1. Fla­men­coa klu­bil­la

Tuu­lah­dus fla­men­coa, an­da­lu­si­a­lais­ta mu­siik­kia ja tans­sia? Los Ta­ran­tos on pe­rin­tei­nen tab­lao lä­hel­lä suo­sit­tua kä­ve­ly­ka­tua Las Ramb­las­ta.

Tab­lao tar­koit­taa baa­ria tai ra­vin­to­laa, jos­sa esi­te­tään fla­men­coa.

Ki­ta­ris­tit aloit­ta­vat, ja lau­la­ja yh­tyy kai­hoi­sas­ti. Ja­lat na­put­ta­vat. Tans­si­jat Da­vid Ro­me­ro ja Yo­lan­da Cortés as­tu­vat yl­vääs­ti la­val­le. He tui­jot­ta­vat toi­si­aan. Ken­gät ko­pi­se­vat. Liik­keet ovat no­pei­ta ja hal­lit­tu­ja, kat­seet tui­mia ja päät­tä­väi­siä.

Ta­ran­tos on yk­si Bar­ce­lo­nan van­him­pia tab­la­ok­sia. Tans­si­jat ei­vät ko­rei­le. Corté­sil­la on si­ni­nen hame, jon­ka hän vaih­taa pu­nai­seen plyy­si­mek­koon. Hän on yli vii­si­kymp­pi­nen ja näyt­tää, kuin­ka upe­as­ti hal­lit­see var­ta­lon­sa. Ro­me­ro tans­sii kiih­ke­äs­ti. Esi­tys on lois­ta­va, täyn­nä suu­ria tun­tei­ta.

Ta­ran­tok­sen tans­si­jat ja muu­si­kot vaih­tu­vat vii­kon tai kah­den vä­lein. Il­las­sa on kol­mes­ta nel­jään esi­tys­tä, jois­ta ku­kin kes­tää puo­li tun­tia.

Nu­me­roi­tu­ja is­tuin­paik­ko­ja ei ole, jo­ten jo­noon on syy­tä tul­la hy­vis­sä ajoin. Pää­sy­lip­pu mak­saa vii­si­tois­ta eu­roa ja sen voi os­taa ne­tis­tä tai ovel­ta.

Placa Rei­al 17, ma­si­mas.com/ta­ran­tos

Päivi Ängeslevä

2. Yh­tä suur­ta per­het­tä

FC Bar­ce­lo­nan ko­ti­ot­te­lu jal­ka­pal­los­ta­di­on Camp Noul­la. Il­ta hä­mär­tyy, va­lot syt­ty­vät. Is­tut tii­viis­ti ka­ta­laa­nien vä­lis­sä ja kuun­te­let, kuin­ka he huu­ta­vat ryt­mik­kääs­ti ”Bar­ca!” Tun­net, et­tä olet osa yh­tä suur­ta per­het­tä.

Ot­te­lu on ko­et­ta­va. Yh­täk­kiä edes­sä­si ovat hyök­kää­jä Li­o­nel Mes­si, kes­ki­kent­tä­pe­laa­ja Monc­hu Ra­mon ja Sa­mu­el Um­ti­ti, joka pe­laa lois­ta­vaa puo­lus­tus­pe­liä.

Ot­te­lu­päi­vä­nä Bar­ce­lo­na lä­hes py­säh­tyy. Met­rot ja bus­sit Les Cort­sin alu­eel­la täyt­ty­vät. Po­lii­sit mel­lak­ka­va­rus­teis­saan ryh­mit­ty­vät Camp Noul­le, jon­ne mah­tuu lä­hes sa­ta­tu­hat­ta kat­so­jaa. Sta­di­on on Eu­roo­pan suu­rin.

Sik­si kan­nat­taa va­rau­tua sii­hen, et­tä kä­ve­lee sta­di­o­nil­ta ho­tel­liin. Mat­kal­la voi py­säh­tyä il­lal­li­sel­la tai olu­el­la, sil­lä ot­te­luis­sa ei myy­dä al­ko­ho­lia.

Li­put ot­te­lui­hin voi os­taa FC Bar­ce­lo­nan verk­ko­si­vuil­ta. Camp Noul­la on myös mu­seo, jos­sa voi pa­neu­tua tar­kem­min seu­ran his­to­ri­aan.

