­tee­seen. Läh­den luon­to­kä­ve­lyl­le, tie­tys­ti mait­ta­van aa­mi­ai­sen jäl­keen.

Fis­kar­sis­ta läh­tee Ris­s­lan met­sä­pol­ku, joka on so­pi­vaa maas­toa sun­nun­tai­kä­ve­li­jöil­le­kin. Nel­jän ki­lo­met­rin reit­ti kul­kee hiek­ka­tei­tä ja met­sä­pol­ku­ja pit­kin Ris­s­lan van­hal­le voi­ma­la­pa­dol­le, joka ra­ken­net­tiin vuon­na 1899 tuot­ta­maan säh­köä Fis­kar­sin ruu­kil­le.

To­vin kul­jet­tu­a­ni alan ol­la tu­ris­ti-in­fon tar­kois­ta oh­jeis­ta huo­li­mat­ta epä­var­ma rei­tis­tä. Il­man­suun­tia tien­pos­kes­sa miet­ties­sä­ni kuu­len ry­ti­nää. Nuo­ri pa­ti­koi­ja il­mes­tyy etee­ni pui­den sii­mek­ses­tä. Hän ke­hot­taa jat­ka­maan reip­paas­ti mat­kaa: löy­täi­sin pian opas­teen, joka oh­jaa met­sä­po­lul­le.

Pian nä­en­kin sen ja met­sään er­ka­ne­van po­lun. Puun­run­koi­hin on mer­kit­ty pu­nai­sia vii­ru­ja, joi­den ole­tan osoit­ta­van oi­ke­aa suun­taa. Epä­var­ma olo saa muu­ta­man ki­lo­met­rin kä­ve­lyn tun­tu­maan pi­dem­mäl­tä kuin se on­kaan, mut­ta maas­to on help­po­kul­kuis­ta en­kä luo­vu­ta: jon­ne­kin­han met­säs­sä kul­ke­van po­lun on joh­det­ta­va!

Alan kuul­la kos­ken vai­me­aa ko­hi­naa ja näen har­jun al­la so­li­se­van pu­ron. Pian olen ää­nen al­ku­läh­teil­lä: Tääl­tä rau­ta­ruuk­ki sai säh­kön­sä yli sata vuot­ta sit­ten. Is­tah­dan het­kek­si kos­ken var­teen ki­vi­kol­le.

Aja­tus lä­hes­ty­väs­tä ko­tiin­pa­luus­ta ei hou­ku­ta, mut­ta on­nek­si olen eng­lan­ti­lais­ten maa­lais­mai­se­mien si­jaan koti-Suo­mes­sa, jo­ten Fis­kar­siin on help­po pa­la­ta, kun sil­tä tun­tuu.