Arís­ti­des Mail­lol, fcbar­ce­lo­na.com

Päivi Ängeslevä

3. Su­per­tie­to­ko­ne kir­kos­sa

Tor­re Gi­ro­na on en­ti­nen ka­to­li­nen kirk­ko Ka­ta­lo­ni­an tek­nil­li­sen yli­o­pis­ton alu­eel­la. Sen sei­nien suo­jas­sa toi­mii Bar­ce­lo­na Su­per­com­pu­ting Cent­re eli su­per­tie­to­ko­ne­kes­kus.

En­ti­ses­sä kirk­kosalis­sa hu­ri­see Ma­re­Nost­rum4, yk­si Eu­roo­pan te­hok­kaim­pia su­per­tie­to­ko­nei­ta.

Ha­luk­kaat voi­vat so­pia vie­rai­lun ja pääs­tä kier­to­käyn­nil­le pal­ve­lin­sa­liin, jos­sa soi har­ras us­kon­nol­li­nen mu­siik­ki.

bsc.es

4. Ta­pak­sia jat­sil­la

Sant An­to­ni on tren­di­käs kau­pun­gi­no­sa kes­kus­tas­sa. Kah­vi­loi­ta ja ra­vin­to­loi­ta on pal­jon, mut­ta yk­si jää mie­leen: Bar Ramón, pe­rus­tet­tu vuon­na 1939.

Kort­te­li­ra­vin­to­la löy­tyy sat­tu­mal­ta. Siel­lä käy ker­ran, toi­sen ja kol­man­nen.

Ramón on viih­tyi­sä ta­pas­baa­ri, jos­sa soi­te­taan kiin­nos­ta­vaa mu­siik­kia, yleen­sä jat­sia tai rhythm and blu­e­sia. Sei­nil­lä on le­vy­jä, ju­lis­tei­ta, kart­ta jat­sin juu­ris­ta.

Ti­la­ta voi vain es­pan­jak­si. Lis­ta vaih­te­lee jon­kin ver­ran päi­vit­täin.

Ta­pak­set ovat her­kul­li­sia, ja hin­ta-laa­tu­suh­de eri­no­mai­nen. Suo­sit­tu­ja ovat herk­ku­sie­net il­ma­kui­va­tul­la kin­kul­la, gril­lat­tu mus­te­ka­la, kat­ka­ra­vut val­ko­si­pu­li­kas­tik­kees­sa ja muut me­ren­her­kut, jot­ka vaih­tu­vat se­son­gin mu­kaan.

Kort­te­li­ra­vin­to­lan kruu­naa ori­gi­nel­li nais­tar­joi­li­ja, joka saat­taa tuo­da sul­ke­mi­sai­kaan li­köö­ri­pul­lon ja tuh­ka­ku­pin pöy­tään. Sil­loin sään­nöt jous­ta­vat, ja si­säl­lä saa polt­taa. Niin hän te­kee it­se­kin. Pul­los­ta saa ot­taa la­sil­li­sen ja toi­sen­kin ta­loon piik­kiin.

Ramón on lä­hes ai­na täyn­nä. Pöy­tä­va­raus­ta suo­si­tel­laan, mut­ta sen voi teh­dä vain pu­he­li­mit­se tai pai­kan pääl­lä.

https://bar­ra­mon.du­da­o­ne.com Car­rer del Com­te Bor­rell 81

5. Mes­ta­ril­li­nen luo­mus

Basí­li­ca de la Sag­ra­da Famí­lia on näh­tä­vä. Ark­ki­teh­ti An­to­ni Gaudín mes­ta­ri­te­os­ta on ra­ken­net­tu yli 130 vuot­ta yk­si­tyis­ten lah­joi­tus­ten va­ras­sa. Kun se val­mis­tuu, tor­ne­ja on kah­dek­san­tois­ta, jois­ta kor­kein ylet­tyy 70 met­riin.

Sag­ra­da Famí­lia on koh­ta Eu­roo­pan kor­kein kirk­ko. Se on pal­jon muu­ta­kin, erään­lai­nen tie­teen ja luon­non py­häk­kö, jo­hon kät­key­tyy ar­voi­tuk­sel­lis­ta sym­bo­liik­kaa.

Kat­so­ja ym­mär­tää, et­tä Kris­tus suu­te­lee Juu­das­ta ja roik­kuu ris­til­lä. Mut­ta mitä mer­kit­se­vät koo­da­tut ovet, ma­te­maat­ti­set tai­ka­ne­li­ö­kai­ver­ruk­set ja kir­kon luu­ran­ko­mai­nen ra­ken­ne, joka muis­tut­taa kaa­re­via lui­ta ja nii­tä yh­dis­tä­viä ku­dok­sia?

Yk­si se­li­tyk­sis­tä on, et­tä Gaudí ha­lu­aa yh­dis­tää Ju­ma­lan, tie­teen ja luon­non.

Sag­ra­da Famí­lia mer­kit­see Bar­ce­lo­nal­le yh­tä pal­jon kuin Eif­fel-tor­ni Pa­rii­sil­le.

Pää­sy­li­put kan­nat­taa os­taa ne­tis­tä en­nak­koon, sil­lä jo­not ovat pit­kiä.

Car­rer Mal­lor­ca 401, sag­ra­da­fa­mi­lia.org

Casa Milà

Päivi Ängeslevä

6. Kuin kai­vet­tu vuo­ri

Casa Milà on ark­ki­teh­ti An­to­ni Gaudín yh­dek­sän­ker­rok­si­nen ra­ken­nus, joka on asuin­ta­lo ja tai­de­te­os. Sitä kut­su­taan La Ped­re­rak­si eli ki­vi­lou­hok­sek­si, sil­lä sen aal­toi­le­va jul­ki­si­vu ja ki­vi­par­vek­keet tuo­vat mie­leen au­ki kai­ve­tun vuo­ren.

Ylei­söl­le avoi­mia ovat Gaudí-mu­seo, näyt­te­ly­ti­lat, si­sä­pi­ha, al­ku­pe­räi­nen asun­to El pis de la Ped­re­ra ja kat­to­te­ras­si, jos­ta avau­tuu upe­at nä­ky­mät Bar­ce­lo­naan.

Pa­ras­ta Casa Milás­sa on kat­to­te­ras­si. Ku­luu hel­pos­ti tun­ti, kun ihas­te­lee spi­raa­li­mai­sia sa­vu­piip­pu­ja, joi­ta kut­su­taan noi­danpe­lät­ti­mik­si.

Talo val­mis­tui vuon­na 1912. Ra­ken­nut­ta­ja oli lii­ke­mies Pere Milà, joka asui vai­mon­sa kans­sa pää­a­sun­nos­sa ja piti kah­ta­kym­men­tä muu­ta vuok­ral­la. Yk­si­tyi­sa­sun­to­ja on edel­leen, ja ne ovat Es­pan­jan suo­si­tuim­pia.

Casa Milàs­ta tuli Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­de vuon­na 1984.

Pää­sy­li­put kan­nat­taa os­taa ne­tis­tä en­nak­koon.

Pas­seig de Gràcia 92, la­ped­re­ra.com

7. Hen­gäh­dys kuk­ku­lal­la

Mont­juï­cin 210 met­riä kor­kea kuk­ku­la si­jait­see Bar­ce­lo­nan lou­nais­kul­mas­sa. Sen kruu­nu on Cas­tell de Mont­juïc, jyr­kän­teen reu­nal­le 1600-lu­vul­la ra­ken­net­tu lin­noi­tus, jos­ta voi kat­sel­la Bar­ce­lo­nan ku­hi­se­vaa sa­ta­maa ja Ba­le­aa­rien­mer­ta.

Lin­noi­tus siir­tyi kau­pun­gil­le vuon­na 1960. Ai­em­min se oli ar­mei­jan käy­tös­sä ja van­ki­la­na.

Mont­juï­ciin ku­luu ai­na­kin päi­vä, sil­lä kuk­ku­lal­la riit­tää näh­tä­vää.

Mu­se­ois­ta tun­ne­tuin on Fun­da­ció Joan Miró, jos­sa on ka­ta­lo­ni­a­lai­sen sur­re­a­lis­tin tai­det­ta vuo­des­ta 1914. Olym­pi­as­ta­di­on on vuo­del­ta 1929. Val­ta­va re­nes­sans­si­tyy­pi­nen Pa­lau Na­ci­o­nal oli vuo­den 1929 maa­il­man­näyt­te­lyn kes­ki­pis­te. Siel­lä on yk­si maa­il­man par­hais­ta ro­maa­ni­sen tai­teen ko­ko­el­mis­ta.

Mont­juï­ciin pää­see kä­te­väs­ti ham­mas­ra­tas­ju­nal­la, joka läh­tee Avin­gu­da del Pa­ral.le­lin met­ro­a­se­mal­ta. Hui­pul­le voi kä­vel­lä tai jat­kaa köy­si­ra­dal­la. Toi­nen köy­si­ra­ta kul­kee sa­ta­man yli Bar­ce­lo­ne­taan, lä­hel­le kau­pun­gin ui­ma­ran­taa.

fun­da­ci­o­mi­ro-bcn.org